Minttuliina
Näppärä viestien naputtelija
Meidän muutoin hyvin perustyytyväinen hymytyttö saa hirmu hepakan aina autossa. Joskus itku alkaa jo kun laittaa neidin turvakaukaloon, joskus kun kiinnittää kaukalon autoon ja joskus vasta kun on päästy liikkeelle. Neitiä saattaa rauhoittaa tutti (jota on koko ajan pidettävä suussa kun ei osaa sitä syödä :D), lelu, laulaminen tai auton pysyminen liikkeessä, mutta onnistumisprosentti on heikohko. Joskus neiti nukahtaa autoon aikansa (=liian kauan) huudettuaan, mutta herää viimeistään kolmen vartin päästä, ja jos matkaa on vielä jäljellä niin sitten se riemu vasta repeääkin (vaikka pysähtyisit, sylittelisit, imettäisit, kuivittelisit...). Tai jos mennessä nukkuu, niin paluumatkalla jaksaa huutaa :(
Eli autolla liikutaan vain välttämättömät, ja nekin niin että mies ajaa ja mulla on takapenkillä joku ihme show pystyssä, yleensä hyödytön. Yksin en juurikaan vauvan kanssa ajele, kun en varmaan pysyis tiellä sitä sydäntäsärkevää huutoa kuunnellessa. Monet kaverit asuu reilun puolen tunnin ajomatkan päässä, eipä tule käytyä kun tuntuu julmalta huudattaa toista, kun ei kuitenkaan yleensä ihan herkästä itke. Ruokakaupalla olisi kiva käydä lauantaisin koko perheen voimin, mut pitää aina päättää haluaako itkettää toista mennen tullen. Mökillä ja mummolassa käyminen olis teoriassa ihanaa, mut ajomatkat pelottaa. Itku kyllä loppuu heti jos ottaa syliin tai nostaa kaukalon autosta ja heiluttaa, eli ei pitäis olla nälkä/märkä/kipu tms. Eikä kyllä kuuma tai kylmäkään.
Miten teillä sujuu matkat autossa viihtymättömän vauvan kanssa? Jätättekö väliin, menettekö bussilla, annatteko huutaa vai pysähdyttekö viiden minuutin välein? Vai onko teillä taika, jolla vauvan saisi tyytyväiseksi? Monet kai matkustaa vauvan nukkuessa, mutta meillä se ei läheskään aina onnistu, ja onnistuessaan maksimi on tuo noin 45min. (=yksi unisykli), ja jos pitäisi takaisin tulla ennen seuraavia unia... huh.
Eli autolla liikutaan vain välttämättömät, ja nekin niin että mies ajaa ja mulla on takapenkillä joku ihme show pystyssä, yleensä hyödytön. Yksin en juurikaan vauvan kanssa ajele, kun en varmaan pysyis tiellä sitä sydäntäsärkevää huutoa kuunnellessa. Monet kaverit asuu reilun puolen tunnin ajomatkan päässä, eipä tule käytyä kun tuntuu julmalta huudattaa toista, kun ei kuitenkaan yleensä ihan herkästä itke. Ruokakaupalla olisi kiva käydä lauantaisin koko perheen voimin, mut pitää aina päättää haluaako itkettää toista mennen tullen. Mökillä ja mummolassa käyminen olis teoriassa ihanaa, mut ajomatkat pelottaa. Itku kyllä loppuu heti jos ottaa syliin tai nostaa kaukalon autosta ja heiluttaa, eli ei pitäis olla nälkä/märkä/kipu tms. Eikä kyllä kuuma tai kylmäkään.
Miten teillä sujuu matkat autossa viihtymättömän vauvan kanssa? Jätättekö väliin, menettekö bussilla, annatteko huutaa vai pysähdyttekö viiden minuutin välein? Vai onko teillä taika, jolla vauvan saisi tyytyväiseksi? Monet kai matkustaa vauvan nukkuessa, mutta meillä se ei läheskään aina onnistu, ja onnistuessaan maksimi on tuo noin 45min. (=yksi unisykli), ja jos pitäisi takaisin tulla ennen seuraavia unia... huh.