Vauva haaveissa mutta raskaudenaikaiset tutkimukset pelottavat

  • Ketjun aloittaja Santtu92
  • Aloituspäivämäärä
S

Santtu92

Vieras
Minulla on kova vauvakuume ja mieheni olisi myös valmis jo heti yrittämään lasta. Vauvakuumeiluani varjostaa ainoastaan pelko raskaudenaikaisista tutkimuksista. Gynekologilla käynti ja papakokeet yms. ovat olleet minulle aina vaikeita ja jännitän niitä jo etukäteen monta päivää enkä pysty ikinä rentoutumaan. Syynä tähän on varmaankin ensimmäinen sisätutkimus joka oli umpisurkea ja kivulias. Tämän jälkeen olen saanut ihan hyviäkin kokemuksia mutta silti pelko ja jännitys ei hellitä. Jo ajatus että minua sorkitaan alapäästä aiheuttaa heikotusta. Olen kyllä käynyt gynellä useita kertoja mutta aina se on yhtä hankalaa. Tämä pelko varjostaa vauvahaaveitani, vaikka tiedän että kaikki tutkimukset yms. tehdään äidin ja vauvan turvallisuuden takia.

Aiemmin minulla oli myös synnytyspelko mutta siitä olen vähän jo päässyt ylitse, ja siinäkin oikeastaan jännittää lähinnä nämä kaikki sörkkimiset eikä itse synnytys. Synnytys on varmasti kivuliasta mutta se tuntuu ajatuksena luonnollisemmalta kuin nämä sisätutkimukset.

Onko kellään ollut samanlaisia pelkoja ennen raskaaksi tuloa ja miten olette näistä selvinneet? Onko normaalia jännittää tällaista asiaa näin paljoa? Tietenkin raskaus muutenkin jännittää mutta tämä asia aiheuttaa ihan kammotusta että miten selviän niistä.

Olisi kiva saada kokemuksia ja vertaistukea että pääsisin tästä ylitse ja voisimme alkaa todenteolla yrittämään vauvaa. :)
 
Jos yhtään helpottaa, raskausaikana tehdään vähän sisätutkimuksia. 1-2 on normaalia. Ultratkin tehdään pääsääntöisesti vatsan päältä.
 
Suosittelen että puhut pelosta jollekin. Kuulostaa siltä että pelko on sen verran voimakas että se ei ehkä katoakaan ellei sitä ja sen aiheuttamaa kokemusta pääse käsittelemään. Hyvä että kerroit asiasta täällä, se on jo ensimmäinen askel asiassa. :) En ole ihan varma, mutta neuvolasta voisi ehkä saada apua asiaan. Vähintään luulisi että sieltä osataan neuvoa oikeaan paikkaan.

Raskausaikana ei myöskään tosiaan tehdä kovinmontaa sisätutkimusta. Ultrat tehdään yleensä vastanpäältä (varhaisultra ehkä alakautta, mutta sitä ei yleensä edes saa kuin omakustanteisesti.) Esikoista odottaessani minulla oli kaksi neuvolalääkäriä (hoitaja ei niitä tee) ja nyt on vain yksi. Synnytyksen käynnistyttyä saatetaan tehdä hieman useampi synnytyksen edistymisen seuraamiseksi.
 
Harmi, että kärsit tuosta pelosta! Voin kuitenkin lohduttaa, että jos raskaus on normaali (ei vuotoja tms.) niin sisätutkimuksia ei todennäköisesti tarvitse tehdä ollenkaan. Minulle tehtiin ensimmäinen vasta synnytyksen alettua. Siinä vaiheessa fokus on kuitenkin muissa asioissa ja ainahan on mahdollisuus sektioon. Toivottavasti saat apua pelkoosi esim. neuvolasta viimeistään sitten kun olet plussannut! :Heartred
 
Minulle ei ainakaan tehty raskauden aikana yhtäkään sisätutkimusta. Kaksi ultraa oli ja nekin oli mahan päältä. Joten jos ei ole mitään ongelmia, tuskin turhaan ketään ronkitaan. Tsemppiä!
 
Kiitos viesteistä! Ok, eli ilmeisesti mun käsitys on ollut hieman väärä näistä raskauden aikaisista tutkimuksista. Toki synnytyksessä sitten joudutaan tekemään näitä sisätutkimuksia, mutta voihan se olla että siinä vaiheessa on kaikkea muuta ajateltavaa että se on pienin murhe..

Miten te synnyttäneet olette itse kokeneet nämä synnytyksen aikaiset tutkimukset?
 
Synnytyksen aikana olen muutaman kerran itse pyytänyt tarkistamaan mikä kohdunsuulla on tilanne, utelias kun olen. Eihän se mitään erityisen miellyttävää ole, mutta synnyttäessä fokus on niin kokonaisvaltaisesti vauvassa ja supistuksissa, että sisätutkimus ei siinä vaiheessa enää juurikaan tunnu miltään. Suuntaus nykyään on juurikin se, että sisätutkimuksia tehdään mahdollisimman vähän.

Kannattaa tosiaan keskustella asiasta :) Myös itse tilanteessa kun sisätutkimus on tarpeen tehdä, on ihan hyvä sanoa että jännittää/pelkää tilannetta. Helpottaa jo sekin, ja usein hoitohenkilöstö pystyy huomioimaan sinua tilanteessa hieman eri tavalla kun avoimesti kerrot asiasta.
 
Hyvä että olet asiaan tarttunut, tämä on ensimmäinen askel kun uskallat asiasta täällä puhua! Suosittelen myös puhumaan asiasta esim. neuvolassa, kun sinne asti toivottavasti pääset pian :) ymmärrän täysin tunteesi, samoja fiiliksiä itsellä ja esikoisen aikaan stressasin näitä kamalasti. Sisätutkimuksia tosiaan onneksi on tosi vähän, 1-2 jos sitäkään, nykyään vissiin ei välttämättä tehdä ollenkaan ennen synnytystä jos ei jotakin huolta (vaihtelua tosi paljon riippuen missä asuu). Mä myös kävin puhumassa pelkopolilla ennen synnytystä, myös tästä asiasta ja siihen liittyvästä ahdistuksesta. Sain sieltä hyvin ymmärrystä ja tietoihin myös kirjattiin, että tätä pyrittiin huomioimaan synnytyksessäkin mahdollisimman hyvin, hoitavat kätilöt tiesi ja toimi tämän mukaisesti. Myös nyt kun keskeytyksessä jouduin käymään samalla osastolla, olivat selvästi tiedot myös ottaneet huomioon. Eihän ne tutkimukset miellyttäviä ollut synnytyksen aikanakaan, mutta toisaalta siinä tilanteessa haluaa vaan että asia etenee ja pystyy ajattelemaan, että kaikki toimenpiteet tehdään synnytyksen etenemisen vuoksi sekä vauvan ja äidin turvallisuuden varmistamiseksi. Mulla ahdisti edes puhua näistä asioista mutta onneksi sain suuni auki neuvolassa ja pääsin sinne pelkopolille kätilöiden kanssa juttelemaan. Kannattaa vaan ottaa asia puheeksi mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, itsellä jäi aika viime tinkaan :facepalm:

Eli kannattaa rohkeasti ottaa asiaa puheeksi. Tsemppiä, toivottavasti uskallat kuitenkin lähteä yritykseen ja toivotaan pikaista plussaa! :)
 
Takaisin
Top