Vauva-arki

AarreSaari

Jostain jotain jo tietävä
Hellouh

Koska itse olen noviisi - esikoista siis odottelen ja oikeata vauva-arkea on vain satunnaisesti päässyt ihmettelemään, olisi hienoa, että te jo äidit kertoisitte - millaista se vauva-arki on esim. ekat puoli vuotta ? smiley-chores003:smiley-chores011:smiley-chores007:smiley-chores004:smiley-chores020:schocked028:binkybaby:BangHead:crybaby2:iroc ???

Tietenkin on yhtä monta tarinaa kuin on äitiäkin - toinen saanut nukkua 10 tunnin yöunia ja toinen ollut viimeiset puoli vuotta vain jatkuvassa univajeessa. Mutta juuri siksi, olisi hienoa kuulla miten tämä arki tästä saattaa jatkua kun pötkäle on turvallisesti saatettu maailmaan :greet025


Miten päivät sujuu - alkuvaiheessa nukkuuko kukaan taloudessa - miten päivät rullaavat - mitä touhutaan -
Miten olette saaneet työelämän järkätyksi - onko joukossa yrittäjiä, jotka ovat jatkaneet hommia osapvsesti jne.

Ja erityisesti kiinnostaisi kuulla - mitkä asiat yllättivät vauva-arjessa ? Joko siis positiivisesti tai negatiivisesti .
Ruusuista kuvaa itsellä ei ole, mutta jotenkin olen tuudittautunut siihen ajatukseen , että hommat kyllä hoituvat :cool:
 
jos mä vaikka aloitan :) mä olin kuvitellut, että vauvan kanssa voi suunnitella arjen et nyt vauva syö, sit nukkuu, sit vaihdetaan vaippa, syödään ym. yritin jopa ennakoida et jos tulee vieraita niin jos syötän ensin, ehdin seurustella vieraiden kans tms. eihän se niin mene, opin sen jo synnärillä ja kotona piti vielä kerrata sama asia. olin myös kuvitellut, että tyttö sopeutuisi nukkumaan pinniksessä, kun nukkui sairaalassakin, mutta ei, tyttö oli ekat pari yötä yksinäinen ja itki sängyssä, kunnes otin viereen ja nukahdin toisena yönä tyttö tissillä. sit vaihdettiinki perhepetiin ja nukuttiin sillai seuraavat viisi kuukautta ja välillä senkin jälkeen.

olin miettinyt myös imetystä ja halusin imettää, mutta sekään ei mennyt niinkuin toivoin. mulla ei meinannut maito nousta synnärillä, ja sitä ei helpottanut, kun tyttö oli eri osastolla (antibioottitiputuksessa ekat kolme päivää). aloin sairaalassa käynnistellä sitä ja pumpata ja kun tyttö palasi samalle osastolle, pystyin jo imettämään, mutta maito ei riittänyt. kotona aloitettiin sitten osittaisimetys ja sillä mentiin seuraavat 10kk. välillä korviketta oli enemmän, välillä ei ollenkaan, kun tuli kiinteät jne. mä sain nostettua itselle tosta imetysasiastaki hirveän stressin ja haluanki sanoa, että ihan turhaan stressata siitä! ei imetys tee hyvää äitiä, hienoahan se on, jos maitoa riittää, mutta hyvin osittaisimetys- ja korvikevauvatkin pärjäävät. oli mulla rintatulehduskin, mutta vedin särkylääkettä ja imetin hampaat irvessä. ja kyllähän sitä tekstiä kuuli, et imetäimetä, kyllä se maidon määrä lisääntyy.. ei lisääntynyt, itkin että lopetan ja lopulta hyväksyin, että me mennään näin.

meillä mies oli ekat kaksi viikkoa lomalla kotona ja sit olinkin vauvan kanssa keskenäni. tyttö oli sylivauva ja ekat kolme viikkoa meni etten juuri ehtinyt syömään, elin suklaalla ja lopulta, kun hän alkoi viihtyä sitterissä, alkoi arki helpottaa. me alettiin aika aikaisin tavata muita kotiäitejä ja vauvoja, eka tällainen reissu oli kun tyttö oli 3 viikkoa vanha ja sit meillä oli n. kerran viikossa jonkinlaiset mammatreffit. tytön ollessa 2kk ikäinen, aloitettiin babypilates, josta ei tullut mitään, kun tyttö ei halunnut maata lattialla matolla sillä välin kuin minä jumppaan, joten vaihdettiin vauvajumppaan kuukautta myöhemmin. vauvajumpassa me käytiinkin sitten siihen asti, että tyttö oli vuoden ikäinen ja vauvamuskarissakin käytiin 6kk-1v ikään. mulla oli vähän liikaakin menoja, noiden lisäksi käytiin perhekerhossa mammakaverin ja vauvansa kanssa ja välillä skippailtiin, kun sitä haluaa käpertyä kotiinkin ja niin pitääkin vauvan kanssa.

summa summarum, opin omasta vauvavuodesta, etten stressaa vauvan ravitsemuksesta (en imetyksestä, en kiinteistä, en ylipäätään syömisestä, koska vauvat on erilaisia ja neuvolan käyrät ja suositukset on ohjeellisia, ei ne toimi kaikille vauvoille!), päivärytmi luodaan kyllä ajan kanssa (ja kannattaa nukkua aina, kun voi, me heräiltiin yöllä 2h välein ekat puoli vuotta) ja vauvan kanssa voi olla, ettei pysytä ihan aikatauluissa eikä kannatakaan yrittää mitään liian tiukkaa rytmiä, sen ehtii saada aikaiseksi sitten, kun lapsi on isompi. ja ulkopuolisiin neuvoihin saa ja kannattaa suhtautua kriittisesti, kyllä sitä itse kuitenkin oppii oman vauvansa tuntemaan ja neuvoista voi suodattaa omalle vauvalle sopivat tai hylätä ne kokonaan.

tulipa stoori, mutta toivottavasti tästä on apua :)
 
Toi della_79:n teksti oli kyllä tosi tyhjentävä. Ei meillä kaikki mennyt just samalla lailla mut paljon oli yhtäläisyyksiä. Mulla oli kans aluks imetyksen kanssa ongelmia kun mun rinnanpää n niin matalat enkä mielestäni saanut kunnolla opetusta synnärillä. Ne jotenkin luuli et imetys onnistuu kunhan maitoo nousee. Ja sitähän nousi. Mut kun tyttö ei saanut imuotetta niin oli muuten tissit NIIN TÄYNNÄ maitoo koko ajan. Onneks oli pumppu.
Tosi kiva oli ekaks yrittää imettää niin hyvin kun onnistu, sit antaa tuttipullosta, että vauva tulee kylläseks ja sit vielä pumpata että saa rinnat tyhjennettyä. Sit piti pestä tuttipullo ja rintakumi mitä oli pako käyttää ja kohta taas sama rumba. Huh! Mä en täysimettänyt siis ollenkaan. Jatkoin kyllä osaimetystä 8 1/2kk ikään asti.

Meillä onneks tyttö rupes kuitenkin nukkuun yöunia 6h ja ylikin joskus parikuisena jo. Se helpotti huomattavasti elämää kun ton hirveen maitorumban jälkeen sai nukkua edes muutaman tunnin putkeen. Alkuhan todella menee melkein kaikilla niillä parin tunnin pätkäunilla. Ellei vauva oo pulloruokinnassa, sillon voi vuorotella mahdollisen puolison kanssa syöttövuoroja. Jotain hyvää siinä pulloruokinnasakin pitää keksiä kun stä aina haukutaan :wink
 
rintakumi on nännin päälle asetettava kuminen "rinnanpää", joka voi helpottaa vauvaa ottamaan imuotteen ja helpottaa imemistä. käytin itse pari kertaa rintakumia, koska mun toinen rinnanpää on laakea ja tytöllä oli alkuun hankaluuksia ottaa sitä suuhun ja sit just siihen rintaan kohdistu rintaraivarit. mulla se rintakumi muokkasi rinnanpään sit helpommin imettävään muotoon, jos se ehti olla vähän aikaa paikoillaan. lopetin kyllä nopeaan sen käytön, kun se oli mulle jotenki niin vaivalloista hakea se tiskikaapista ja muotoilla aloilleen ym. joitaki se kyl helpottaa, esim. mun sisko käytti sitä aika pitkään.
 
Mä taisin käyttää jonkun 3kk jos oikein muistan. Mulla oli siis tosi matalat rinnan pääteikä vauva meinannut millään saada kunnon otetta. Nyt, kun imetti monta kuukautta ja siitä imetyksen lopettamisestakin on vaan 10kk, niin ne taitaa olla vähän "korkeemmat. Katotaan kelpaako seuraavalle tulokkaalle. Oon kyllä kovasti rasvaillut niitä ja pitää varmaan venytellä myös niitä.
 
Takaisin
Top