Vanhempien kauhun hetket

[Bella Swan]

Onko teillä käynyt joskus jotain lapselle, niin että teiltä on jäänyt yksi sydämenlyönti välistä?

Pahin mitä mulle on käynyt on se, kun vauva yhtenä myöhäisenä iltana kierähti sohvalta alas. Ei käynyt mielessäkään että niin pieni, 10vk ikäinen voi kierähtää pää edellä alas! Olin täysin varma, että nyt tulee sairaalakeikka ja pahempaakin. Lastensairaalaan lähdettiin, onneksi ennen keskiyötä jo lastenlääkäri tutki ja oli niin ihana, kun sanoi että kaikki on hyvin ja turha kantaa syyllisyyttä.

 

[Vargynja]

Kuopus on sellainen touhutaapero, että päivystysreissu on varmaan vain ajan kysymys. On (taaperona) tipahdellut mm. sohvalta ja kiipeää milloin missäkin. Kerran kiipesi rattaiden selkänojaa pitkin niin että rattaat kaatui. Sohvakorkeudelta putoaminen ei oikeastaan enää edes hirveästi säikäytä, kun on käynyt niin monesti. Sitten vaan lohdutetaan ja kohta jatkuu leikit. Nykyisin tosin tipahtelee harvemmin, kun on oppinut vähän varomaan.

 

[Lya M.]

Meillä esikoinen tipahti sitteristä. Kun käytiin tyttöä näyttämässä, ja lastenlääkäri kysyi, miltä korkeudelta putosi. Vähän nolona vastasimme, että ehkä 15-20cm. Lääkäriä huvitti, ja totesi, että taitaa olla ensimmäinen lapsi.

No, ihan oikeasti kävi pahemmin, kun esikko laski mäkeä ja teki rattikelkan kanssa kuperkeikan ja näin kuopuksen kanssa mäen päältä, että nyt kävi pahasti. Vähän ajan päästä esikko alkoi oksentaa rajusti, joten tilattiin ambulanssi. Lapsi tutkittiin, ja totesivat, että lievä aivotärähdys.
Lapsi halusi kuitenkin kotihoitoon eikä sairaalaan, joten suraavan yön aikana piti lasta herätellä 2-3kertaa. Jos ei olisi herännyt kunnolla, niin olisi pitänyt lähteä heti sairaalaan.

Tästä on jo kohta 3 vuotta aikaa, mutta esikkko ( ja kuopus) on ymmärtänyt, miksi isossa pulkkamäessä/lasketellessa kypärä on ihan must.

Kuopus on sellainen pikku rämäpää-kiipeilijä, että ihme kun hänelle ei ole mitään asfaltti-ihottumaa kummempaa sattunut.

 

[Evergreen]

Näitä muksahduksia on sattunut omien lasten kohdalle. Taapero on tippunut selkä edellä alas sohvalta ja nyt leikki-ikäisenä tuli (onneksi) takapuoli edellä alas vanhempien sängystä.

Vauvan pää sai osuman tässä vähän aikaa sitten kun isompi tuli kovaa vauhtia vauvaa kohti joka oli sylissä. Pää pamahti vasten siskoaan, onneksi ei kovin kovaa, ja itku tuli heti. Mutta minulla oli kovin syyllinen olo tapahtuneesta.

Kaikilla kerroilla ollaan selvitty säikähdyksellä ja yöllä ollaan herätelty varuilta jos pää on kolahtanut eikä ole muita oireita.

 

[Bella Swan]

Toi syyllisyyden tunne on ihan hirveä! Ja se huoli lapsesta

 

[MinnaM]

Esikoinen tais kierähtää vauvana sängyltä alas, se kyllä säikäytti, mutta ei käyty missään näytillä. Vauva- ja taaperoiässä kyllä tapahtui ja sattui kaikenlaisia pieniä muksahduksia sekä esikoiselle että keskimmäiselle (ja varmaan tälle kuopuksellekin sitten kun lähtee liikkeelle). Esikoisen aikaan sitä oli varmaan enemmän paniikissa, keskimmäisen kanssa ei enää niinkään. Pahimmat (ja sairaalakäyntiä vaativat) tapaturmat on kuitenkin tapahtuneet vasta kouluiässä, kun reviiri on laajentunut ja me vanhemmat ei olla enää oltu vahtimassa. Mm. esikoinen juossut rosvo ja poliisi-leikissä täysillä seinässä oleviin palotikkaisiin -> otsa liimattu, tullut mäkeä täysillä pyörällä alas hyppyristä ja kaatunut -> tikit käteen, siirtänyt jalkapallomaalia kaverin kanssa vahingossa jalan päälle -> jalka murtunut ja monta viikkoa kipsissä, keskimmäinen tipahtanut laiturilta veteen (onneksi osasi jo uida) jne.

 

[Pingviiniemo]

Meidän neiti 12 kuisena kaatoi kaapin päälleen. Siis ihan kunnon hyllykön! Mä huusin niin kovaa kuin keuhkoista lähti ja hän makaa ihan hiljaa kaapin alla shokissa. Oli jotenkin enkeli matkassa ja neiti jäänyt just silleen hyllyn aukkojen väliin, että selvisi mustelmalla.

Hälle sattuu ja tapahtuu kyllä kokoajan.

 

[Nepeta Cataria]

Tjaah... Esikoinen vetäs voltin ku treenasi ilman apupyöriä ajoa. Ajo alkoi sujua, vauhti kiihtyä, ja sitten varomattomuus meni tarkkaavaisuuden edelle ku homma sujui liian helposti. Ja sittenhän meillä on varmaan kaikki pyörineet alas puuportaita enemmän ja vähemmän. Onneksi kuhmuilla on selvitty, ja kun ei oksetusoireita ole tullut niin ei ole viety mihinkään.

 

[Evergreen]

Tuli vielä mieleen kaikki tilanteet joissa esikoinen on laittanut jotain suuhunsa, varsinkin ulkona. Kasveja ja niiden myrkyllisyyttä ollaan katsottu Luontoportin sivuilta ja sovelluksilla, ettei vahingossa olla syöty mitään myrkyllistä Välillä on kyllä säikähtänyt pahasti kun esikoinen kyseessä.

 

[Kuurankukkasia]

Todellisia kauhunhetkiä mulle olivat kun kuopus meinasi tukehtua appelsiiniin. Tai kun hän liikuntapuistossa 3 vuotiaana tipahti ylhäältä liukumäestä mukkelismakkelis suoraan otsalleen kaarilennon kautta. Tai kun hän löi silmäkulmansa niin että veri roiskui ja arpi vaan jäi. Tänään uimahallissa 5 vuotias yhtäkkiä vaan vajosi pinnan alle vaikka olin vieressä, kuin kivi alkoi painua kohti pohjaa. Äkkinäisiä refleksejä minulta tarvitaan ja pelkään milloin en ennätä hätiin jossain kohtaa tapaturma-alttiiden lasteni kanssa. Niin että miksikö olen hieman hermoheikko ja huolissani

 

[Pingviiniemo]

Tänne tuun taas jonon jatkeeksi. Tänään kaaduin terveyskeskuksen pihalla kunnolla maahan ja kuopus 1.v 3kk sylissä. Sain siirrettyä häntä vähän sivulle etten kaatunut suoraan päälle. Polvet on nyt mulla tosi kipeät, mutta neiti selvisi säikähdyksellä, kun villamyssy ja toppapuvun huppu suojasivat.

 

[Pingviiniemo]

Todellisia kauhunhetkiä mulle olivat kun kuopus meinasi tukehtua appelsiiniin. Tai kun hän liikuntapuistossa 3 vuotiaana tipahti ylhäältä liukumäestä mukkelismakkelis suoraan otsalleen kaarilennon kautta. Tai kun hän löi silmäkulmansa niin että veri roiskui ja arpi vaan jäi. Tänään uimahallissa 5 vuotias yhtäkkiä vaan vajosi pinnan alle vaikka olin vieressä, kuin kivi alkoi painua kohti pohjaa. Äkkinäisiä refleksejä minulta tarvitaan ja pelkään milloin en ennätä hätiin jossain kohtaa tapaturma-alttiiden lasteni kanssa. Niin että miksikö olen hieman hermoheikko ja huolissani

Jotkut lapset on niin tapaturma-alttiita. Meidän neidillä sama homma, että kokoajan oon vähän sydän syrjälläni.

Haluun kuitenkin ajatella, että näille joille sattuu ja tapahtuu kömmähdyksiä sattuu saman verran hienoja asioita ja onnenpotkuja elämässä.