Vanhemmuuden parhaat puolet

[Vargynja]

Toisessa ketjussa nousi esille se kuinka usein puhutaan vain vanhemmuuden raskaudesta. Sitä ei käy kieltäminen, joten tuli mieleen tämä ajatus ketjusta, jossa puhutaan vanhemmuuden ihanasta puolesta. Mikä sinusta siis on vanhemmuudessa hienoa?

Ihan ensimmäiseksi tulee mieleen se ylitsevuotava rakkaus, jota tuntee lapsia kohtaan ja jota lapset osoittavat omalla tavallaan. Halit, vauvan märät pusut, se kuinka on lapselle tärkein maailmassa. Se suloinen tunne kun pikkuinen on sylissä. Näiden kasvamista ja uuden oppimista on myös ihana ylpeydellä seurata.

Ja onhan näiden kanssa mukava viettää aikaa. Esikoisen kanssa on mukava pelata ja touhuta, varsinkin kun hänen kanssa voi pelata jo aikuistakin kiinnostavia pelejä ja vauvaa on hauska naurattaa. Onhan kumpikin aivan hurmaavia persoonia. Lasten kanssa voi myös tehdä asioita joita aikuinen ei ilman lasta "voi" tehdä kuten keinua, pulkkailla, hyppiä hoplopissa jne.

 

[Yölento]

Lapsi opettaa katsomaan elämää uudella tavalla. Saa ihmetellä ja ihastella yhdessä. Saa tai joutuu ottamaan asioista selvää, kun lapsi kyselee asioita, joita ei itse ole tullut ajatelleeksi. Lapsen kanssa oppii myös tuntemaan itsensä.

 

[Nurinkehrääjä]

Myönnän että mukula toimii välillä hyvänä tekosyynä kieltäytyä asioista, joihin oli ennen "pakko" osallistua

 

[Bella Swan]

Se uskomaton side, joka minulla on lapsiini Ikinä ei ole tylsää, aina löytyy pelikaveri, lastenohjelmia saa katsoa ja fanittaa ihan luvan kanssa, lasten sielunelämään uppoutuminen on ihanaa

 

[Mintsy]

Oma elämä saa ihan uudenlaista merkitystä kun on vastuussa lapsen hyvinvoinnista. En siis sano, että olisin kokenut elämäni merkityksettömäksi aikaisemminkaan, mutta antaa lapsi selkeämmät raamit ja suunnan elämälle riippumatta siitä miten muut ihmissuhteet tai työelämä sujuvat.

Omat tunteet vauvaa kohtaan ja se, miten jo ihan pieni lapsi osoittaa kiintymystä.
Se, miten miehen kanssa tuetaan toisiamme tässä uudessa elämäntilanteessa, koen, että olemme entistä tiiviimpi pari ainakin nyt tässä alkuvaiheessa.

 

[Shooky90]

Oma elämä sai ihan eri merkityksen lapsen syntymän jälkeen. Aloin arvostamaan enemmän arjen pieniä asioita ja eri lailla priorisoimaan omia menojani/tekemisiäni. Huomasi äkkiä ketkä ovat oman elämän tärkeät henkilöt ja sellainen "turha" ja "pakollinen" sosiaalinen elämä jäi pois. Sitä tajusi pian ketkä oikeasti välittävät.
Oma elämä sai lapsen myötä myös selkeän tarkoituksen, mitä en aiemmin koe olleen olemassakaan.

Ja kuten moni on jo maininnutkin niin onhan se ylitsevuotava rakkauden tunne jotain aivan uskomatonta. Miten jotakuta voikaan rakastaa niin paljon ja pyytteettömästi. Ja se ylpeyden tunne aina kun oma lapsi oppii jotain uutta tai tekee jotain mikä muille varmaankin on ihan merkityksetön pikku juttu...