Vanhemmille kertomisen vaikeus

[Kyfi9620620]

Hieman taustatietoja alkuun - asun Australissa paikallisen poikaystäväni kanssa emmekä ole päässeet käymään Suomessa hieman reiluun kolmeen vuoteen. Odotan esikoistani rv10+0 ja alkushokin jälkeen alan päästä sinuiksi raskauteni kanssa. Ongelmani on että stressaan kaikesta mahdollisesta ja nyt unettomiksi yöni tekee ajatus että pian meidän täytyy kertoa uutiset vanhemmilleni. Tämä tulee olemaan heidän ensimmäinen lapsenlapsi ja ensimmäinen vauva koko sukuun pitkään aikaan. Tiedän että he tulevat olemaan onnellisia uutiset kuullessaan, mutta en voi olla tuntematta pistoa sydämessäni aina kun tajuan että välimatkan vuoksi he tulevat missaamaan koko raskauteni, synnytyksen ja luultavasti vähintään ensimmäisen puoli vuotta vauvan elämästä. (Ja missaamisella tietysti tarkoitan paikan päällä oloa, luojan kiitos videopuhelut ym on olemassa.) Tilanteemme takia jomman kumman suku tulisi jokatapauksessa missaamaan kaiken edellä mainitun, mutta koska poikaystäväni vanhemmilla täällä on jo ennestään kaksi lastenlasta ja he pääsevät seuraamaan läheltä heidän kasvuaan en voi kuin ajatella että eikö olisi minun vanhempieni vuoro. Kielen ja töiden saatavuuden kannalta olemme kuitenkin päättäneet asettua tänne ja emme voi loputtomiin lykätä perheen perustamistakaan.

Jokatapauksessa kammoan päivää jolloin uutiset on maapallon toiselle puolen kerrottava ja ajattelin josko täällä olisi ketään samaisessa tilanteessa olleita/olevia - kuinka kertoa kaukana asuville vanhemmille raskaudesta? Tiedän että kasvotusten videopuhelun aikana se ei tule onnistumaan, joten muita kikkakolmosia otetaan mielellään vastaan.

 

[Mustekurki]

Ymmärrän fiiliksesi, mutta uskon että tulevat isovanhemmat ovat iloisia joka tapauksessa. Kyse on kuitenkin sinun elämästäsi ja sen yhdestä isoimmasta asiasta, eikä sinun tarvitse potea huonoa omaatuntoa raskauden ajoituksesta tai maantieteellisestä välimatkasta.

 

[Mustekurki]

Ymmärrän fiiliksesi, mutta uskon että tulevat isovanhemmat ovat iloisia joka tapauksessa. Kyse on kuitenkin sinun elämästäsi ja sen yhdestä isoimmasta asiasta, eikä sinun tarvitse potea huonoa omaatuntoa raskauden ajoituksesta tai maantieteellisestä välimatkasta.

 

[Jadine]

Ymmärrän fiiliksesi, mutta uskon että tulevat isovanhemmat ovat iloisia joka tapauksessa. Kyse on kuitenkin sinun elämästäsi ja sen yhdestä isoimmasta asiasta, eikä sinun tarvitse potea huonoa omaatuntoa raskauden ajoituksesta tai maantieteellisestä välimatkasta.

Olen ihan samaa mieltä. Me ei sentään asuta ihan noin kaukana, Saksassa vain, mutta eivätpä minunkaan vanhempani näe ainoaa lapsenlastaan kuin harvoin ja nyt korona-aikana vielä harvemmin. Silti he ovat todella onnellisia ja ylpeitä lapsenlapsestaan, näyttävät innoissaan videoita sukulaisille jne. :) Luulen, että omat vanhempani olivat tehneet sen surutyön jo siinä vaiheessa, kun muutin Saksaan ja menin saksalaisen miehen kanssa naimisiin. Olihan se jo silloin selvää, että jos meille tulee lapsia, niin se on sitten Saksassa.

Sain onneksi kerrottua vanhemmilleni kasvotusten, kun he olivat juuri sopivasti käymässä silloin, mutta muuten olisin kyllä kertonut skypetellessä. Se olisi tuntunut toiseksi parhaalta vaihtoehdolta.