Vanhemmat lapsen kavereita?

Bella Swan

Moderaattori
Staff member
Administrator
Maalisäidit 2020
Äidilleni joskus sanottiin, että ei ole ok kun on liian kaveri meille lapsilleen. Mitä mieltä te olette? Voiko vanhemmat olla lapselle kuin kavereita?
 
Jossain vaiheessa lasten ollessa jo aika isoja voin kuvitella sen toimivan. Miksei aikaisemminkin, jos osaa pitää kuitenkin vanhemman roolin selvänä rajojen ja sääntöjen suhteen siinä samalla. Jos kaverirooli ajaa vanhemman auktoriteetin yli niin melko varmasti tulee ongelmia.
 
Muokattu viimeksi:
Muistan kavereiden kadehtineen, kun oltiin läheisiä äidin kanssa ja äiti oli heillekin kuin kaveri. Olen tyytyväinen, että äitisuhde oli (ja on edelleen) todella hyvä, kun isäsuhdettakaa ei ole. Meillä toimi, en tiedä miksi joidenkin mielestä oli väärin. Ei kai ollut tavallista niin rento arki ja läheiset välit.
 
Mielestäni äiti voi olla kaveri siinä mielessä että leikkii pienen kanssa ja tekee isomman kanssa kivoja asioita. Mutta äidin kuuluu mielestäni olla lapselle/nuorelle myös auktoriteetti, se aikuinen, järjen ääni, huolehtija jne. Siinä mielessä siis ei.
 
Kukkahattutäti ammattikasvattaja täällä hei :p läheiset välit on oikein ok. Rajattomuus ja vääränlainen miellyttäminen ei. Aikuisen kuuluu olla turvallinen ja välittävä. Vanhemman tehtävänä on tuottaa pettymyksiäkin ja tehdä itsensä lopulta tarpeettomaksi. Riippuu myös lapsen iästä. Vanhemmalla ja taaperolle on erilainen suhde kuin vanhemmalla ja kaksikymppisellä. Läheisyyteen vaikuttaa myös koko perheen dynamiikka ja erilaiset temperamentti. Mutta mustavalkoisesti vanhemman ei kuulu olla lapsensa kaveri.
 
Takaisin
Top