Valmistautuminen vanhemmuuteen

[silma]

Ajattelin luoda tälläisen ketjun, jossa pääsisi kertomaan tunteitaan ja ajatuksiaan raskauden eri vaiheissa.

Itselle on ollut jotenkin tosi vaikeaa käsittää tätä asiaa todeksi, kun on kaksi keskenmenoa takana. Nyt on viikkoja 15+2 ja edelleen tuntuu etten osaa suhtautua tähän niinkuin ”pitäisi” tuntuu että kaikki läheiset ovat paljon innokkaammin jo ostamassa vauvalle kaikkea. Ehkä se innostus tulee itselle vasta myöhemmin mutta nyt tuntuu välillä etten tunne asian suhteen oikein mitään. Kohtalontovereita?

 

[indrani]

Kiva aloitus!

Yksi keskenmeno kanssa takana ja tutuilta kuulostaa fiilikset. Itselle toki nt-ultra toi paljon varmuutta, mutta vielä tuntuu niin pitkältä ajalta odotella rakenneultraa...

Tervetuloa foorumille!

Salaisella puolella kanssa paljon keskustelua, toivottavasti innostut keräileen viestit ja tuut sinnekin mukaan.

 

[F@nni]

Ajattelin luoda tälläisen ketjun, jossa pääsisi kertomaan tunteitaan ja ajatuksiaan raskauden eri vaiheissa.

Itselle on ollut jotenkin tosi vaikeaa käsittää tätä asiaa todeksi, kun on kaksi keskenmenoa takana. Nyt on viikkoja 15+2 ja edelleen tuntuu etten osaa suhtautua tähän niinkuin ”pitäisi” tuntuu että kaikki läheiset ovat paljon innokkaammin jo ostamassa vauvalle kaikkea. Ehkä se innostus tulee itselle vasta myöhemmin mutta nyt tuntuu välillä etten tunne asian suhteen oikein mitään. Kohtalontovereita?

Hei ei ole mitään miten "pitäisi". Ihan jokaisella on oma polkunsa ja kaikenlaiset tavat ja tyylit odottaa, synnyttää ja myöhemmin myös hoitaa lasta on ok. Raskausaika on pitkä ja uskon että siinä tottuu ajatukseen vauvasta ja vanhemmuudesta ja riittävä valmistautuminen tapahtuu luonnostaan. Väkisin ajattelu tai tiettyyn muottiin tunkeminen ei auta mitään, ja itselläni on ainakin suuri luotto prosessiin. Ikävät keskenmenot ovat varmasti jättäneet jälkensä ajatuksiisi, joten ei se ihme, jos heittäytyminen ei ole niin helppoa.

 

[Kitra1989]

Ajattelin luoda tälläisen ketjun, jossa pääsisi kertomaan tunteitaan ja ajatuksiaan raskauden eri vaiheissa.

Itselle on ollut jotenkin tosi vaikeaa käsittää tätä asiaa todeksi, kun on kaksi keskenmenoa takana. Nyt on viikkoja 15+2 ja edelleen tuntuu etten osaa suhtautua tähän niinkuin ”pitäisi” tuntuu että kaikki läheiset ovat paljon innokkaammin jo ostamassa vauvalle kaikkea. Ehkä se innostus tulee itselle vasta myöhemmin mutta nyt tuntuu välillä etten tunne asian suhteen oikein mitään. Kohtalontovereita?

Täällä mennään samoilla viikoilla ja keskenmenojen määrällä. Aivan samat fiilikset kuin sulla. On kuin jotenkin irrallaan tästä raskaudesta, joku itsesuojelumekanismi luulisin. Oon saanut vinkkejä siihen, että kannattaa pienillä jutuilla tehdä raskautta konkreettisemmaksi itselle. Ja samalla luoda sitä positiivista odotusfiilistä. Ehkä on vähän auttanut, kun olen esim kierrellyt hypistelemässä lastentarvikeliikkeissä, ollaan keksitty pienelle "työnimi" ja olen ihan vähän alustavasti alkanut miettiä tulevia hankintoja.

 

[Aaltokukka]

Täällä mennään samoilla viikoilla ja keskenmenojen määrällä. Aivan samat fiilikset kuin sulla. On kuin jotenkin irrallaan tästä raskaudesta, joku itsesuojelumekanismi luulisin. Oon saanut vinkkejä siihen, että kannattaa pienillä jutuilla tehdä raskautta konkreettisemmaksi itselle. Ja samalla luoda sitä positiivista odotusfiilistä. Ehkä on vähän auttanut, kun olen esim kierrellyt hypistelemässä lastentarvikeliikkeissä, ollaan keksitty pienelle "työnimi" ja olen ihan vähän alustavasti alkanut miettiä tulevia hankintoja.

Kannattaa mainita asiasta neuvolassa, sillä esim neuvolapsylogin kanssa keskustelemalla saattaa saada jonkun konkretialukon auki. Lastentarvikehyllyväleissä seisoskelin ja niiden hoito ym tavaroiden silmäily auttoivat aikanaan minua... Kaupoissa vaippapaketit eivät säikähdä jos niitä käsissään pyörittelee ja samalla mielessään esim hintoja vertailee.

 

[Taisto2507]

Ajattelin luoda tälläisen ketjun, jossa pääsisi kertomaan tunteitaan ja ajatuksiaan raskauden eri vaiheissa.

Itselle on ollut jotenkin tosi vaikeaa käsittää tätä asiaa todeksi, kun on kaksi keskenmenoa takana. Nyt on viikkoja 15+2 ja edelleen tuntuu etten osaa suhtautua tähän niinkuin ”pitäisi” tuntuu että kaikki läheiset ovat paljon innokkaammin jo ostamassa vauvalle kaikkea. Ehkä se innostus tulee itselle vasta myöhemmin mutta nyt tuntuu välillä etten tunne asian suhteen oikein mitään. Kohtalontovereita?

Ei oo mikään kiire! Kaikki odottaa omalla tavallaan ja tahdillaan! Mulla on vähän sama, 2 vuotta yrittänyt ja 10 vuotta haaveillut, herään vieläkin yöllä siihen tunteeseen että tää kaikki olikin vain unta! Monet sanoo, että todella "tuntuu raskaanaolevalta" vasta kun tuntee liikkeet. Ja kai toiset vasta uskoo todeksi kun vauva on sylissä.

Ja sitten ihan välihuomiona, tuskin liittyy tähän aiheeseen mutta silti: mulla on ollut tosi paha rauta-anemia aikoinaan ja silloin kaikki elämässä tuntui vähän "ei miltään" ja ihmettelin paljon kun kaikki ympärillä jotenkin oli sellaisen pienen sumun peittämää. Hemoglobiini oli aina yli 100, joten anemiaa ei osattu epäillä ennen kun ferritiinit mitattiin (jotka olikin sitten 3).

 

[Nenne_]

Itsellä ollut myös aika epätodellinen olo ja tuntuu jotenkin epärealistiselta, että vois olla vauva kainalossa kesällä.
Me kerrottiin eilen meidän muille lapsille, että olis vielä yksi vauva tulossa. Mutta ehkä tää tästä pikkuhiljaa alkaa helpottamaan.
Tuohon anemiaan, niin mulla ollut sama myös edellisissä raskauksissa, että lisäraudasta huolimatta arvot pysyi matalina.
Pelkään vaan lisäraudan aloittamista kun siitä menee aina vatsa jumiin ihan totaalisesti.

 

[Nenne_]

Se vielä unohtui, että multa otettiin kanssa ferrit kun ne oli ollut jo aiemmin matalalla runsaiden kuukautisten vuoksi ja nyt oli noussut jopa 12 kun kävin tammikuun alussa ottamassa arvot. Yritän mennä mahdollisimman pitkään ilman lisärautaa

 

[jensten]

auttaisko sulla @Nenne_ nestemäisessä muodossa rauta? mulla aiheuttanut pahoinvointia tablettimuodon rautavalmisteet ja nyt ei oireita toistaiseksi kun on testissä nestemäinen

 

[Nenne_]

auttaisko sulla @Nenne_ nestemäisessä muodossa rauta? mulla aiheuttanut pahoinvointia tablettimuodon rautavalmisteet ja nyt ei oireita toistaiseksi kun on testissä nestemäinen

Kiitos vinkistä mulla vaan ei vaikuta onko se rauta missä muodossa tai kuinka hellävarainen se on vatsalle.. sitten ollut kuurien kaveriksi ummetuslääkkeitä, mutta ne mitkä toimii ei saa käyttää raskausaikana ja toi pegorion on ihan yhtä tyhjän kanssa

 

[Aaltokukka]

Itsellä ollut myös aika epätodellinen olo ja tuntuu jotenkin epärealistiselta, että vois olla vauva kainalossa kesällä.
Me kerrottiin eilen meidän muille lapsille, että olis vielä yksi vauva tulossa. Mutta ehkä tää tästä pikkuhiljaa alkaa helpottamaan.
Tuohon anemiaan, niin mulla ollut sama myös edellisissä raskauksissa, että lisäraudasta huolimatta arvot pysyi matalina.
Pelkään vaan lisäraudan aloittamista kun siitä menee aina vatsa jumiin ihan totaalisesti.

Mulla perus ummetuksen poistoon auttoi veteen keitetty ruispuuro. (Puolikarkeista ruisjauhoista) Söin sen kaverina myös jäisiä pakastepuolukoita.. antoivat edes jotain makua muutoin niin tylsää evääseen. Lisäksi keitin ammuifin kaurapuuroa.. kuituja, kuituja ja vielä kerran kuituja suolenmutkiin liikettä tekemään. Siis istukka oli takaseinäsdä, joka tunnetusti kai hidastaa suoliston toimintaa.

 

[jensten]

oho, en ollut kuullutkaan että istukan sijainti vaikuttaa mutta loogistahan toi on. mulla kans ummetus ollut ongelmana ja myös vuosikausia jaksoittain sh-taustan takia. nyt raskauden aikana mulla on toiminut pegorion kun syönyt sitä oikeasti ahkerasti joka ikinen päivä. sitten pikkukuurin jälkeen hetken toimii vatsa ilmankin ja sit tauon jälkeen taas putkeen muutama päivä pegorionia. lisäksi psyllium on pelastus!

 

[Foryou]

Ajattelin luoda tälläisen ketjun, jossa pääsisi kertomaan tunteitaan ja ajatuksiaan raskauden eri vaiheissa.

Itselle on ollut jotenkin tosi vaikeaa käsittää tätä asiaa todeksi, kun on kaksi keskenmenoa takana. Nyt on viikkoja 15+2 ja edelleen tuntuu etten osaa suhtautua tähän niinkuin ”pitäisi” tuntuu että kaikki läheiset ovat paljon innokkaammin jo ostamassa vauvalle kaikkea. Ehkä se innostus tulee itselle vasta myöhemmin mutta nyt tuntuu välillä etten tunne asian suhteen oikein mitään. Kohtalontovereita?

Tsemppiä odotukseen
Itse myös odottelen tunnetta, että kiintymys ja innostus vauvaan lisääntyisi. Pelko on kuitenkin vahvasti läsnä ja mitään tarvikkeita en ole uskaltanut hankkia. Raskaus on kuitenkin tähän asti mennyt hyvin, joten yritän pitää kiinni siitä ajatuksesta päivä kerrallaan, että hyvin menee

 

[Aaltokukka]

Hei, te kenties fyysisesti väsymystä tuntevat! Markkinoilla on olemassa kotitestejä ferritiinin ja varmaan hemoglobiinin mittaamista varten. Voin suositella jos neuvolassa ei testiä saa! Mulla oli tuota taapero odottaessa kotiin hankittuna myös pissatestiliuskat glukoosin ja proteiinin omatoimiseen seurantaan. Suosittelen lämpimästi, etenkin jos yhtään pre-eklamsiaa pelkää...

 

[omppoloinen]

Ajattelin luoda tälläisen ketjun, jossa pääsisi kertomaan tunteitaan ja ajatuksiaan raskauden eri vaiheissa.

Itselle on ollut jotenkin tosi vaikeaa käsittää tätä asiaa todeksi, kun on kaksi keskenmenoa takana. Nyt on viikkoja 15+2 ja edelleen tuntuu etten osaa suhtautua tähän niinkuin ”pitäisi” tuntuu että kaikki läheiset ovat paljon innokkaammin jo ostamassa vauvalle kaikkea. Ehkä se innostus tulee itselle vasta myöhemmin mutta nyt tuntuu välillä etten tunne asian suhteen oikein mitään. Kohtalontovereita?

Mulla on myös ollut vaikeuksia ymmärtää koko raskautta ja mukautua tähän. Johtuen siitä, että tämä raskaus olikin täysin yllätys. Olen myös jollain tapaa surullinen, että en pääsekään tekemään niitä asioita, joita olin suunnitellut. En kadu tätä raskautta, mutta selkeästi hyvin erilainen olotila kuin aiempien raskauksien kohdalla.