Valitse taistelusi

Bella Swan

Bella Swan

Moderaattori
Staff member
Administrator
Maalisäidit 2020
Samaistutteko lasten kanssa lauseeseen "Valitse taistelusi"?

Itse samaistun täysillä. Monesti pitää miettiä kunnolla, mihin tarttua ja ennenkaikkea että miten. Pilkettä pitäisi yrittää pitää silmäkulmassa. Meillä melttarit tulee herkästi jos tulee väärinymmärryksiä ja vääränlaista reagointia.
 
En kyllä samaistu lapsen osalta. Tuntuu, että lapsi pysyy tasapainoisempana ja "helpompana", kun pysyy kasvatusasioissa systemaattisena. Jos lähtee neuvottelemaan niin sitä saa sitten tehdä joka asiassa.

Meillä mies antaa helpommin periksi ja hän joutuukin sitten sietämään sitä kiukuttelua yms hankalaa käytöstä enemmän. Nyt tilanne on vähän parantunut, kun hänkin on ollut tarkempana.

Muutoin kyllä tuo lause iskee, kun olen itse niin pirunmoinen jääräpää, että on ollut pakko opetella valikoimaan tai pää on mustelmilla joka seinän puskemisesta. 😅 Ja kai ikäkin on osaltaan rauhoittanut. 🤭
 
Todellakin samaistun. Lapset ovat sellainen luonnonvoima. Lasten kohdalla sana ”taistelu” ei minun mielessäni tarkoita taistelua lasta vastaan, vaan taistelua siitä lapsen kehityksestä. Esimerkiksi meillä keskimmäisellä on ollut tapana sanoa hätävalheita, jos kysytään, esim kenellä on mennyt tavara rikki. Mielestäni on tärkeämpää, että hän oppii olemaan rehellinen ja tunnustamaan, kuin että aina tekee niin kuin on sanottu.

Jotta hän oppisi tunnustamaan, olen ollut tosi iloinen silloin kun hän tunnustaa ja ilmaissut sen. Ja jättänyt vähemmälle motkottamisen siitä, että hän on tehnyt jotain, mistä on jo monta kertaa aiemmin sanottu. Esim väännellyt kynää, jolloin se katkeaa, silpunnut paperia siivoamatta jälkiä tvs.

Ja tämä nimenomaan korostuu sellaisissa arkisissa jutuissa, joissa ei ole kyse fyysisen loukkaantumisen riskistä, tai kalliiden tavaroiden rikkoontumisesta.
 
VäriSointu sanoi:
Todellakin samaistun. Lapset ovat sellainen luonnonvoima. Lasten kohdalla sana ”taistelu” ei minun mielessäni tarkoita taistelua lasta vastaan, vaan taistelua siitä lapsen kehityksestä. Esimerkiksi meillä keskimmäisellä on ollut tapana sanoa hätävalheita, jos kysytään, esim kenellä on mennyt tavara rikki. Mielestäni on tärkeämpää, että hän oppii olemaan rehellinen ja tunnustamaan, kuin että aina tekee niin kuin on sanottu.

Jotta hän oppisi tunnustamaan, olen ollut tosi iloinen siitä ja ilmaissut sen. Ja jättänyt vähemmälle motkottamisen siitä, että hän on tehnyt jotain, mistä on jo monta kertaa aiemmin sanottu. Esim väännellyt kynää, jolloin se katkeaa, silputut paperia siivoamatta jälkiä tvs.

Ja tämä nimenomaan korostuu sellaisissa arkisissa jutuissa, joissa ei ole kyse fyysisen loukkaantumisen riskistä, tai kalliiden tavaroiden rikkoontumisesta.
Click to expand...
Minä ajattelen taas ihan autistina, että jättäisin ikäänkuin puuttumatta tai antaisin periksi jossain asiassa enkä niinkään sitä tyyliä millä sen hoitaa. 😂 Totta kai joutuu miettimään miten vaikka jonkun huonon käytöksen saa kitkettyä ja keinot voivat olla lempeitä, mutta jos olen päättänyt, että tämä tapahtuu niin se tapahtuu. 😁
Minä vain ajattelin tuon valitse taistelusi enemmän siten, että en sitten toteuttaisikaan sitä valitsemaani tietä systemaattisesti tai vastaavasti antaisin lapsen kenkkuilla jossain toisessa asiassa, kun en jaksa joka asiaan puuttua. Tyyliin: kävele nyt sitten sisällä kengillä, kun en jaksa vääntää tästä. Vaikka siis perheessä olisi sääntö ettei kengillä kävellä sisällä.
 
Pilkki24 sanoi:
Minä ajattelen taas ihan autistina, että jättäisin ikäänkuin puuttumatta tai antaisin periksi jossain asiassa enkä niinkään sitä tyyliä millä sen hoitaa. 😂 Totta kai joutuu miettimään miten vaikka jonkun huonon käytöksen saa kitkettyä ja keinot voivat olla lempeitä, mutta jos olen päättänyt, että tämä tapahtuu niin se tapahtuu. 😁
Minä vain ajattelin tuon valitse taistelusi enemmän siten, että en sitten toteuttaisikaan sitä valitsemaani tietä systemaattisesti tai vastaavasti antaisin lapsen kenkkuilla jossain toisessa asiassa, kun en jaksa joka asiaan puuttua. Tyyliin: kävele nyt sitten sisällä kengillä, kun en jaksa vääntää tästä. Vaikka siis perheessä olisi sääntö ettei kengillä kävellä sisällä.
Click to expand...
Tuo ”jos olen päättänyt, että tämä tapahtuu, niin se tapahtuu”, toimii mielestäni vain osittain ja joissain asioissa. Kun lapsi alkaa olla niin iso, että hänellä on omia näkemyksiä ja myös oikeus niihin, joutuu väistämättä myös itse olemaan joustava. Ja miettimään esimerkiksi sitä, että miksi joku asia pitää tehdä niin kuin itse sanoo. Ja tarviiko sen asian olla juuri niin kuin itse sanoo. Lapsen näkemys asiasta voi olla myös toimiva.

Eli säästää sen ”minä sanon, että asia tehdään näin, joten se tehdään näin” -asenteen niihin tärkeimpiin asioihin, eli valitsee taistelunsa. 😄
 
VäriSointu sanoi:
Eli näen, että kahden äärilaidan (minä sanon ja se tapahtuu/annan periksi) välillä on se iso alue, jossa ollaan joustavia.
Click to expand...
Minä taas ajattelen, että nuo asiat missä ollaan joustavia ovat lähtökohtaisesti niitä missä lapsi voi ikätasoonsa nähden valita/vaikuttaa eli niistä ei ikäänkuin edes tarvitse taistella, kun siellä on jo lähtökohtasesti sitä neuvotteluvaraa olemassa. Ehkä mie vaan mietin tätä eri tavalla. 😂
 
Minulle toi on lähinnä sellaisia pieniä asioita. Esim. Kerran kuukaudessa meidän taapero saattaa haluta syödä sylissä, eikä halua omaan tuoliin. Minusta olisi helpompaa jos se olisi omassa tuolissaan, mutta en jaksa alkaa vääntää siitä. Se on ihan sama jos se kerran syö sylissä. 🤷 Tai meidän isompi haluaa viettää kotona aikaa yövaatteissa niin viettäkööt. Ihan sama mitä noilla on päällä, kunhan on jotain 🙈 että minusta noi valitse taistelusi on lähinnä se, että jättää puuttumatta tollasiin turhiin asioihin.

Ja oon samaa mieltä @VäriSointu kanssa tuosta joustavuudesta. Just jostain luin/kuuntelin tästä, että on vanhanaikaista kasvatustapaa ajatella että vanhemmat on aina oikeassa ja aina määrää mitä tapahtuu, jos kerran on jotakin sanonut niin näin täytyy tapahtua. Vaan nimenomaan lapselle tekisi hyvää nähdä, että vanhempi pystyy muuttamaan mielipidettään, kuuntelemaan ja joustamaan asioista. Toki siis eri asia ihan pienen taaperon kanssa eläessä kuin jo vaikka leikki-ikäisen tai vielä vanhemman.
 
Pikkupikkupikkunen sanoi:
Minulle toi on lähinnä sellaisia pieniä asioita. Esim. Kerran kuukaudessa meidän taapero saattaa haluta syödä sylissä, eikä halua omaan tuoliin. Minusta olisi helpompaa jos se olisi omassa tuolissaan, mutta en jaksa alkaa vääntää siitä. Se on ihan sama jos se kerran syö sylissä. 🤷 Tai meidän isompi haluaa viettää kotona aikaa yövaatteissa niin viettäkööt. Ihan sama mitä noilla on päällä, kunhan on jotain 🙈

Ja oon samaa mieltä @VäriSointu kanssa tuosta joustavuudesta. Just jostain luin/kuuntelin tästä, että on vanhanaikaista kasvatustapaa ajatella että vanhemmat on aina oikeassa ja aina määrää mitä tapahtuu, jos kerran on jotakin sanonut niin näin täytyy tapahtua. Vaan nimenomaan lapselle tekisi hyvää nähdä, että vanhempi pystyy muuttamaan mielipidettään, kuuntelemaan ja joustamaan asioista. Toki siis eri asia ihan pienen taaperon kanssa eläessä kuin jo vaikka leikki-ikäisen tai vielä vanhemman.
Click to expand...
Jos et sinä itse määrää sitä missä se neuvotteluvara on vaan lapsi määrää sen niin ethän sinä silloin voi kutsua itseäsi kasvattajaksi. Tällöin puhutaan minusta vapaasta kasvatuksesta ja sen kannalla en ole missään nimessä! Enkä siis suoranaisesti tarkoita sinua vaan yleisesti. Kyllähän aikuisen on oltava se joka päättää missä perheessä ne rajat menevät ja päättää myös se millaisista asioista lapsi saa päättää ja mihin vaikuttaa. Ei se rajojen määrittäminen ja niistä kiinni pitäminen tarkoita minusta sitä ettei lapsi saisi koskaan päättää itse mistään. Mutta se on aikuisen tehtävä päättää mistä se lapsi saa päättää.
 
Pilkki24 sanoi:
Minä taas ajattelen, että nuo asiat missä ollaan joustavia ovat lähtökohtaisesti niitä missä lapsi voi ikätasoonsa nähden valita/vaikuttaa eli niistä ei ikäänkuin edes tarvitse taistella, kun siellä on jo lähtökohtasesti sitä neuvotteluvaraa olemassa. Ehkä mie vaan mietin tätä eri tavalla. 😂
Click to expand...
Luultavasti mietitään just eri tavalla. Minä ajattelen, että se taistelun valitseminen on just sitä, että valitsee ne, mitkä on siellä joustoalueella ja mitkä ei. Ja sana ”taistelu” on tosi värittynyt, ei ehkä ihan neutraali kuvaamaan kanssakäymistä lapsen kanssa… 😁
 
Pilkki24 sanoi:
Jos et sinä itse määrää sitä missä se neuvotteluvara on vaan lapsi määrää sen niin ethän sinä silloin voi kutsua itseäsi kasvattajaksi. Tällöin puhutaan minusta vapaasta kasvatuksesta ja sen kannalla en ole missään nimessä! Enkä siis suoranaisesti tarkoita sinua vaan yleisesti. Kyllähän aikuisen on oltava se joka päättää missä perheessä ne rajat menevät ja päättää myös se millaisista asioista lapsi saa päättää ja mihin vaikuttaa. Ei se rajojen määrittäminen ja niistä kiinni pitäminen tarkoita minusta sitä ettei lapsi saisi koskaan päättää itse mistään. Mutta se on aikuisen tehtävä päättää mistä se lapsi saa päättää.
Click to expand...
En siis tarkottanu, että lapsi saisi määrätä kaikki asiat tai mistä asioista neuvotellaan tai että aikuinen ei määräisi rajoja. Siis ajattelen myös että aikuinen tietenkin asettaa rajat, rajat on rakkautta yms. En tarkoittanut tuota noin mustavalkoisesti 🙈 siis luulen että ollaan pohjimmiltaan ihan samaa mieltä, mutta nyt kuvataan tätä tilannetta eri tavalla. 👍
 
VäriSointu sanoi:
Luultavasti mietitään just eri tavalla. Minä ajattelen, että se taistelun valitseminen on just sitä, että valitsee ne, mitkä on siellä joustoalueella ja mitkä ei. Ja sana ”taistelu” on tosi värittynyt, ei ehkä ihan neutraali kuvaamaan kanssakäymistä lapsen kanssa… 😁
Click to expand...
Tällaisten keskustelujen alkuun pitäisi ensin käydä keskustelu siitä miten määritellään eri asiat.🤣

Taistelu: konflikti, joka syntyy lapsen halutessa tehdä jotain kiellettyä ja aikuisen puuttuminen siihen.

Vai

Taistelu: päätöksenteko koskien lapsen elämää. Sisältää niin selkeät konfliktitilanteet kuin rauhanomaiset neuvottelutkin.

😁
 
Miulla on oikeasti vähän hankalaa hahmottaa sellaista abstraktimpaa ajattelutapaa. 😅 Toisaalta se auttaa juurikin tuossa systemaattisena pysymisessä. 😂

En sano ettenkö joskus minäkin kyllästyisi taistelemaan. Joskus olen kyllä hermostuttuani antanut taaperon käydä kokeilemassa voiko sinne ulos lähteä talvella ilman kenkiä. Toisaalta senkin tarkoitus on ollut päästä siihen lopputulokseen, että taapero laittaa ne kengät jalkaan, kun on ikävää olla lumessa ilman. 😅 Jos ei puhe uppoa niin varpaiden upotessa kylmään lumeen menee kyllä perille ettei ole kiva olla ilman kenkiä. 😂 Ihan niin jääräpäinen ei ole minunkaan lapseni, että siellä nököttäisi paleltumassa. 🤭
 
Minä ymmärrän tuon ”valitse taistelusi” siten, että on turha kuluttaa voimavaroja sellaisiin asioihin joilla ei ole oikeasti merkitystä. Ei maailma kaadu siihen, jos takki puetaan päälle vasta ulkona kun lapsi itse on todennut tarvitsevansa sitä. Sen sijaan säästän voimavarat esim. siihen, että kaupassa minä päätän mitä ostetaan, vaikka lapsi sen vuoksi järjestäisi itkupotkuraivarit.
 
Minusta tuo, että valitsee mistä joustaa ja mistä ei on juuri sitä taistelunsa valitsemista. Enkä tarkoita taistelulla nyt kirjaimellisesti taistelua lasta vastaan. Enemmänkin mieltäisin että valitse taistelusi = valitse mihin käytät aikaa.

Toisaalta valitsen myös joskus taisteluni siinä mielessä, että valisten missä tilanteessa alan vääntää jostain asiasta. Esimerkiksi esikoinen yleensä voitelee itse leipänsä. Mutta jos näen hänen olevan todella väsynyt ja hän pyytää voitelemaan leivän hänelle, saatan tehdä sen. Valitsen olla taistelematta siitä, pitääkö tehdä itse. Koska tahtojen taisto siitä tulisi, jos siitä alkaisi siinä tilanteessa vääntää. Se ei kuitenkaan tarkoita, että voitelisin sitten aina lapsen leivän. Virkeämpänä lapsi ei sitä edes pyydä.
 
Vargynja sanoi:
Minusta tuo, että valitsee mistä joustaa ja mistä ei on juuri sitä taistelunsa valitsemista. Enkä tarkoita taistelulla nyt kirjaimellisesti taistelua lasta vastaan. Enemmänkin mieltäisin että valitse taistelusi = valitse mihin käytät aikaa.

Toisaalta valitsen myös joskus taisteluni siinä mielessä, että valisten missä tilanteessa alan vääntää jostain asiasta. Esimerkiksi esikoinen yleensä voitelee itse leipänsä. Mutta jos näen hänen olevan todella väsynyt ja hän pyytää voitelemaan leivän hänelle, saatan tehdä sen. Valitsen olla taistelematta siitä, pitääkö tehdä itse. Koska tahtojen taisto siitä tulisi, jos siitä alkaisi siinä tilanteessa vääntää. Se ei kuitenkaan tarkoita, että voitelisin sitten aina lapsen leivän. Virkeämpänä lapsi ei sitä edes pyydä.
Click to expand...
Allekirjoitan tämän täysin. Hyvä esimerkki.
 
Meillä on kovapäinen lapsi ja ylläripylläri tiedän juuri mistä se tulee 😅 tämän takia osaan luovia lapsen kanssa aika hyvin, eli meillä ei tehdä asioita pakolla "niin kun minä sanon" tyylillä. Jos lapsi ei aio tehdä niin kuin mä toivoin, sitten tehdään jotenkin muuten. Oon kyllä myös ottanut joskus sen tien että periksi en anna mut niiden tilanteiden jälkeen on 100% jälkiarvio et ihan turhaa oli olla niin jäykkä. Joku voisi kutsua sitä lepsuiluksi, minä kutsun sitä joustavuudeksi ja sopeutumiseksi. Mielestäni on turha vängätä asioista, jotka kuitenkin on isossa mittakaavassa turhia. Toki hyviä tapoja ja turvallisia ja järkeviä asioita opetetaan esimerkillä ja yhteiskunnan rakenteita, mut ei silleen et ois pakko tehdä asiat aina niin kun aikuiset haluaa tai ettei voisi vähän kiertäen päästä siihen tulokseen.

Teen itekin asioita, jotka ei sovi keskiverto ihmisen malliin toimia, ja silti olen ihan onnellinen ja menestynyt, tai ehkä juuri sen takia 🤣
 
Takaisin
Top