Minä olen kärsinyt ainoana lapsena olosta. Minulla on isän puolelta vain pari serkkua ja äidin puolelta ei yhtään. Olen serkuksista nuorin ja ainut tyttö. Ystävät eivät ole riittäneet korvaamaan sukua. Kateellisena olen seurannut ystävien, serkkujen ja miehen sisarussuhteita. Se on vaan niin erityinen suhde etenkin silloin, kun sisarukset ovat läheisiä ja hyvissä väleissä. Nuorena ahdisti myös olla yksin kaiken huomion ja odotusten kohteena. Raskausaikana se ahdistus hiukan nosti päätään uudestaan, kun pelkäsi pojan menettämistä oman itseni lisäksi niin monen muunkin kovasti häntä odottavan puolesta. Nyt iän myötä on alkanut ahdistaa myös sukulaisten vanheneminen. Voi tulla päivä, kun vain minä ja poika ja pari serkkua ollaan ainoat suvun edustajat. Serkuilla ei ole perheitä. Se ei enää tunnu edes kaukaiselta tulevaisuudelta, kun ystävät jo menettäneet vanhempiaan ja serkut äitinsä eli minä tädin.
Meillä oli suuria vaikeuksia saada lapsi. Ikääkin on jo paljon, mutta aiotaan yrittää toista. Yksi suuri syy toisen yrittämiseen on halu yrittää antaa pojalle sisarus.
