Vaikeat tunteet lemmikkiä kohtaan raskausaikana

[CeBe]

Olisiko jollain neuvoja, vertaistukea tai kokemusta tämmöiseen tilanteeseen?

Raskauden edetessä perheen kissa on alkanut ärsyttämään ja tästä on hirveän syyllinen olo. Tuntuu, että kissa aiheuttaa vain harmia sotkemalla hiekkaa ympäriinsä, karvaamalla ja jatkuvalla naukumisella. Myös pelko toksoplasmoosista on aiheuttanut sen, että kissaa tekee mieli enemmänkin vältellä. Välillä kissan läsnäolokin aiheuttaa ärsytystä. Tuntuu, että kaikki siivoaminen, naukumisen kuuntelu ja toksoplasmoosin pelko tekevät arjesta raskasta ja vaikeaa. Toksoplasmoosia kissalla tuskin on, elää kuitenkin sisäkissana.

Olen kuullut, että raskaushormonit voivat aiheuttaa muuttuneita ja joskus vaikeitakin tunteita lemmikkiä kohtaan. Onko kellään kokemusta tästä? Kissa varmaan aistii tuntemukseni, vaikka pyrin kaikin tavoin ne peittämään. Välttelen kissaa, eikä tee mieli kauheasti silitellä tms. Yritän kuitenkin joka päivä vähän rapsutella ja tietysti ruokin yms. Tuntuu pahalta, vaikka muut perheenjäsenet suhtautuvat kissaan normaalisti ja silittelevät enemmän jne. Toivoisin kovasti, että tämä menisi ohi. Kissasta emme halua luopua.

 

[Pilkki24]

Ei ole ihan tuosta kokemusta, mutta meillä oli kissa vähän aikaa hoidossa raskausaikana ja sekin meinasi olla miulle liikaa juurikin tuon toksoplasmoosipelon takia. Olin myös ensimmäiset puoli vuotta synnytyksen jälkeen aivan ylisuojeleva vauvan suhteen ja pelkäsin kaikkia pöpöjä. Helpotti kyllä, kun hormonit tasaantuivat ja nykyään taapero saa käydä moikkailemassa kissojakin ihan normaalisti.
Joten miulla ainakin hormonit tekivät aivan liian suojelevaksi.

 

[litranmitta]

Meillä on koiria, ja kyllä mäkin koen ärsyyntymisen tunteita niihin raskaana ja pikkuvauva-aikaan. Raskaana herkistynyt hajuaisti tekee vielä sen, että koirien haju tuntuu etovalta Kyse on varmaan juuri noista herkistyneistä suojeluvaistoista yms.

 

[Däumeline]

Ymmärrän et raskaana on vähemmästäkin pinna kireenä, kun jaksaminen on mitä on. Toksmoplasmoosia kissan levittämänä on kuitenkin turha pelätä.

Kissojen hysteerinen välttely raskausaikana perustuu oikean tiedon puutteeseen. Väestötason tutkimuksissa kissanomistajilla ei ole sen useammin toksoplasmavasta-aineita kuin muillakaan.

Yleensä ihminen saa tartunnan ruoasta. Kissa saa tokson ulkoa, joten sisäkissalla (joka ei ole seurustellut muiden ulkokissojen kanssa tai syönyt myyriä jne.) ei toksoa ole. Todennäköisempää on saada tartunta huonosti kypsennetystä lihasta, huonosti pestyistä kasviksista, puutarhatöistä tai leikkipuistojen hiekkalaatikoista. Äärimmäisen epätodennäköistä saada se kissasta. Ihminen voi saada toksoplasma-tartunnan kissalta ainoastaan syömällä juuri tartunnan saaneen kissan ulosteita. Ookystoja ei ole löydetty mm. kissojen turkista.

Tärkeintä tartunnan ehkäisyssä on siis oma käsihygienia.
- Pese kädet ja käytä käsidesia puutarhatöiden jälkeen (sekä käytä hanskoja!) tai kun olet ollut ulkona kosketuksissa maahan (esim. leikkinyt hiekkalaatikolla lapsen kanssa).
- Kasviksia valmistaessa kuori ne tai pese ne hyvin, lihaa valmistaessa paista liha kypsäksi ja pese hyvin lihan leikkaamisessa käyttämäsi välineet.
- Ulkokissan hiekkalaatikko tulisi tyhjentää päivittäin ja pestä se lähes kiehuvalla vedellä. Toksoplasman munat pystyvät tartuttamaan vasta muutaman päivän kuluttua, joten vaihto päivittäin estää tartuntaa.

 

[Lilileilaa]

Olisiko jollain neuvoja, vertaistukea tai kokemusta tämmöiseen tilanteeseen?

Raskauden edetessä perheen kissa on alkanut ärsyttämään ja tästä on hirveän syyllinen olo. Tuntuu, että kissa aiheuttaa vain harmia sotkemalla hiekkaa ympäriinsä, karvaamalla ja jatkuvalla naukumisella. Myös pelko toksoplasmoosista on aiheuttanut sen, että kissaa tekee mieli enemmänkin vältellä. Välillä kissan läsnäolokin aiheuttaa ärsytystä. Tuntuu, että kaikki siivoaminen, naukumisen kuuntelu ja toksoplasmoosin pelko tekevät arjesta raskasta ja vaikeaa. Toksoplasmoosia kissalla tuskin on, elää kuitenkin sisäkissana.

Olen kuullut, että raskaushormonit voivat aiheuttaa muuttuneita ja joskus vaikeitakin tunteita lemmikkiä kohtaan. Onko kellään kokemusta tästä? Kissa varmaan aistii tuntemukseni, vaikka pyrin kaikin tavoin ne peittämään. Välttelen kissaa, eikä tee mieli kauheasti silitellä tms. Yritän kuitenkin joka päivä vähän rapsutella ja tietysti ruokin yms. Tuntuu pahalta, vaikka muut perheenjäsenet suhtautuvat kissaan normaalisti ja silittelevät enemmän jne. Toivoisin kovasti, että tämä menisi ohi. Kissasta emme halua luopua.

Mulla ihan sama suhtautuminen kissaan nosti päätä esikoista odottaessa ja sit vauvan synnyttyä en hetkeen pitänyt kissasta yhtään. Näin sen vain petona joka haluaa vahingoittaa mun lasta kuopuksen kanssa sama homma, tosin lievempänä ja osasin jo odottaa. Itellä ei liittynyt tokso-pelkoon vaan ihan vaan jotenkin koin kissan uhkaavana. Pystyin eläytymään ihmisiin jotka pelkää kissoja. Sit nämä tunteet vain laantui pois, joten hormonaalisia olivat. Ja uskon että sullakin lientyy suhtautuminen kissaan taas hyväksi myöhemmin.

 

[VäriSointu]

Minulla nuo tunteet kohdistui koiraan. Se on jo vanhus, jota täytyy ulkoiluttaa hieman useammin ja joskus lirahtaa vähän eteisen lattialle. Ärsytti raskausaikana koko koira tosi paljon. Se tuntui olevan koko ajan tiellä ja tarvitseva. Synnytyksen jälkeen tilanne normalisoitui jonkin ajan päästä ja koin koiran seuran jopa ihanan rauhallisena/rauhoittavana kun pääsin sen kanssa kaksistaan ulos.

 

[77Pipsa]

Hei,

On aivan tutkittu juttu, että raskaus vaikuttaa äidin aivoihin ja vaikutus kestää jopa 2 vuotta synnytyksen jälkeen. Harmaa alue pienenee/kutistuu minkä seurauksena äidit tuntevat itseasiassa vähemmän empatiaa, kuin ennen raskautta, eivätkä ole enää niin hyviä asettumaan toisen asemaan (esim. ei heru sääliä puolisolle tai lemmikille). Syy on yksinkertainen: aivot ohjelmoituvat uudelleen vauvaa varten. Äidin empatiakyky on ns varattu vauvalle. Eli en tekisi raskausaikana tai kahtena ensimmäisenä vuonna mitään isoja päätöksiä lemmikkien, parisuhteen saati ystävien karsimisen suhteen, ellei joku täysin ylittämätön syy (väkivalta, vakava allergia tms).