Meillä hyvä rauhoituskeino on ollut antaa lapselle juotavaa. Juodessa ei voi huutaa ja kiukutellessa usein on tullut jano, jolloin vesi kelpaa. :) Sillä saa pysäytettyä sen pahimman raivon.
Lapsen tunteet ovat toki oikeita ja hänellä on ne oikeus näyttää, mutta minusta on ihan ok myös pyytää lasta hillitsemään huutoa ja raivoa. Esim yöllä ei vain yksinkertaisesti ole lupa karjua, vaikka miten tekisi mieli. Yöllä ollaan hiljaa ja annetaan muiden nukkua. Harjoittelulla lapsikin oppii hillitsemään sitä omaa reaktiota ja iän myötä ymmärtämään säännöt ja normit. Jos meillä huutaa yöllä, saa mennä ulos huutamaan. Etenkin pakkasella huuto yleensä loppuu melko pian. Sänkyyn pääsee heti takaisin, kun haluaa ja pystyy noudattamaan öistä hiljaisuus-sääntöä. Viileä ilma myös jäähdyttää tunteita hyvin.
Meillä isoimmat uhmat tulevat väärinymmärryksistä, kun joko aikuinen ei ymmärrä, mitä lapsi tarkoittaa tai lapsi ei ymmärrä, mitä aikuinen toivoo ja odottaa tältä tai lapsi ei tiedä, mitä tapahtuu. Toinen on rajojen kokeilu.
Ensimmäisessä tapauksessa kommunikaation lisääminen on ollut avain ja asiat pitää vain selittää ja selittää monta kertaa aina uudestaan ja uudestaan. Siirtymätilanteet täytyy muistaa ennakoida, eikä saa tehdä oletuksia, että lapsi tietäisi, mitä kaupassa käynti konkreettisesti juuri tällä kertaa tarkoittaa, vaikka olisi kaupassa paljon käynyt.
Toiseen tapaukseen auttaa meillä yksinkertaisesti sovituista kiinni pitäminen ja asetetuissa rajoissa pysyminen. Pitää tehdä sellaiset säännöt, että niitä pystyy ja jaksaa noudattaa ja valvoa, että myös lapset noudattavat. Sen jälkeen otetaan vain se raivo vastaan. Lapsi hakee rajojaan ja hänelle tuo turvaa, kun aikuinen ne johonkin asettaa.
Helpompi aina tietää, miten pitäisi toimia ja tehdä aikuisena kuin siinä tilanteessa yrittää muistaa ja toteuttaa sitä kaunista ajatustaan.. :D Äitikin on vain ihminen ja joskus noiden pienten kiukku menee kyllä pahasti ihon alle! Silloin auttaa usein synnytyslaulu ja hengittely.
