Etusivu
Foorumi
Foorumi
Pikalinkit
Etsi foorumilta
Uudet viestit
Käyttäjät
Käyttäjät
Pikalinkit
Merkittäviä käyttäjiä
Paikalla olevat käyttäjät
Viimeisin toiminta foorumilla
Uusimmat profiiliviestit
Top 100
Kirjaudu sisään tai liity
Menu
Etsi
Etsi vain otsikoita
Viestin kirjoittaja:
Erota nimet pilkulla.
Uudempi kuin:
Search this thread only
Search this forum only
Näytä tulokset ketjuina
Useful Searches
Viimeisimmät ketjut
More...
Vau Foorumi
Etusivu
Foorumi
>
Vauva- ja lapsiaiheiset keskustelut
>
Elämää vauvavuoden jälkeen
>
Vaikea uhmaikä / lapsen raivarit
>
Etkö ole vielä jäsen? Liity foorumille nyt! Liittyminen on ilmaista ja vie vain 1 minuutin!
Dismiss Notice
Kirjaudu sisään
tai
liity jäseneksi nyt
Vastaa ketjuun
Vaihda nimimerkki!
|
Näin pääset alkuun/apua!
|
Top 100
Väliaikainen nimimerkkisi:
Varmennus:
Please enable JavaScript to continue.
Lataa...
Viesti:
<p>[QUOTE="elaffy, post: 3309911, member: 89388"]Meillä hyvä rauhoituskeino on ollut antaa lapselle juotavaa. Juodessa ei voi huutaa ja kiukutellessa usein on tullut jano, jolloin vesi kelpaa. <img src="styles/default/xenforo/clear.png" class="mceSmilieSprite mceSmilie1" alt=":)" unselectable="on" unselectable="on" /> Sillä saa pysäytettyä sen pahimman raivon.</p><p><br /></p><p>Lapsen tunteet ovat toki oikeita ja hänellä on ne oikeus näyttää, mutta minusta on ihan ok myös pyytää lasta hillitsemään huutoa ja raivoa. Esim yöllä ei vain yksinkertaisesti ole lupa karjua, vaikka miten tekisi mieli. Yöllä ollaan hiljaa ja annetaan muiden nukkua. Harjoittelulla lapsikin oppii hillitsemään sitä omaa reaktiota ja iän myötä ymmärtämään säännöt ja normit. Jos meillä huutaa yöllä, saa mennä ulos huutamaan. Etenkin pakkasella huuto yleensä loppuu melko pian. Sänkyyn pääsee heti takaisin, kun haluaa ja pystyy noudattamaan öistä hiljaisuus-sääntöä. Viileä ilma myös jäähdyttää tunteita hyvin. </p><p><br /></p><p>Meillä isoimmat uhmat tulevat väärinymmärryksistä, kun joko aikuinen ei ymmärrä, mitä lapsi tarkoittaa tai lapsi ei ymmärrä, mitä aikuinen toivoo ja odottaa tältä tai lapsi ei tiedä, mitä tapahtuu. Toinen on rajojen kokeilu.</p><p><br /></p><p>Ensimmäisessä tapauksessa kommunikaation lisääminen on ollut avain ja asiat pitää vain selittää ja selittää monta kertaa aina uudestaan ja uudestaan. Siirtymätilanteet täytyy muistaa ennakoida, eikä saa tehdä oletuksia, että lapsi tietäisi, mitä kaupassa käynti konkreettisesti juuri tällä kertaa tarkoittaa, vaikka olisi kaupassa paljon käynyt.</p><p><br /></p><p>Toiseen tapaukseen auttaa meillä yksinkertaisesti sovituista kiinni pitäminen ja asetetuissa rajoissa pysyminen. Pitää tehdä sellaiset säännöt, että niitä pystyy ja jaksaa noudattaa ja valvoa, että myös lapset noudattavat. Sen jälkeen otetaan vain se raivo vastaan. Lapsi hakee rajojaan ja hänelle tuo turvaa, kun aikuinen ne johonkin asettaa.</p><p><br /></p><p>Helpompi aina tietää, miten pitäisi toimia ja tehdä aikuisena kuin siinä tilanteessa yrittää muistaa ja toteuttaa sitä kaunista ajatustaan.. :D Äitikin on vain ihminen ja joskus noiden pienten kiukku menee kyllä pahasti ihon alle! Silloin auttaa usein synnytyslaulu ja hengittely.[/QUOTE]</p><p><br /></p>
[QUOTE="elaffy, post: 3309911, member: 89388"]Meillä hyvä rauhoituskeino on ollut antaa lapselle juotavaa. Juodessa ei voi huutaa ja kiukutellessa usein on tullut jano, jolloin vesi kelpaa. :) Sillä saa pysäytettyä sen pahimman raivon. Lapsen tunteet ovat toki oikeita ja hänellä on ne oikeus näyttää, mutta minusta on ihan ok myös pyytää lasta hillitsemään huutoa ja raivoa. Esim yöllä ei vain yksinkertaisesti ole lupa karjua, vaikka miten tekisi mieli. Yöllä ollaan hiljaa ja annetaan muiden nukkua. Harjoittelulla lapsikin oppii hillitsemään sitä omaa reaktiota ja iän myötä ymmärtämään säännöt ja normit. Jos meillä huutaa yöllä, saa mennä ulos huutamaan. Etenkin pakkasella huuto yleensä loppuu melko pian. Sänkyyn pääsee heti takaisin, kun haluaa ja pystyy noudattamaan öistä hiljaisuus-sääntöä. Viileä ilma myös jäähdyttää tunteita hyvin. Meillä isoimmat uhmat tulevat väärinymmärryksistä, kun joko aikuinen ei ymmärrä, mitä lapsi tarkoittaa tai lapsi ei ymmärrä, mitä aikuinen toivoo ja odottaa tältä tai lapsi ei tiedä, mitä tapahtuu. Toinen on rajojen kokeilu. Ensimmäisessä tapauksessa kommunikaation lisääminen on ollut avain ja asiat pitää vain selittää ja selittää monta kertaa aina uudestaan ja uudestaan. Siirtymätilanteet täytyy muistaa ennakoida, eikä saa tehdä oletuksia, että lapsi tietäisi, mitä kaupassa käynti konkreettisesti juuri tällä kertaa tarkoittaa, vaikka olisi kaupassa paljon käynyt. Toiseen tapaukseen auttaa meillä yksinkertaisesti sovituista kiinni pitäminen ja asetetuissa rajoissa pysyminen. Pitää tehdä sellaiset säännöt, että niitä pystyy ja jaksaa noudattaa ja valvoa, että myös lapset noudattavat. Sen jälkeen otetaan vain se raivo vastaan. Lapsi hakee rajojaan ja hänelle tuo turvaa, kun aikuinen ne johonkin asettaa. Helpompi aina tietää, miten pitäisi toimia ja tehdä aikuisena kuin siinä tilanteessa yrittää muistaa ja toteuttaa sitä kaunista ajatustaan.. :D Äitikin on vain ihminen ja joskus noiden pienten kiukku menee kyllä pahasti ihon alle! Silloin auttaa usein synnytyslaulu ja hengittely.[/QUOTE]
Sähköpostiosoite:
Salasana:
Pysy kirjautuneena
Unohditko salasanasi?
Uusi käyttäjä? Rekisteröidy täällä!
Vau Foorumi
Etusivu
Foorumi
>
Vauva- ja lapsiaiheiset keskustelut
>
Elämää vauvavuoden jälkeen
>
Vaikea uhmaikä / lapsen raivarit
>