Vahvuutesi vanhempana

[Zeni]

Yhdessä porukassa esitettiin tälläinen ihan hirveän hyvä kysymys; mitkä on sinun vahvuutesi vanhempana?
Omat vahvuuteni on ehkäpä jämptiys (onko se edes oikea sana ), lempeys ja aktiivisuus/leikkisyys. Musta on ihana heittäytyä isojen kanssa vaikkapa nerf -sotaan tai pienempien kanssa hoitaa nukkevauvoja

 

[Vargynja]

Tätä piti hetki ihan miettiä. :D Mutta uskoisin että vahvuuteni on lempeys ja lapsen kuunteleminen. Tietenkään tämä ei tarkoita sitä että lapsi saisi päättää kaikesta vaan siitä että äidille voi puhua kaikesta ja sopivan pienissä asioissa saa vaikuttaakin (esim kumman paidan haluat).

 

[Talvitintti]

Tää olikin hyvä kysymys, harvoin kun tulee kehuttua itseään ja mietittyä niitä omia hyviä puoliaan. :)

Mun vahvuudet on varmaan empatia, lempeys & leikkisyys, juurikin se että osaa heittäytyä lasten leikkeihin täysillä mukaan.

 

[Äippä x6]

Hmm, pahan pistit:)hetken mietittyäni tajusin vahvuuteni olevan jämptiys jos sitä vaaditaan, lapsen mielisyys ja ”go with the flow” elämän asenne en pelkää nauraa itselleni (asettaa itseäni naurunalaiseksi muiden aikuisten silmissä kun innostun lasten kanssa riehumaan leikkipaikoilla) ja elän lapsilleni mutta samalla muistan olla vaan mä, ihminen joka tekee virheitä mutta osaan olla armollinen myös itselleni... aina ei tarvii olla super äiti vaan riittää että on läsnäoleva äiti

 

[Iiti86]

Haastava kysymys! Helposti huomaa vaan ne missä pitäis kehittyä.

Äitinä osaan ainakin ottaa omaa aikaa arjen keskellä, ehkä tunne syyllisyyttä kun käyn omissa harrastuksissa. Sillon jaksaa arkea paremmin kun on itelläkin jotain mieluista puuhaa kodin ulkopuolella.

Tykätään pojan kanssa myös lukea kovasti, ja toivon että tää into saa jatkua pitkään!

 

[Belle]

Herkkyyteni, lempeyteni, empaattisuuteni, rauhallisuuteni, huumorintajuni, iloinen elämänasenteeni. Kun työstän tunnelukkojani ja henkistä kasvuani niin positiiviset vaikutukset niistä jutuista välittyvät äitiyteen ja lapsiinikin. :) Kun tykkään lukea kirjoja lapsille ja seikkailla heidän kanssaan metsissä ja muutenkin luonnossa. Kun en yritäkään olla täydellinen vanhempi, vaan tiedän riittäväni keskeneräisenä ja epätäydellisenä.

 

[Uusperhesatu]

Viime päivinä on tullut ryvettyä lähinnä omissa heikkouksissani vanhempana, joten ehkä on ihan paikallaan keskittyä välillä vahvuuksiin.

Annan lasten olla lapsia, mennä ja kokeilla ilman, että olen koko ajan varoittelemassa ja hillitsemässä heitä.

Olen lapsista hauska. Sille päälle sattuessani hassuttelen ja pelleilen ja saan heidät takuuvarmasti nauramaan.

Selitän asiat juurta jaksain niin että lapsetkin ymmärtävät. Yritän olla päästämättä suustani sammakoita kuten "se nyt vain on niin" ja "koska minä sanon niin". Mieluummin perustelen ja selitän kunnolla.

Osaan ottaa omaa aikaa ja tilaa, luottaa mieheeni tasavertaisena vanhempana ja näyttää lapsille, että äidilläkin on omat rajat, joita on hyvä kunnioittaa.

 

[Rosalina]

Rento, mutta jämpti ote vanhemmuuteen. Lapset on lapsia-asenne, joka asiasta ei tarvi niuhottaa.

Teen asiat lasten ehdoilla, mutta kuitenkin on alusta asti otettu lapset elämänmenoon mukaan. Neljän seinän sisään ei jäädä murjottamaan, vaan vaikka on omat haasteensa liikkua (usein yksin) kolmen (kohta neljän) pienen lapsen kanssa, niin silti mennään ja melko paljon. Kaupassa, kirjastossa, kirppareilla, pyöräretkillä, uimahallissa, leikkipuistossa jne. :) se tuo väriä elämään ja lapset on tottuneet liikkumaan ihmisten ilmoilla mistä on varmasti hyötyä.

Miellän myös anteeksi pyytämisen vahvuudeksi. Teen virheitä, mutta osaan pyytää ylilyöntejäni tarvittaessa anteeksi. (Minulta ei milloinkaan ikinä pyydetty anteeksi, varsinkaan äiti. Sain osakseni henkistä väkivaltaa, olin täysin alistettu. No äiti oli varmaan oman lapsuutensa uhri ja siirsi ongelmansa eteenpäin, mutta olen onnellinen, että mulla on voimaa katkaista tämä jatkumo.)

 

[Miitu]

Hmm, vaikea kysymys.
Ehkä mun vahvuus olisi se että pystyn heittäytymään kaikkeen mukaan lasten kanssa. Siellä välillä mönkii äiti mukana minkä ehtii.
Olen myös hyvä sanoittamaan tunteita lapsille ja se on ollut mun mielestä todella tärkeää, etenkin uhmiksen kanssa.
Oon empaattinen, aurinkoinen ja toisinaan lapsenmielinenkin Osaan myös olla armollinen itselleni ja lapset ovat kasvattaneet mua myös paljon. Heille olen siitä äärettömän kiitollinen.
Yritän ottaa omaa aikaa jotta näin ollen jaksaisin myös olla paras mahdollinen äiti lapsilleni. :)