Väsymys

M

Margeliini

Puuhakas puhuja
Nyt ottaa päähän ja kovaa! Meillä on sellainen tilanne, että tyttö n. 5,5 kk oppinut hiljattain ryömimään. Se on tietysti kivaa... mutta... Yöt on menneet ihan hirveän levottomiksi. Herää 5-10 kertaa joka yö :( Välillä itkee, välillä muuten vaan ähisee ja touhottaa sängyssään. Yleensä kuitenkin kyllästyy itsekseen olemiseen ja aloittaa metelin.

Päivät mennään ihan sumussa, kun yritän jonkinlaiset rutiinit ja rytmit pitää tytöllä, vaikka usein sitten aamulla nukutaan pommiin, kun en vaan jaksa nousta sängystä. Oon tietysti tämän väsymyksen takia tosi kiukkuinen koko ajan eikä asiaa auta yhtään se, että tyttö on luonteeltaan tosi temperamenttinen ja kova menijä. Nyt on tullut mukaan myös omaa tahtoa. Kaikki tavarat pitäisi saada omiin käsiin ja joka paikkaan pitäisi päästä. Vaan kun se ei ole mahdollista, niin hirveä kiukkupuuska iskee!

Kauanko tälläinen vaihe kestää? Onko muita väsyneitä äitejä? Miten olette yrittäneet selvitä liian vähillä unilla?
 
Hei! Sanot tuossa, että aamulla nukutaan pommiin? Onko teillä joku tärkeä syy, että pitäisi herätä tiettyyn aikaan? Mitäpä jos antaisit itsellesi luvan nukkua "pommiin" ja katsoisit millaiseksi se päivä sen jälkeen muodostuu? Saattaisit yllättyä, miten kiva on joskus "löysäillä".

Itse oivalsin väsymykseni syyt vasta kolmosen kohdalla. Sitten annoin"periksi" ja löysin voimaa suoriutua arjesta. Ja jopa voimaa nauttia siitä arjesta. Eikä ole lainkaa turha neuvo se, että omaa  päätä tyynyyn silloin, kun lapsi nukkuu! Minä opetin tuolloin ihan vartavasten kainaloisen nukkumaan sisällä päiväunia, jotta pääsin  itsekin pötkölleen!

Ja se myös auttaa kestämään väsymystä ja vilkasta lasta, kun kääntää ajatuksen siihen suuntaan, että lapsi on terve! Ja käy juuri nyt läpi jotakin valtavan tärkeää vaihetta elämässään. Pikkuisen pää on pyörällä oppimisen suuresta riemusta, ettei yöllä nukkumisesta tule mitään. Ja niin..tuo vaihe kestää tasan niin kauan, kuin lapsi on oppinut sen mitä se nyt opettelee! Sitten tuleekin jo joku uusi mielenkiinnon kohde ja taas ja taas...

Ja jonain päivänä se on kaikesta oppimisesta niin valtavan väsynyt ja tyytyväinen, että nukku joka yö 10 tuntia putkeen!

 
Totta kai olen iloinen siitä, että lapseni on terve :) Ja onhan sitä kasvua ja kehitystä ihanaa seurata. Varmaan olisin helposti huolissani, jos tyttö oppisi asioita hitaammassa tahdissa. Kohta on kuitenkin puolivuotisneuvola ja pelkään, että ehdottavat jotain unikoulua, jos erehdyn sanomaan hankalista öistä. Ja musta ei ole huudattamaan lasta, jotta itse saisin nukuttua koko yön... Toisaalta, en kyllä tiedä ketään puolivuotiasta, joka nukkuu yöt heräämättä.

Ei meillä mitään erityistä syytä ole herätä aikaisin. Olen vaan ajatellut, että tyttö pääsisi paremmin päivärytmiin kiinni, jos itse toteutan sellaista. Mä en oikein osaa nukkua päivällä, tulee helposti huono olo ja sitten on koko loppupäivän pää ihan sekaisin :(

Voi olla, että yritän liikaa "suoriutua" asioista. Kun pitäisi tuon lapsen hoidon lisäksi siivota ja käydä kaupassa. Ja nyt kun joulu lähestyy, niin pitäisi koko ajan olla kyläilemässä tai sitten meille olisi tulossa vieraita. Enkä jaksais... Mies ei oikein ymmärrä, etten välttämättä saa asioita hoidettua, kun tyttö tarvitsee huomiota niin paljon. Milläköhän senkin paksuun kalloon sais taottua asian...?
 
Suorittaminen romukoppaan ja rentoutumaan mars!

Mulla taisi tulla stoppi noihin samoihin aikoihin - olikohan Lily just sen 5kk, kun mä romahdin. Yritin tehdä kotihommia ja muita pieniä projekteja samaan malliin kuin ennenkin..eikä tätä auttanut yhtään se, että Lily ei nukkunut ennen 4kk ikää yhtenäkään yönä yli kahta tuntia.. Se väsymys. Tiedän tunteen! Mä olin koko ajan vihainen, vaikka olisi pitänyt olla onnellinen..

Kävin ammattilaisenkin kanssa juttelemassa tunnoistani, ja hän sai mut tajuamaan, että mä en vaan voi tehdä niin paljon asioita. Pitää opetella lepäämäänkin välillä!

Joten tän oma napa -asian jälkeen voisin neuvoa, että todellakin, nukkukaa aamulla niin pitkään kuin nukuttaa, ja milloin vain nukuttaa! Opettele lepäämään (helpommin sanottu kuin tehty), ja pistä mies (tai muu läheinen) hoitamaan yöherätyksiä että saat levättyä. Liian vähillä unilla selviää jonkun aikaa, mutta jos ei puoleen vuoteen ole nukkunut kuin pari tuntia yössä, niin eihän siinä kukaan jaksa! Ainakaan nauttia elämästä..

Äläkä ollenkaan pelkää unikoulua, unikoulun ei tarvitse olla huudattamista! Muotoja on monia, ja meillä unikoulu ainakin auttoi. Ja se, että myös isä osallistui nukuttamiseen (ja äiskä sai vähän lepäillä..).

Kaikki sympatia sinne! Toivottavasti siellä nukutaan tällä hetkellä... :)


Ps. Meilläkään mies ei meinannut ymmärtää kuinka raskasta pienen lapsen kanssa voi olla PLUS että mies oli tottunut että teen kotihommat.. Neuvolatäti ja perhetyöntekijä siihen tarvittiin, että isi alkoi OIKEASTI tehdä kotitöitä ja nukuttaa Lilyä.. Kai se on sellainen puupää, ettei se tajua jos yksi ihminen sanoo. Että kolmas kerta toden sanoo? :D Suosittelen, jos ei muu toimi ;)
 

Margeliini kirjoitti:

Ja nyt kun joulu lähestyy, niin pitäisi koko ajan olla kyläilemässä tai sitten meille olisi tulossa vieraita. Enkä jaksais...

Tuo kylättely...minnekään ei oo pakko mennä...ketään omin kutsuin tulijoita ei ole pakko päästää sisälle. OIKEESTI. Me emme koskaan kutsu ketää kylään, välttelemme niitä jokka olis tulossa omin luvin, itse emme käy kylässä. Ei se sen kummempaa ole eikä tee meistä huonompia ihmisiä. 
 
Jep, kannustaisin samaan kuin muutkin, eli nukkukaa ehdottomasti aamulla niin pitkään kuin vauvaa nukuttaa! Ihan turhaa tuon ikäisen kanssa vielä stressaa mistään heräämisajoista tai varsinaisesti päivärytmistä muutenkaan, kyllä se rytmi sitten pikku hiljaa löytyy. 

Meillä tyttö heräili just tolleen vaihtelevasti 2-10 kertaa joka yö johonkin 8kk ikäiseen saakka. Sitten sen jälkeen rytmi oli johonkin vuoden ikään sellainen, että heräsi yleisimmin kerran yössä. Vuoden iässä alkoi nukkua säännöllisemmin kokonaisia öitä heräilemättä, mutta nyt on taas ehkä kuukauden ajan herännyt vähintään kerran yössä. Ja vasta nyt meillä toteutetaan jonkilaista "unikoulua" näihin heräilyihin, kun ei tyttö enää osaa jostakin syystä nukahtaa itse. Ja meillä myös tosiaan vaativa ja touhukas neiti, siihen voin kyllä sanoa että se vaan tuosta 5kk iästä vaan pahenee...valitettavasti :-) 

Eli turha stressi ja suorittaminen tosiaankin kannattaa yrittää unohtaa, ei se maailmaa kaada jos tiskejä ei aina ehdi tiskata tai pyykkejä pestä joka päivä! Tärkeintähän olis kuitenkin se, että äitikin nauttisi vauvansa kanssa olosta. Eihän se vauva niistä kotitöistä piittaa. Eikä varmasti neuvolassa ollenkaan ihmetellä vielä 6kk ikäisen yöheräilyjä. Se on ihan normaalia, että tuon ikäinen heräilee öisin. Ymmärrän, että varmasti tämä vuoden pimeä aika vaikeuttaa noita yöheräilyjä, mutta tosiaan jos mies voisi hoitaa vaikka jonkun heräämisen niin sekin auttaisi. Ja viikonloppuna jos mies on kotona aamuisin niin pyydät häntä heräämään vauvan kanssa ja jatkat itse unia niin kauan kuin tuntuu hyvältä. Meillä tehtiin tätä silloin vauva-aikana ja se auttoi kyllä huomattavasti! Tsemppiä!  
 
täälläkin yks väsyny mamma.. meidän poika täytti just 10kk, nukkuu yöt mun vieressä, kun on niin mahdoton mammanpoika. pyörii kovasti unissaan, ja sillointällöin monottaa suoraan päähän pyöriessään. sillon kun poika nukkuis suht rauhallisesti ja muutenkin, niin itse saatan nukkua sen muutaman tunnin yössä.. asiasta mainitsin viime neuvolakäynnillä, ja siellä todettiin että olen käynyt pidemmän aikaa ylikierroksilla aamusta iltaan ja ihan yötä myöten. ja kun yöt menee lähinnä valvomiseen omalta osaltani (poika nukkuu pääsääntöisesti täydet unet heräämättä kertaakaan), niin nyt myös kertynyt yliväsymys häiritsee nukahtamistani. nukahtaminen saattaa kestää pari tuntia, ja sitten kun nukahtaa, niin sitten ei pysykkään unessa kovin kauaa.
olen yrittänyt saada itseni rentoutumaan iltaa kohden, mutta toistaiseksi ei ole mitään tapahtunut. saatan ehkä kerran kuussa ns. "vahingossa" nukkua yhden yön kokonaan, mutta siihen se jääkin. päikkäreitä en pyri nukkumaan pojan kanssa, ettei se häiritsisi yöunia.
sattuuko kellään olemaan hyviä vinkkejä, miten saa ittensä rauhoittumaan nukahtamisen helpottamista ajatellen?
 
LilMinni, mites ois kuuma suihku / sauna, kuumaa juotavaa ja iso villapeitto sohvannurkassa? Ei telkkarii, ei tietokonetta, ei kirjoja. Mun itse pitää olla oikeen "kuuma", kun meen nukkumaan, vaiks nukahtamisvaikeuksia mulla harvemmin ollukaan.
 
LilMinni.
Samaa lämpöistä hyvyyttä täälläkin äiti suosittelee! Ja tämmösen vinkin vielä voisin antaa myöskin omakohtaisesta  kokemuksesta.! VAIKKA et saakkaan päivällä unta, niin kannattaa pistää itsensä lepäämään. Siis silloin päivällä. NÄin saat päivän katkastua ja illalla ei ole niin valtavan suuri väsymys päällä nukkumaan käydessä.

Ja unikuluttajan vinkkejä myös se oman makuuhuoneen tuuletus illalla. Raikasta ilmaa tupaan. Pujahdus lämpöisen petion alle suihkun pehmoisena ja villasukat jalkaan! Ja ottaa se nukkumaan menon ajatuksen "rennosti". Uni tulee jos on tullakseen!

LISÄÄ aiheesta hieman. RENTOUTUMINEN pitkin päivää! Mulla ainakin menee kroppa ihan koppuraan ja hengitys takkuaa ja tulee rytmihäiriöitä  ja vaikka mitä mahaoireita ja unettomuus oireita, kun päästän itteni liian kireelle. Yks hölmöltä kuulostava rentoutumis menetelmä on vatsallaan, kyynärnojassa lattialla pötköttely. Sillon elimistö pyrkii väkisin hengittämään opikein ja pallea rentoutuu! Koko kroppa saa happea, aivoja myöten. Kokeile, virkistää ja rentouttaa ihan heti. Viis min ja that's it! Tai ne jalat seinälle.. ja syvähengitystä.

Muistakaa HENGITTÄÄ ja JUODA VETTÄ! Pitää ees pikkusen itestää huota tuommosilla ilmaisilla, hölmöltä kuulostavilla kotikonsteilla.....



 

maarinen kirjoitti:
vatsallaan, kyynärnojassa lattialla pötköttely.

Miten minulle tuli dejavuu tuosta lausahduksesta...toihan on lapsilla aika suosittu ajanviettoasento...siinä voi piirtää, kattoo telkkarii, leikkii legoille, ajaa autoilla, syödä naksuja, lukea...
 
Jee! Kiitoksia vinkeistä. Täytyy kokeilla noita, koska mulla on kans vaikeuksia nukahtaa sitten kun vihdoinkin voisin nukkua. Juuri tuollaista, mitä LilMinni kuvaili, että pyörii vaan sängyssä parikin tuntia. Tänään kun sain neidin aamupäikkäreille, soitin vieraille, joiden piti tulla meille tänään, etten nyt jaksa ottaa ketään vastaan. Onneks olivat mun sukulaisia. Miehen sukulaisillehan ei noin vois tehdä... Yritin kans itse nukkua, mutta eipä siitä tullut mitään. Mutta ainakin olin tekemättä mitään :)

starletti: Mä en kans ymmärrä tuota kyläilyä ym. miks täytyis koko ajan olla jotain suunnitteilla. Oon siitä monta kertaa sanonut miehelle, että mä en vaan jaksa esim. lähtee hänen vanhempiensa luokse. Mutta ei se kuulemma haittaa, kun sinne voi lähteä lepäämään. Mulle tosin lepääminen ei ole sitä, että ajetaan suuntaansa 2,5 h ja kun tyttö nukkuu kylässä vielä huonommin kuin kotona, niin valvotaan sitten senkin edestä :( Mutta kuulemma mun täytyy pystyä tekemään kompromisseja (tottahan se on) eikä aina voida olla menemättä kylään, jos mä en jaksa tai olla kutsumatta ketään meille. Kai tuo on sieltä miehen lapsuudenkodista lähtöisin, ovat koko porukka sellaisia touhottajia. Nyt menee vähän aiheen vierestä: Oltiin kerran lomamatkalla miehen porukoitten kans ja koko hemmetin viikko oli aamusta iltaan jotain ohjelmaa. Mä olin ihan poikki. Mulle lomamatka tarkoittaa sitä, että löhötään rannalla ja syödään hyvin, rentoudutaan. Tietysti on kiva jotain nähtävyyksiä käydä katsomassa, mutta kun ei viikossa kuitenkaan ehdi kaikkea nähdä, niin miks täytyy juosta pää kolmantena jalkana?

Yumna: Me vuorotellaankin viikonloppuisin noiden yöheräämisten kanssa. Viimeksi kävi sitten niin, että miehen vuorolla tyttö nukkuikin koko yön heräämättä. Mun vuorolla taas heräili monta kertaa. Ja mies on sanonut, että hän voi auttaa öisin, mutta pari kertaa, kun oon pyytänyt apua, niin kauheen kiukkuisena on noussut sängystä nukuttamaan tyttöä ja mutissut, että no kai hän nyt sitten voi nousta. Mutta luulisi, että mun parin päivän kiukuttelun jälkeen on kohta ilomielin auttamassa. Sen verran huonoa seuraa tällä hetkellä olen ;)
 

Margeliini kirjoitti:
mulla on kans vaikeuksia nukahtaa sitten kun vihdoinkin voisin nukkua.

Juu tää on vissiin aika yleistä äideillä...ja niin kauhean ikävää! Mulla kävi ihan samalla tavalla, typerältä tuntuu pyöriä valveilla, kun kerrankin vauva nukkuu! :(

Täällä onkin tullut tosi hyviä vinkkejä, itse suosittelen lämpimästi lisäksi rentoutumisharjoituksia, esim cd:ltä kuunneltuna. Ne oikeasti toimii! Kun vain muistaisi niitä harjoituksia käyttää.. :D

Mutta jos mikään kotikeino ei tunnu auttavan, niin rohkeasti vain hakemaan apua vaikkapa neuvolasta!

Tsemppiä kovasti väsymykseen! <3
 
kiitos kaikille vinkeistä! :)
seisoisin vaikka päälläni, että nukahtaminen helpottuisi, mutta sitten tulee vastaan se, että pojan isä ei jaksa olla pojan kanssa töiden jälkeen/iltasella, kun on mukamas niin raskasta töissä. okei, töissä harvemmin pääsee helpolla, mutta entäs me äidit sitten jotka ollaan päivästä toiseen lasten kanssa touhuamassa? meilläkö ei koskaan ole raskasta olla lapsen kanssa kun muutenkin jo väsyttää?
joku suosittelikin kuumaa suihkua ja sun muuta rentouttavaa illan ohjelmaksi, mutta harvemmin pääsen mitään noista tekemään, kun minähän se joudun pojan kanssa olemaan aivan jatkuvasti, kun mies ei vaan jaksa.
ja silloin harvoin kun poika herättää kerran tai kaksi yössä (tällöin vaivaa yleensä puhkeavat hampaat), niin mies on jo hakkaamassa ovia ja seiniä rikki, kun joutuu ehkä 1-2 kertaa 2kk aikana heräämään keskellä yötä... huoh... minä sentään olen pojan kanssa ne yötkin, vaikka nukkuisikin. ja kun taas itsellä yöunet menee harakoille, niin mies kehtaa vielä nostaa siitä kauheen shown, etten ole tehnyt kotitöitä. ei kai sitä nyt väsyneenä mitään jaksa tehdä, ja kun poikakin vaatii niin paljon huomiota ja seuraa, niin kaikki se vähäinenkin jaksaminen menee lapsen kanssa olemiseen.

mutta kovin yleistä tuntuu olevan univaikeudet pienten lasten äideillä.. :(
 
Voih, LilMinni :( Meilläkin oli tosiaan vähän sama tilanne, että mies ei tajunnut kuinka rankkaa pienen vauvan kanssa kotona oleminen voi olla, eikä hän todellakaan osallistunut aluksi yöhoitoihin tai nukuttamiseen, jossa siinäkin kesti monesti kahdesta viiteen tuntiin...jos suostui nukahtamaan laisinkaan.. Neuvolatyöntekijän kanssa keskusteltiin kolmistaan, ja tämä painotti miehelle, että kotona oleminen on kokopäivätyötä. "Puhuttelun" jälkeen mies tajusi parantaa tapojaan :)

Välillä ihan nauratti miehen valitukset väsymisestä.. Harva työ on yhtä rankkaa ja sitovaa kuin kotiäidin työ. Pikkuvauva-aikaan olin kateellinen miehelle, kun mies sentään sai syödä ja juoda kahvit rauhassa töissä. Ja kävellä YKSIN töihin ja takaisin. Ja kun aloin käydä taas luennoilla, niin nehän olivat mun "omaa aikaa" emoticon Huoh.

Kannustan siis tosissani hakemaan apua.. Tsemppiä! emoticon
 
Miramaria: kyllä mulla on niin monesti käyny mielessä, että väännän vielä joku päivä rautalangasta miehelle, kuinka rankkaa mulla on välillä.emoticon ja sillon harvoin kun puhutaan ihan vakavasti asioista, niin mies kyllä sanoo ettei osaa kuvitella kuinka vaikeeta mulla on, kun oon kaiket päivät pojan kanssa ilman yhtäkään hengähdystaukoo, ja hän jopa myönsi ettei itse pystyis siihen, heikkohermonen kun on.. eli sormien välistä luettuna se ainakin kunnioittaa sitä kuinka paljon uhraudun. en voi sanoa, että olisin itsekkään mikään maailman pitkäpinnaisin ihminen - kyllä itselläkin hitsaa välillä niin pahasti kiinni, että kaikki kuulee kunniansa.. ja kun vielä pahantuulisuuden päälle lasketaan se mieletön väsymys, niin monesti saa laskea kymmeneen lapsenkin läsnäollessa. varmaan olis hermotkin paremmassa kunnossa, jos saisi öisin nukuttua enemmän kun sen 1-2h...
 
Meillä on mies nyt onneksi vähän enemmän osallistunut yöhoitoon. En mä kehtaa sitä apua kovin montaa kertaa pyytää, mutta muutaman kerran oon nyt pyytänyt. Yks päivä mies sanoikin, että mulla on varmaan ollut aika rankkaa OIKEESTI. Ihmettelin kuinka se nyt yhtäkkiä sellaisen huomion teki. Kuulemma siitä, kun oon niin hajamielinen ja unohtelen asioita. Olin mm. laittanut yhen kauppareissun jälkeen kahvipaketin jääkaappiin =)

Kyllä mä varmaan kuitenkin ens neuvolakäynnillä mainitsen tästä väsymyksestä. Täytyy keksiä, miten sanoisin mahdollisimman hienovaraisesti (en halua valittaa miehestäni), mutta niin, että neuvolan täti ymmärtäis sanoa asiat niin, että menee miehenkin jakeluun ;)
 
Hei väsyneet kanssasisaret!

Minäkin olen väsynyt, mikä on ihan luonnollista ottaen huomioon että olen pienen vauvan äiti.  Jotenkin tämmösen ihan pikkusen kanssa jaksaa paremmin väsymystä, pahemmalta tuntui kaikki pienetkin takapakit jo nukkumaan oppineen esikoisen kanssa!

Mulla on kyllä myös tota etten pysty rauhottumaan nukkumaan.  Saatan kaatua sänkyyn ihan kuolemanväsyneenä mutta sitten alkaa pyöriä kaikki mahdollinen ja mahdoton päässä!  Mulla on kyllä unettomuustausta muutenkin, olen ajoittain joutunut käyttämään nukahtamislääkkeitä.  Nyt imetysaikaan se ei valitettavasti onnistu.  Esikoisen kanssa sain unettomuuskierteen poikki kun nukuin pari yötä nukahtamislääkkeillä ja mies hoiti ruokinnat pullolla.  Tämä nuorempi veijari ei vaan pulloa huoli joten ei onnistu.  Pitänee odottaa jahka tyttö on isompi.  Huoh.

On kyllä maailman raivostuttavinta valvoa silloin kun vauva nukkuu!  Ja meillä mies ei siis ensinnäkään pysty auttamaan öisin eikä sen puoleen herääkään lasten ääniin.
 
Onko kenelläkään mitään kokemusta homeopaattisista valmisteista nukahtamisongelmien hoidossa?? Mä en oikein usko homeopatiaan enkä mihinkään yrttiteelitkuihin, mutta nyt kyllä ihan mielelläni kokeilisin jotain sellasta.. Tuskin niistä haittaakaan on. Mä vähän vierastan unilääkkeitä. Pelkään, etten sitten heräis yöllä, kun tyttö tarvitsee mua. Ja meidänkään iskä ei herää lapsensa ääniin.

Mua turhauttaa, kun silloin kun tyttö nukkuu ja itse valvon sängyssä, niin ne ajatukset, jotka päässä pyörii, on maailman typerimpiä. Mietin välillä mitä seuraavana päivänä syötäis, mitä joululahjaksi kenellekin, mitä pyykkiä seuraavaksi pitäis pestä. Siis tollasta, jota ei todellakaan tarvitse sillä hetkellä miettiä. Sitten katson kelloa ja totean, että oon jo tunnin pyörinyt sängyssä ja siitä se kellon vilkuilu sitten alkaa. Jonkun ajan päästä taas katson kelloa: ai nyt se on jo noin paljon, kyllä pitäis yrittää nukkua. Sitten siitä nukahtamisestakin tulee kauheet paineet :( Välillä sitten taas mietin isompia asioita; minkälainen äiti olen, mitä teen mun hankalan sukuni kanssa ja aivan liian usein olen vieläkin SYNNYTTÄMÄSSÄ. Käyn läpi niitä hetkiä ja yritän muistella miltä mikäkin tuntui, vaikka tiedän, että se on ihmiseen kirjoitettu, että ne asiat unohtaa. Ja sitten jos tyttö vähän liikahtaa tai äännähtää, niin oon heti sellaisessa valmiustilassa toimimaan. Sitten yritän taas hokea itselleni, että mä voin ruveta nukkumaan, herään kyllä sitten, jos tarvitsee herätä. Ja mikä raivostuttavinta: Niinä harvoina öinä, kun tyttö nukkuu koko yön, niin herään ihan vaan siihen, ettei tyttö ole herännyt ja tarkistan heti, että onko sillä nyt kaikki hyvin. Aaaagh!
 
Voi hyvä Luoja tätä elämää!!!!!! Meidän neiti nukkuu periaatteessa helposti 12-tuntiset yöunet, mutta liian usein se tarkoittaa tätä: ensimmäiset 6h herätään 1-1,5h välein tarkistamaan että kaikki on kunnossa, eli tissi pitää saada suuhun oli nälkä tai ei, muuten tulee huuto ja huudattaminen ei minun hoitofilosofiaan sovi jos voin olla huudattamatta. Sit iltayöstä pitää nukkua parin tunnin pätkä koko ajan päätä puolelta toiselle heitellen ja ähräillen niin ettei äiti varmasti saa nukahdettua. Juuri, kun äiti on nukahtamaisillaan tai nukahtanut, voi herätä taas ja haluta tissin. Sitten, kun äiti aamuyön puolella on niin puhki, että tuikkaa vaan tissi kyljellään suuhun, niin sit voi keksiä että se pitää saada pitää suussa se tissi!! Eli seuraavat 6h nukutaan nänniä kiskoen, äidin mahaa ja reisiä potkien ja äidin selkä mutkalla. Ja aina vähän väliä kun se tissi karkaa, se pitää hirveällä touhulla saada heti takaisin.

Eihän tämä VOI mennä näin! Enhän minä VOI nukkua vauva koko ajan tissillä touhuten? Mutta enhän minä voi tahallaan huudattaakaan? On (ohimenevästi) ihan äärimmäisen ahdistunut, avuton ja epätoivoinen olo, yritä tässä sitten jaksaa vauvalle hymyillä...
 
Margeliini, kuulostaa NIIIIN tutulta! Kun saisikin pysäytettyä ne ajatukset!

Mua on välillä ärsyttänyt mies niin hirveän paljon, kun itsellä on unettomuustaustaa ja oon aika herkkäuninen, enkä yleensäkään saa kovin helposti unta, ja sitten mies nukahtaa sillä sekunnilla kun lyö päänsä tyynyyn. Joskus kesken keskustelun. Aaaaargh! Niin raivostuttavaa! Kiva siinä sitten yksin valvoa.. Eikä se tietenkään herää vauvan itkuun. Perus mies, huoh.

LilMinni, mä varovasti antaisin sellaisen vinkin, että siirrä lapsi omaan sänkyyn nukkumaan! Unikoulua siihen meilläkin vaadittiin, mutta helpotti kummasti äidin unia. Oon nyt myöhemmin miettinyt, että saatais varmasti kaikki paremmin unta, jos Lily siirtyisi jo omaan huoneeseen..mutta. En uskalla vielä :D

Nimim. Täällä yksi uneton äiti taas netissä pyörii.. (Mun unirytmi on totaalisesti sekaisin - tällä kertaa tosin kouluhommien takia.. :P)
 
Takaisin
Top