MariQ Olen pahoillani, että olet saanut osaksesi niin paljon pahaa. Joudutko olemaan vielä monta vuotta yhteydessä exääsi lasten kautta? Millaiset välit hänellä on lapsiinsa?
Joskus on mentävä syvimpien kuilujen kautta, mutta kyllä sä selviät! Onneksi sulla on nyt hyvä parisuhde. 
Mä seurustelin nuorempana miehen kanssa, jonka epäilen olevan narsisti (en ole sen alan ammattilainen). Hän oli tosi hurmaava ja älykäs, supliikkimies. Työskenteli alalla, jossa sai käyttää valtaa muihin. Rakastuin häneen ihan päätä pahkaa.
Ajan kuluessa hänen käytöksensä muuttui pikku hiljaa ihan päälaelleen. En ollutkaan enää kaunis ja ihana, vaan halveksittava hylkiö. Mulla oli väärän väriset hiuksetkin, koska hän jumaloi blondeja. Opiskelin ja kävin siinä sivussa myös töissä ja koska en saanut pidettyä kotia siistinä, niin musta ei ollut mihinkään. Sain tietää hänen pettävän mua ympäri kyliä, myös erään naispuolisen ystävänsä kanssa. Kerran kun meidän piti tavata tuo nainen kaupungilla, sain paniikkikohtauksen, koska en vain kestänyt sitä tilannetta. Hän haukkui ja nöyryytti mua sen takia suureen ääneen ja lähdin vain kävelemään johonkin suuntaan luullen, että kuolen siihen paikkaan.
Pari kertaa hän kävi käsiksi, mutta annoin takaisin samalla mitalla. Inhosin itseäni sen takia, millaiseksi muutuin. Itsetunto vajosi lopulta ihan pohjalukemiin ja alkoi tulla itsetuhoisia ajatuksia. Pahinta oli se, ettei kukaan nähnyt millainen hän oli oikeasti, paitsi onneksi pari läheistä ystävää. Kerran hän uhkasi tappaa mut ja koirani ja silloin tuntui, että nyt lähtee järki. Sain jostain voimaa ja rohkeutta jättää hänet, ja vielä nöyryyttävällä tavalla. Sain edes vähän ylpeyttäni takaisin.
Tuosta suhteesta toipumiseen meni vuosia. Nyt olen selvillä vesillä, mutta en voi olla miettimättä, millaisessa perhehelvetissä hänen vaimonsa ja lapsensa elävät. Onneksi en tullut hänelle raskaaksi!
Taisi tulla vähän sekava kirjoitus, mutta nousi tosi epämiellyttävät tunteet pintaan vielä näin 15 vuoden jälkeenkin. Huh!
