Uusi uusperheessä

[Kyfi4388050]

Me ollaan aloitteleva uusperhe. Minulla kaksi lasta, miehellä kolme lasta kahden eri äidin kanssa. Olen vähän hukassa enkä tiedä mitä toivoa ja mitä odottaa. Se on kuitenkin käynyt jo selväksi ettei ydinperheen kaltaista perhettä tästä koskaan kuitenkaan tule. Itselläni oli ehkä jonkunlaiset haaveet sellaisesta, koska en ole lasteni kanssa koskaan elänyt sellaista perhe-elämää. Se oli ensimmäinen pettymys. Sekin tuo omat haasteet että miehellä on kaksi exää joiden kanssa pitää neuvotella asioista. Minä olen saanut päättää omista ja lasteni asioista pitkälti yksin, nyt joudun huomiomaan kolmen eri ihmisen mielipiteet, miehen ja hänen lasten äitien. Esim. Lomien suunnittelussa. Ja tuntuu ettei miehen kaksi vanhempaa lasta halua tutustua juurikaan minuun tai lapsiini koska he ovat jo yhden epäonnistuneen uusperhekuvion käyneet läpi. Eikä miehen vanhemmat ja sisarruksetkaan. Omat vanhempani taas ovat innoissaan kun olen löytänyt rinnalleni miehen ja ovat halunneet tutustua häneen ja lapsiin. Samoin muut sukulaiset.
Olen vähän surullinen asiasta ja yrittänyt keskustella siitä miehen kanssa. Hän ei tunnu ymmärtävän. No ei kai kun on saanut elää perheenä jo kahdesti. Hänen mielestään kaikki on hyvin. Hän ei kommentoi minun lapsieni asioihin juurikaan vaikka sitä toivoisin. Olen kuitenkin joutunut pähkäilemään asioita yksin jo pitkään.
Mitähän tässä pitäisi tehdä. Selvästikin meillä on erilaiset odotukset ja toiveet. Tuntuu että olen vain lisäapu hänen lasten kanssa silloin kun tarvitsee, mutta mitään päätäntävaltaa ei ole mihinkään. Eikä muutakaan perhe-elämän ominaisuuksia ole tässä.

 

[Kaarin]

Kuulostaa kyllä aika kinkkiseltä tilanteelta sinulla siellä. Hiukan ikävältäkin kyllä kuulostaa, jos sinut jätetään ulkopuolelle monista asioista, mutta apu kyllä kelpaa. Itse jos olisin samanlaisessa tilanteessa, niin harkitsisin jopa suhteen lopettamista, ellei asioista pystyttäisi sopimaan tavalla tai toisella yhteisesti. Tietenkin on hankalaa, jos miehesi ei ymmärrä, mistä asia kiikastaa

Uusperhe on minulle sinällään outo asia, vaikka minunkin miehelläni on kahdesta aiemmasta liitosta lapsia, mutta heistä kukaan ei ole asunut meillä vakituisesti kuin lyhyen aikaa. Yksi lapsista on kyllä aiemmin ollut meillä säännöllisesti viikonloppuja, mutta nyt hän on jo teini-ikäinen, eikä juurikaan enää halua meille tulla, kaverit ovat tärkeämpiä. Muut lapset olivat jo miltei aikuisia jo silloin kun menimme miehen kanssa yhteen. Itse otin tämän pienimmän lapsen meille vastaan niin hyvin kuin vain taisin, se oli kyllä todella hankalaa kun itselläni ei ollut lapsia koskaan ollut, eikä muutenkaan oikeastaan yhtään kokemusta lapsista, niin en osannut tämän silloin aikoinaan alle 10-vuotiaan lapsen kanssa toimia oikein mitenkään, enkä kyllä oikein osaa vieläkään, vaikka on jo vanhempi

Nyt meillä on yksi yhteinen lapsi miehen kanssa. Mies on hoitanut aiempien lastensa kanssa asiat miten hänelle sopii, en ole edes yrittänyt puuttua siihen mitenkään. Tilanne on kuitenkin erilainen, koska miehen muut lapset ovat jo omillaan tai asuvat äitiensä luona. Siksi olen saanut pitää lomani silloin kuin haluan, eikä muutenkaan näiden lasten olemassa olo ole vaikuttanut kovinkaan isosti meidän nykyiseen perhe-elämään.

 

[Ginger]

Minulla ei ole kokemusta siitä, millaista on elää uusperheessä jossa toisellakin puolisolla on lapsia, mutta eronneena äitinä koen, että uusperhekuvio on aina jollakin tapaa haaste, oli tilanne sitten mikä hyvänsä. Kannattaa varmasti miehesi kanssa jutella perinpohjaisesti, miten haluat / voit osallistua hänen lastensa elämään ja miten hän sinun. Sinun lastesi isä ei ole kuvioissa? Ei ole kovinkaan hyvät edellytykset elää mahdollisimman tasapainoista arkea, jos kaikkia asioita ei ole läpikäyty yhdessä, niin että ollaan samalla viivalla. :)

Onhan totta, kun lapsilla on useammat eri vanhemmat, täytyy kaikkia yrittää tasapuolisesti huomioida. Toisen kanssa voi saada asiat paremmin sovittua kuin toisen. Myös siltä kannalta ehkä kannattaa miettiä asiaa, että vaikka toivot miehesi mielipidettä tai kommenttia sinun lapsesi asioihin, hän voi olla varuillaan tilanteessa. Onhan hänellä kertomasi mukaan kokemusta jo yhdestä uusperheestä. Mihin haluat hänen ottavan kantaa? Pieniin asioihin, isoihin asioihin, minkälaisiin kysymyksiin?

Periaatteessahan kumppanilla, joka ei ole lapsen huoltaja, ei olekaan päätäntävaltaa. Isot asiat päättävät lapsen vanhemmat. Pienemmistä, arkisista asioista toki kumppanit keskustelevat yhdessä ja päättävätkin yhdessä. Oma mieheni on tietoisesti asettunut kauemmas lapseen liittyvistä isommista asioista, ne eivät kuulu hänelle. Samaten odoten, että entisen mieheni uusi kumppani toimii samoin. Arjessa voi tietysti lapsen kanssa olla normaalisti, leikkiä, puuhailla, komentaa, neuvoa, selittää asioita jne.

Loma-asioissakin pääsääntöisesti näen sen menevän niin, että vanhemmat päättävät. Tietysti olisi ideaali ratkaisu, että kaikki pystyisivät vaikka yhdessä sopimaan kaikille parhaimmat ajankohdat. Mutta kun on monesta eri perheestä koostuva yhtälö, voi se olla jopa mahdotonta. Ei se silti tarkoita sitä, että juuri sinun olisi vain myötäydyttävä asioihin. Keskustelua, vaikkapa perheneuvolaakin voisi pyytää avuksi, jos vaikuttaa hyvin hankalalta.

 

[Kyfi4388050]

Ei minullakan ole tarvetta puuttua miehen lasten harrastuksiin, raha-asiohin, kouluasioihin tai kasvatuksellisiin asioihin. Mutta juuri nämä lomat on sellaisia joissa tuntuu että minä ainoastaan joustan. Mies taistelee loma-ajoista lasten äitien kanssa viimehetkeen asti niin ettemme voi lyödä lukkoon yhteisiä lomasuunnitelmia. Siis lasten kanssa yhteisiä. Ollaan jouduttu perumaankin sovitut asiat. Ja ehkä sellainen oletus miehellä kun hänen lapsetkin täällä niin yhdessä tehdään asioita, mutta sitten kun hänellä on lapsivapaaviikko niin tekee omia juttuja. Minulla taas ei mahdollisuutta tehdä omia juttuja. Sellaista tietynlaista tasapuolisuutta kaipaisin.
Minun lasten isä on kuvioissa etäisesti, joskus ottaa lapset luokseen epäsännöllisesti.
Kaipaisin mieheltä tukea ja kommentteja lähinnä toisen lapseni haasteisiin. On koulussa vaikeaa, samoin omat haasteet kotona.
Suoraan sanotuna tuntuu, että hommaa ja kaikenlaista hankaluutta tullut elämään, mutta ei mitään niitä perhe-elämän iloja mitä olisi halunnut. Toki hetkittäin niitäkin.

 

[Ginger]

Kannattaa tosiaan istua alas ja ihan ajatuksen kanssa keskustella :) Tuot ilmi, että haluaisit tasapuolisuutta arkeen ja sen, että haluaisit, että sinut huomioidaan lomasuunnitelmissa paremmin. Osa asioista ehkä tulee tottumisen ja ajan kanssa, osa olisi hyvä saada heti toimimaan, juurikin sen tasapainoisen arjen ja yhteiselämän vuoksi.