OnnelinenHelmi
Jostain jotain jo tietävä
Heippa kaikki syyskuiset äidit!
Loin käyttäjätunnuksen jo vuoden alussa, mutta jostain syystä en päässyt ikinä kirjautumaan tällä tunnuksella, vaikka olen yrittänyt ja yrittänyt. Nyt lopulta loin kokonaan täysin uuden tunnuksen uutta sähköpostiosoitetta myöten.
Olen seurannut keskusteluja, ja täällä on tosi hyvä meininki. Kerron vähän itsestäni - toivottavasti pääsen joukkoonne mukaan.
Minäkin olen siis syyskuussa syntyneen pienen tytön 32-vuotias äiti. Tyttäremme on kolmas lapsemme: esikoispoika on syntynyt 10/2010 ja keskimmäisemme - poika myöskin -on syntynyt 01/2012, eli kaikki lapsemme ovat syntyneet hyvin pienellä ikäerolla. Kaikkia raskauksiani ovat leimanneet valtavat, lamaannuttavat pelot kohtukuolemasta, ja tämän vuoksi raskauteni on hoidettu neuvolan sijaan äitiyspolilla. Synnytykset on myös käynnistetty näiden pelkojen vuoksi. Viimeisin käynnistettiin niinkin aikaisin kuin 37+4, sillä olin jo aivan toimintakyvytön. Minulla ei ole onneksi kokemusta kohtukuolemasta, vaan syynä pelkooni on raju ja varhainen insestitausta, minkä vuoksi en voi luottaa ja uskoa kehoni tuottavan tervettä elämää. Järjen tasolla ymmärrän, ettei asia ole näin, mutta usein eivät järki ja tunteet kohtaa.
Synnytysten jälkeen pelot ovat sitten aina helpottaneet, vaikka toki sitä kaikenmoisista asioista äitinä huolehtii ja murehtii, mutta huolet eivät ole samalla tavalla lamaannuttavia kuin raskausaikoina.
Perheemme arjesta sen verran, että isotveljet ovat päivät perhepäivähoidossa ja minä olen päivät vauvelin kanssa kotona. Eivät riittäisi voimat ja rahkeet kolmen noin pienen yksin hoitamiseen. Tai hoitaisihan heidät, mutta koen, että kaikki jäisivät vaillinaisiksi. Näin on siis hyvä.
Terveisin,
OnnellinenHelmi
Loin käyttäjätunnuksen jo vuoden alussa, mutta jostain syystä en päässyt ikinä kirjautumaan tällä tunnuksella, vaikka olen yrittänyt ja yrittänyt. Nyt lopulta loin kokonaan täysin uuden tunnuksen uutta sähköpostiosoitetta myöten.
Olen seurannut keskusteluja, ja täällä on tosi hyvä meininki. Kerron vähän itsestäni - toivottavasti pääsen joukkoonne mukaan.
Minäkin olen siis syyskuussa syntyneen pienen tytön 32-vuotias äiti. Tyttäremme on kolmas lapsemme: esikoispoika on syntynyt 10/2010 ja keskimmäisemme - poika myöskin -on syntynyt 01/2012, eli kaikki lapsemme ovat syntyneet hyvin pienellä ikäerolla. Kaikkia raskauksiani ovat leimanneet valtavat, lamaannuttavat pelot kohtukuolemasta, ja tämän vuoksi raskauteni on hoidettu neuvolan sijaan äitiyspolilla. Synnytykset on myös käynnistetty näiden pelkojen vuoksi. Viimeisin käynnistettiin niinkin aikaisin kuin 37+4, sillä olin jo aivan toimintakyvytön. Minulla ei ole onneksi kokemusta kohtukuolemasta, vaan syynä pelkooni on raju ja varhainen insestitausta, minkä vuoksi en voi luottaa ja uskoa kehoni tuottavan tervettä elämää. Järjen tasolla ymmärrän, ettei asia ole näin, mutta usein eivät järki ja tunteet kohtaa.
Synnytysten jälkeen pelot ovat sitten aina helpottaneet, vaikka toki sitä kaikenmoisista asioista äitinä huolehtii ja murehtii, mutta huolet eivät ole samalla tavalla lamaannuttavia kuin raskausaikoina.
Perheemme arjesta sen verran, että isotveljet ovat päivät perhepäivähoidossa ja minä olen päivät vauvelin kanssa kotona. Eivät riittäisi voimat ja rahkeet kolmen noin pienen yksin hoitamiseen. Tai hoitaisihan heidät, mutta koen, että kaikki jäisivät vaillinaisiksi. Näin on siis hyvä.
Terveisin,
OnnellinenHelmi
! Koen, että on oikein teitä kohtaan, että kerron rehellisesti, kuka ja milainen äiti täällä kirjoittelee. Olenhan minäkin seurannut teidän vauvaeloanne jo jonkin aikaa ja kovin henkilökohtaisista asioista olette kirjoittaneet.