Uudet vs vanhat lastenohjelmat - kummat on parempia?

[Vargynja]

Oliko meidän lapsuuden lastenohjelmat parempia kuin nykyiset? Vai onko aika vain kullannut muistot?

Mielestäni sekä uusissa että vanhoissa on hyviä ja huonoja juttuja - ja hyviä ja huonoja ohjelmia.

Muumit (ne -90 luvun) on yhä yksi suosikkini. Mutta kun objektiivisesti katsoo, ei vaikka Oktonautit ole sen huonompia. Päin vastoin Oktonautit on opettavaisia ja Muumeissa on paljon sukupuolistereoypioita (Muumimamma hoitaa kaiken ja Pappa on ihan käsi kodin hoidossa näin esimerkiksi), joita en halua lapsilleni opettaa. Disneyn elokuvat taas on monet aika pelottavia ja/tai surullisia. Nykylastenohjelmista/-elokuvista ei tule mieleen yhtään sellaista missä vanhempi kuolee.

Mutta kyllä, on niissä nykyisissäkin vikansa. Ryhmä hau on turhankin vauhdikas ja Pipsa Possusta en keksi hirveästi hyvää sanottavaa. Fantti ohjelmat taas tuntuu aliarvioivan lapsia. (Kuopukseni kyselee niitä katsoessa, miksi Fantti sanoo "hei hei Fantti".)

 

[Pilkki24]

Nykyajan ohjelmat ovat miusta vähän turhan vauhdikkaita ja niiden ikävien tunteiden puuttuminen antaa vähän yksipuolisen kuvan maailmasta.
Toisaalta niissä käsitellään maailmaa tässä ajassa ja ne opettavat ehkä sitten enemmän uusista ilmiöistä ja huomioivat tunnetaitojen ym opettamista nykyaikaisemmalla tavalla.

Vanhat Muumit on minusta kuitenkin yksi parhaista lastenohjelmista edelleen. Minusta se opettaa hyvällä tavalla erilaisuuden ja epämukavuusalueella olemisen hyväksymistä. Tykkään myös uusista Barbapapoista, jotka opettavat maailmasta hauskalla tavalla.
Lapsi saa meillä kuitenkin katsoa myös niitä vauhdikkaampia uusia ohjelmia. Ryhmä Hau on kuitenkin tämän ajan lapsille oma sukupolvikokemuksensa. Ja onhan se kuitenkin lopulta ohjelma, joka viestittää tietynlaista auttamisen ja hyvyyden ilosanomaa. Hanttiselle ollaan ystävällisiä, vaikka kerta toisensa jälkeen tuo käyttäytyy ikävästi.

 

[litranmitta]

Oon kyllä melko tyytyväinen niihin uusiin lastensarjoihin, mitkä oon omilleni ottanut käyttöön. (esim pari fanttia, Isot koneet, Tuuri, satunnaisemmin Ryhmä Hau, ja luottovalinta ihan juonnettu PikkuKakkonen sisältöineen) Nykyään on varmaan helpompi poimia sopivaa sisältöä omille lapsille ja omien arvojen pohjalta. Omassa lapsuudessa katottiin sitä mitä pikkukakkosesta tai kaupallisten kanavien aamupiirretyissä tuli. Niissä aamupiirretyissä oli kyllä välillä aika kuraakin joukossa Joten niin kauan kuin mulla vielä on valtaa lasten katselutottumuksiin, pystyn valita nykyohjelmista temmoltaan rauhalliset ja aihepiiriltä sopivat, niin melkeinpä vastaan että nykyohjelmat peittoaa vanhat on meillä välillä katsottu muumejakin. Niissäkin harrastan jaksovalintaa, mitä näytän mitä en. Loppupään jaksot niissäkin taisi olla aika levottomia.

 

[Kipuna]

Ainakin uusia ja vanhoja muumeja kun vertaa, niin kyllä ne uudet muumit ovat minusta lapsille kivemmat (vaikka ite tykkään vanhoista enemmän ). Vanhat ovat aika pelottaviakin (yksi lapsista näki monta yötä painajaisia yhden muumijakson takia), niissä on tosi sukupuolistereotypisiä juttuja ja välillä niissä puhutaan toisille aika ikävästi. Meidän lapset pyytävät aina uusia muumeja.

Lapsuudessa suosikkini oli Alfred J Kwak, mutta en omille sitä enää näyttäisi Ryhmä hau on kamalan nopea tempoinen, kirkkaa värit ja kovasti ääniä, en tykkää

Edit. Kaukometsän pakolaiset oli myös yksi suosikkini lapsena. Mutta sekin oli aika synkkä, enkä omille lapsilleni näyttäisi

 

[Suski75]

Vanhat ovat nostalgisia, mutta pakko se on todeta, että uudet ovat laadukkaampia ja pitävät lapsen huomion hyvin vaikka katsottaisiin lapselle vieraalla kielellä.

Lastenohjelmat toimivat hyvin kielenopetuksessa, meillä vaihtui kieli kun kuopus oli kolmivuotias, ja tämän avulla molemmat oppivat toisen kielen sujuvaksi ihan huomaamattaan. Nyt kuopuksen ollessa 6-vuotias on vaihdettu jälleen kieltä, jotta oppivat kolmannenkin kielen sujuvaksi.