Uskotko kaikella olevan tarkoitus

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Ärsytys-ketjusta inspiroituneena: uskotko kaikella olevan tarkoitus?

Itse en usko. Ehkä elämän koettelemukset on tehneet hieman kyyniseksi. Mutta mielestäni ikäviä asioita nyt vain tapahtuu ilman, että sillä olisi jokin tarkoitus. Kaikesta ei tarvitse löytää hopeareunuksia eikä olla kiitollinen.

(On kuitenkin täysin ok ajatella toisin! Jos saat ajatuksesta lohtua tms, niin ei se ole väärin.)
 
Mä ajattelen että asioita vaan tapahtuu, ja menee sitten ehkä toiseen ääripäähän mun ajattelu kun ajattelen lähinnä enemmän että ei millään ole syvempää tarkoitusta että miksi juuri näin tapahtui. Oli se sitten hyvä tai huono asia. En siis usko kohtaloon tai että kaikesta löytyy hopeareunus yms.. Myönnän olevani kyyninen ja erittäin negatiivisesti ajatteleva ihminen. 🥴 Mutta olen samaa mieltä että eri mieltä saa olla ja jos saa lohtua noista ajatuksista se on okei. Mutta se vain itseä ärsyttää on tilanteet joista mainitsin toisessa ketjussa on ehkä helpommin sanottuna että joillain ihmisillä ei ole niin sanottua tilanteen tajua mullakin lähipiirissä sellaisia ihmisiä. Esimerkkinä ääripäästä, tapahtuu auto-onnettomuus ja joku tokaisee siihen että noin oli tarkoitus tapahtua. Ihmiselle joka vaikka tunsi keitä siinä oli varsinkin. Niin se ei hyvää tilanne tajua ole.
 
En usko. Monista asioista ja tapahtumista voi kyllä ottaa opiksi ja saada kokemusta vastaisuuden varalle. Tässä maailmassa pahoja asioita tapahtuu paljolti pahojen/ajattelemattomien ihmisten takia sekä siksi, että satut olemaan väärässä paikassa väärään aikaan, esim. juuri jotkin onnettomuudet. Ei kaikella sellaisella voi olla jotain tiettyä (tärkeää) tarkoitusta.
Ylempään voimaan uskovilla - mihin kukin sitten uskookaan - varsinkin hyvät tapahtumat elämässä varmasti vahvistavat heidän näkemyksiään.
 
Oon ite sanonut että kaikella on tarkoitus paitsi lapsen tai kesken-eräisen ihmisen kuolemalla tai muilla epäinhimillisillä koettelemuksilla. Niihin en löydä enkä edes halua löytää jotain suurempaa tarkoitusta. Omassa elämässä kaikella epäonnella koen olleen joku tarkoitus että on päästy tähän pisteeseen, mutta silti en koskaan tule löytämään noihin yllämainittujen vääryyksiin tarkoitusta. ❤️

Monilla asioilla on tarkoitus, muttei kaikella.
 
Tuo @Pingviiniemo kuulostaa mielekkäämmältä ajatukselta, että joillain asioilla on tarkoitus. Mutta ei kaikella ikävällä. Joskus tuntuu joidenkin hyvien asioiden kohdalla, että ne oli tarkoitus tapahtua juuri silloin. Esim. uusi ihminen tullut elämään vähän ennen kun häntä on "tarvittu". (Siis vaikka vähän ennen kun tapahtuu jotain, mihin juuri sillä uudella tutulla onkin antaa vertaistukea.)

Mutta sitten nuorten ihmisten kuolemat. Ei, en edes halua ajatella, että sellaisella olisi tarkoitus. Ja kyllä loukkaantuisin, jos joku nyt tulisi sanomaan, että mieheni oli tarkoitus sairastua syöpään. Eli kuten @Kali toivoisin tilannetajua kohtaloon/tarkoitukseen/korkeampaan voimaan uskovilta. (Ja siis varmasti monilla onkin, mutta ei kaikilla.)
 
En. Ennen kyllä ajattelin niin, että asiat tapahtuvat syystä (jota emme aina sinä hetkenä ymmärrä), mutta kunnes jouduin hautaamaan oman lapseni niin mieleni muuttui. Todella ikävää oli, kun lapseni kuoleman jälkeen kaveri totesi viestillä "Kaikella on tarkoituksensa". Ei tuollaisia asioilla ole tarkoitusta.

Sen voin kyllä todeta, että vaikka kaikilla tapatumilla ei ole tarkoitusta, niin niillä on silti merkitystä, olivatpa ne sitten hyviä tai huonoja. Eli sanoisin mielummin, "Kaikella on merkityksensä".
 
En. En ole koskaan uskonut, että kaikella olisi tarkoituksensa, ja kaikki tapahtuisi syystä. Viimeisetkin mahdolliset rippeet moisesta ajattelutavasta katosivat joulukuussa koetun menetyksen myötä.

Jos joku tulisi minulle selittämään, että kaikella on taktoituksensa, en antaisi kovin kaunista vastausta.

Vähän ohi aiheen, mutta kuitenkin tavallaan asiaan liittyen: En pidä myöskään siitä, kun joillakin on tapana todeta: ”Ihmiselle ei anneta enempää kuin hän jaksaa kantaa.”

Jos kerran niin on, miksi niin monet päätyvät itsemurhaan?
 
Muokattu viimeksi:
moss sanoi:
Vähän ohi aiheen, mutta kuitenkin tavallaan asiaan liittyen: En pidä myöskään siitä, kun joillakin on tapana todeta: ”Ihmiselle ei anneta enempää kuin hän jaksaa kantaa.”

Jos kerran niin on, miksi niin monet päätyvät itsemurhaan?
Click to expand...

Olen tästä täysin samaa mieltä! Kyllä vain toisille annetaan enemmän kuin jaksaa kantaa. 😞
 
En usko kohtaloon, enkä koskaan käyttäisi viittauksia siihen lohdutuksena tai tsemppauksena muille. Elämän sattumanvaraisuutta ja epäreiluutta ei voi oikeuttaa, selittää tai kieltää. Mut tunnustan, että käytän kohtalon ajattelua kyllä yhtenä työkaluna jos mun pitää hyväksyä asioita joita en voi muuttaa ja ne ovat mulle hankalia. Tai mua itseäni kuitenkin vähän auttaa siinä hyväksymisprosessissa se että ”näin on nyt tarkoitettu”, vaikkakaan en usko että se on palkinto/rangaistus mistään. En ole uskossa ja suhtaudun kaikkeen hengellisyyteen aika kriittisesti, mutta tunnistan et jotain pieniä taikauskon piirteitä omasta ajattelusta kuitenkin löytyy ja tämä on niistä yksi.
 
Jupiter34 sanoi:
En usko kohtaloon, enkä koskaan käyttäisi viittauksia siihen lohdutuksena tai tsemppauksena muille. Elämän sattumanvaraisuutta ja epäreiluutta ei voi oikeuttaa, selittää tai kieltää. Mut tunnustan, että käytän kohtalon ajattelua kyllä yhtenä työkaluna jos mun pitää hyväksyä asioita joita en voi muuttaa ja ne ovat mulle hankalia. Tai mua itseäni kuitenkin vähän auttaa siinä hyväksymisprosessissa se että ”näin on nyt tarkoitettu”, vaikkakaan en usko että se on palkinto/rangaistus mistään. En ole uskossa ja suhtaudun kaikkeen hengellisyyteen aika kriittisesti, mutta tunnistan et jotain pieniä taikauskon piirteitä omasta ajattelusta kuitenkin löytyy ja tämä on niistä yksi.
Click to expand...


Mulla ”kohtaloajattelu” nousee monesti esiin pelkojen yms. yhteydessä. Esimerkiksi tällä hetkellä päässä pyörii ajoittain ajatus siitä, että voiko meidän elämässä mikään onnistua kunnolla, kun tähän mennessä kaikki menneet enemmän tai vähemmän pieleen ns. ensiyrittämällä – ja joskus ihan kaikilla yrittämillä: Mieleen nousee herkästi ajatus siitä, että meidät on elämän toimesta ”tuomittu” epäonnistumaan aina ja kaikessa.

Järjellä ajatellen tietää, että ajatus on ihan älytön, mutta stressi- ja pelkotilat saavat ajatukset vaeltamaan ihan kummallisillekin urille. En ole myöskään millään muotoa uskonnollinen ihminen, enkä liiemmin taikauskoinenkaan, mutta tällaisia ”olen tuomittu epäonnistumaan” -ajatuksia nousee välillä. Saattavat ehkä johtua koetusta koulukiusauksesta – luotto omaan itseen ei ole mitenkään huipussaan vielä näin pitkällä aikuisiässäkään.
 
Kipuna sanoi:
Sen voin kyllä todeta, että vaikka kaikilla tapatumilla ei ole tarkoitusta, niin niillä on silti merkitystä, olivatpa ne sitten hyviä tai huonoja. Eli sanoisin mielummin, "Kaikella on merkityksensä".
Click to expand...
Tää on kyllä hyvin sanottu! Samaa mieltä.

En minäkään usko, että kaikella on tarkoitus. Välillä kyllä vastoinkäymisten kohdalla helposti tulee ajateltua niin, mutta se helpottaa asian hyväksymistä ja eteenpäin pääsemisessä.
 
En itsekään ajattele, että kaikella olisi tarkoitus. Me ihmiset tehdään välillä ihan pöljiä juttuja ja kärsitään siitä itse tai toiset meidän valintojen takia. Joskus taas tapahtuu asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa ollenkaan. Mutta tuo ajatus “kaikella on merkitystä” kuulostaa järkevältä. Menneisyys muovaa meitä ja vaikuttaa tulevaisuuteen. Itselle se ehkä mieluummin antaa toivoa, ettei huonot kokemukset tarkoita, että tulevaisuuskin menee huonosti, vaan että asiat voivat vielä kääntyä hyväksi.
 
Mie taidan olla poikkeus, kun ajattelen kaikella olevan tarkoitus. Ajattelen niiden ikävienkin asioiden olevan oppi jostakin. Ehkä uskon johonkin edellisten elämien karmaan tai vastaavaan, kun monesti löydän itseni miettimästä elämän tarkoitusta ja sitä mitä minun pitäisi tässä elämässä oppia. Ehkä siinä on se perustavanlaatuinen ero ajattelussa, etten ajattele kohtalon sisältävän vain positiivisia asioita.

Miulle on helpompi mennä eteenpäin vaikeista asioista, kun ajattelen niillä olleen tarkoituksen tai ne vain ovat osa elämäni polkua. Silloin en jää märehtimään niitä liikaa.

Ennen ajattelin toisin. Ajattelin asioita vain tapahtuvan, mutta se teki minusta valittavan uhriutujan, enkä pitänyt itsestäni sellaisena. Enkä sano, että miun tapa toimisi muilla, mutta minulla se on auttanut pääsemään yli useammastakin traumaattisesta kokemuksesta, joita elämä on tielleni lykännyt ja menemään rohkeasti kohti haluamiani asioita, joiden tavoittelua ennen pelkäsin.
 
En usko. En mä vaan mitenkään pysty löytämään mitään perustelua sille, miten voisi olla tarkoitettua, että rattijuoppo tappaa pyöräilevän lapsen tai joku saa ensimmäisenä eläkepäivänään haimasyöpädiagnoosin.
 
Jaan saman ajatusmaailman kuin @Pilkki24 juurikin tuossa että tavallaan tuo ajatus voi auttaa pääsemään asioissa eteenpäin. En missään nimessä käyttäisi tuota ajatuksettomasti jos jonkun lapsi on kuollut tai muuta. Mutta oma äitini on tästä enemmän kuin hyvä esimerkki. Hän on selvinnyt tämän ajatuksen voimin selväpäisenä kaikesta siitä mitä elämä on eteen heittänyt mm. puolison eli isäni kuolema syöpään. Ja monet omatkin päätökset ja vastoinkäymiset ovat saaneet tietyllä tavalla merkityksen enkä ole jäänyt vatvomaan niitä.
Tuota voi ehdottomasti käyttää väärin vähättelemällä toisen kokemusta, mutta se voi myös kannatella vaikeiden aikojen läpi. En tiedä sainko nyt sanoitetuksi tätä oikein.😅 Eli ei en heittäisi tuota kommenttia läheisensä menettäneelle jos en olisi varma että juuri häntä se voisi auttaa. Mutta se voi olla itselle henkilökohtaisesti voimaa antava ja eteenpäin vievä asia jos näin on ollakseen.
 
harsokukka sanoi:
En usko. En mä vaan mitenkään pysty löytämään mitään perustelua sille, miten voisi olla tarkoitettua, että rattijuoppo tappaa pyöräilevän lapsen tai joku saa ensimmäisenä eläkepäivänään haimasyöpädiagnoosin.
Click to expand...
Minusta tarkoituksella ei välttämättä ole tekemistä ansaitsemisen kanssa. Ja jos onkin, niin se voi olla vaikka jotain edellisten elämien velkaa.
Miusta on itsestäni helpompaa ottaa vaikeudet vastaan, kun ajattelen niiden olevan osa elämäni polkua kuin, että jäisin harmittelemaan huonoa tuuriani tai valintojani. Se miksi toisella on toisenlainen elämä kuin toisella, on toistaiseksi arvoitus, ja edellisten elämien karma tuntuu siihen ihan järkevältä selitykseltä tällaiselle kohtalonuskoiselle ihmiselle. 😅 Ja miulla on hyvin vähän muutenkaan tarve verrata omaa elämääni muiden elämään, enkä myöskään ajattele, että minulla pitäisi olla yhtä paljon jotakin kuin kaikilla muillakin. Tämä nyt hieman ohiksena tuohon reiluusaspektiin.

Mutta edelleen. Tämä on minun ajatusmaailmani, eikä sitä tarvitse jakaa. Halusin vain kertoa toisenlaisen näkemyksen, kun se on auttanut itseäni todella paljon tässä elämässä.

Ja @AnnMarii kiteytti hienosti sen, ettei sitä tarvitse käyttää tahdittomana lyömäaseena toisten isoissa elämän tragedioissa, mutta sitä voi käyttää työkaluna omassa elämänfilosofiassaan päästäkseen yli elämän karikoista.

War auch zu etwas gut. Every cloud has a silver lining. Det var bra för något. Igal halval on oma hea külg. Kaikessa pahassa on jotain hyvää.

Mietin, kun vastaavia fraaseja käytetään ympäri maailman (esimerkit toki hyvin läheltä), että voisiko suomalainen ateismi syrjäyttää tarvetta löytää tarkoitusta, kohtaloa tms maailmankaikkeuden tapahtumista. Taustalla on ainakin nykysuomalaisessa ajattelussa sellainen vahva sekulaarin humanismin pohjavirta, jossa ei ole tilaa millekään maailmankaikkeutta ja ihmistä ohjaavalle voimalle. Minusta nuo sanonnat pohjaavat kuitenkin aika vahvasti sille ajatukselle, että kohtalo on olemassa ja kohtalo on syvimmältä olemukseltaan hyvä. Ettemme vain pieninä ihmisinä kykene ymmärtämään kaikkea sillä hetkellä, kun ne ikävät asiat tapahtuvat.

Vaikka se ajatus taustalla on hyvä niin ymmärrän tuollaisen sanomisen väärässä paikassa kuulostavan kettuilulta tai vähättelyltä ja sitä negatiivista kokemusta varmaan voimistaa kulttuurissamme oleva vahva usko tieteeseen?

Kunhan pohdin tässä illan ratoksi elämän suuria filosofisia kysymyksiä. 😅
 
En usko. Joissain määrin haluan uskoa vaikka kivien energioihin ja romanttiseen kohtaloon, mutta ei, en usko. Maailma on oikeastaan todella surullinen paikka ja on hirveitä ihmiskohtaloita.
 
Takaisin
Top