Uskonnon opetus koulussa ja kirkossa käynti

[Vargynja]

Keskustelua koulun uskonnonopetuksesta ja esim. kirkossa käymisestä päivähoidossa ja koulussa. Esim. Onko teistä hyvä vai huono juttu, että päiväkotilapsia ja koululaisia viedään kirkkoon? Osallistuuko omat lapsesi uskonnonopetukseen vai elämänkatsomustietoon? Entä käyvätkä päiväkodin kanssa kirkossa?

Monien lapset on vielä pieniä, mutta koulu alkaa ennemmin tai myöhemmin.

Omat lapseni osallistuvat uskonnon opetukseen ja päiväkodin ja koulun kristillisiin tapahtumiin. (Siis näihin kirkossa vierailuihin ja muihin.) Varmasti valintaan vaikuttaa se että itse ollaan ns. tapauskovaisia (lapset kastetaan ja jossain määrin uskotaan, mutta emme käy kirkossa tai ole kiihkouskovaisia), mutta ajatuksena ei ole uskontoa lapsille väkisin tuputtaa. He saavat tietoa uskonnosta ja saavat sitten sen pohjalta itse päättää. Pidän uskonnontunteja ja kirkossa käymistä myös kulttuurillisesti yleissivistävinä.

Mielestäni on kuitenkin hyvä, että nykyisin on vaihtoehtoja. On siis hyvä, että lapsia tutustutetaan kulttuurin uskonnolliseenkin puoleen, mutta on hyvä että vanhemmat voi valita toisinkin.

 

[Sofia83]

Miehen kanssa me emme kuulu kirkkoon, itse erosin vasta reilu vuosi sitten. Toisinaan pohdin, pitäisikö liittyä takaisin, kun erosin hetken mielijohteesta. Lapsia ei ole kastettu, mutta he saavat päiväkodissa osallistua myös kirkollisiin tapahtumiin, jos sellaisia järjestetään.

Koulussa he saavat itse päättää, osallistuvatko uskonnontunneille vai valitsevatko elämänkatsomustiedon. He saavat myös itse päättää, haluavatko he myöhemmin liittyä kirkkoon esim. rippikouluikäisinä.

 

[Pinngu]

Mä kävin alakoulun pienellä paikkakunnalla ja siellä ei edes saanut valita muuta kuin uskonnonopetuksen. Mua ei ole kastettu eikä mun vanhemmat kuulu kirkkoon ja sain tästä tietääkin vasta kun kouluun piti tuoda muistoja omasta kasteesta... Muut sitten pilkkas että oon pakana ja syntinen kun ei uskonnontunneilla oltu käsitelty sitä että kaikki eivät ole kristittyjä. Mulle uskonnonopetuksesta jäi paha maku, alakoulussa opetettiin niitä Raamatun tarinoita kuin ne ois totta ja herkkänä lapsena mua alkoi oikeasti pelottaa joku jumalan rangaistus tms. Yläkoulussa en halunnut erottua joukosta joten olin uskonnonopetuksessa, ja silloin se olikin jo vähän järkevämpää, keskittyen enemmän uskonnon kulttuurisiin merkityksiin. Mielestäni kuitenkin sen tyyppinen uskonnonopetus mitä itse sain ei ole oikein noin pienille.

Musta yhteinen elämänkatsomustieto-tyyppinen aine olisi hyvä kaikille, koska tärkeintä ehdottomasti on oppia uskonnon vaikutuksesta yhteiskunnassa. Varmasti myöskin lisäisi lasten ymmärrystä eri vakaumuksista ja uskonnoista jos kaikki kävis samoilla tunneilla.

 

[MinnaM]

Mä en oo ikinä itse kuulunut kirkkoon eikä lapsia ole myöskään kastettu. Lapset ovat päiväkodissa ja alakoulussa osallistuneet kirkollisiin tapahtumiin yms., vaikkakin koulussa ovat et-opetuksessa. Olen ajatellut tämän yleissivistävänä, että on hyvä tietää miten kirkossa käyttäydytään ja mielestäni on ihan hyvä olla perillä myös muiden uskonnoista. Yläkoulussa ovat sitten saaneet itse päättää, haluavatko osallistua. Esikoisella ei ainakaan ole ollut mielenkiintoa enää osallistua eikä myöskään mennyt riparille.

Itse kannattaisin myös kouluun elämänkatsomustieteitä kaikille ja uskonnonopetus ja -kasvatus hoidettakoon kotona tai kunkin kirkon tmv. toimesta.

 

[Foreverfever]

Miehen kanssa ei kumpikaan kuuluta enää kirkkoon. Itse erosin ~15v sitten. Mies erosi kirkosta kolmannen lapsen ristiäisten jälkeen ja 3/4 lapsesta kastettu tavan vuoksi ja he edelleen kuuluvat kirkkoon. Lapset osallistuu ev.lut opetukseen ja myös kirkkoon kuulumaton lapsi osallistuu samoihin kirkon juttuihin päiväkodissa ja tulevaisuudessa koulussa. Saa sitten itse päättää myöhemmin haluaako rippikouluun ja samalla kastettavaksi.

 

[Wellllu]

Mä kävin alakoulun pienellä paikkakunnalla ja siellä ei edes saanut valita muuta kuin uskonnonopetuksen. Mua ei ole kastettu eikä mun vanhemmat kuulu kirkkoon ja sain tästä tietääkin vasta kun kouluun piti tuoda muistoja omasta kasteesta... Muut sitten pilkkas että oon pakana ja syntinen kun ei uskonnontunneilla oltu käsitelty sitä että kaikki eivät ole kristittyjä.

Tässä hyvä esimerkki, miksi päädyimme itse kastamaan tulevan lapsen, vaikka itse en kuulu kirkkoon ja puolisokin on tapauskovainen. Pieni paikkakunta ja koulua käydään "kirkonkylällä".
Itse olisin halunnut antaa valinnan vapauden, että osallistuuko tulevaisuudessa kumpaan opetukseen, mutta pahoin pelkään, että kiusaamiseksi menisi tässä pitäjässä, kun tuskin on sitä elämänkatsomustietoa tai sitten on kuin tikku muiden silmässä, jos onkin vain pari oppilasta eri opetuksessa.

 

[MinnaM]

Tässä hyvä esimerkki, miksi päädyimme itse kastamaan tulevan lapsen, vaikka itse en kuulu kirkkoon ja puolisokin on tapauskovainen. Pieni paikkakunta ja koulua käydään "kirkonkylällä".
Itse olisin halunnut antaa valinnan vapauden, että osallistuuko tulevaisuudessa kumpaan opetukseen, mutta pahoin pelkään, että kiusaamiseksi menisi tässä pitäjässä, kun tuskin on sitä elämänkatsomustietoa tai sitten on kuin tikku muiden silmässä, jos onkin vain pari oppilasta eri opetuksessa.

Mä olin aikanaan myös pienellä paikkakunnalla koulussa ja välillä jouduin osallistumaan uskonnonopetukseen, jos ei ollut tarvittavaa kolmea oppilasta, jotta et-opetusryhmä muodostettaisiin. Mua ei ikinä pilkattu pakanaksi tmv. ja sitten kun sitä et-opetusta oli niin minusta oli vaan kiva olla pienessä ryhmässä, jossa tutustui myös muiden luokkien ja luokka-asteiden oppilaisiin. Mä olin myös ikäluokkani ainoa, joka ei mennyt rippikouluun, kun muutama samanikäinen päätyi sitten menemään kasteelle siinä vaiheessa. Itse vaan olin ylpeä siitä, että uskalsin olla erilainen kuin kaikki muut. Luulen, että nykyään myös ajat ovat muuttuneet vieläkin suvaitsevaisempaan suuntaan tai sitten on kyllä koulussa jotain vikaa, jos edelleen tuollaista tapahtuisi..

 

[Ginger]

Kuulumme kirkkoon, lapset on kastettu ja koulusta sekä päivähoidosta voi käydä kirkossa sekä uskonnon opetusta lapset tulevat koulussa saamaan. En ole kuitenkaan erityisen uskonnollinen, agnostikoksi miellän itseni. Olen kasvanut melko voimakkaan uskonnollisessa perheessä (tavallisia evankelisluterilaisia kuitenkin) ja se vähän tuntui puulta. En siis itse ole halunnut uskontoa harjoittaa, mutta jokainen saa vapaasti valita mihin uskoo ja annan vapauden lapsilleni tutustua uskontoihin sekä päättää itse. Jonkinnäköinen perinne kristillisistä pyhistä kuitenkin elää itselläkin ja jouluisin joulukirkko oli aikuisenakin vielä perinne. Nyt ei ole sitäkään tosin ollut enää muutamaan vuoteen.

 

[Suski75]

Minua ei kastettu lapsena, eivätkä vanhempani kuuluneet kirkkoon. Kun menin kouluun, kaikki lapset osallistuivat oletusarvoisesti ev.lut. uskomnonopetukseen, elleivät vanhemmat anoneet siitä vapautusta. ET-ryhmiä ei muodostunut jokaiseen kouluun, joten uskonnontunnin vaihtoehto oli käytännössä hyppytunti.

Joskus kysyin vanhemmiltani, miksi olen uskonnontunneilla, vaikka emme kuulu kirkkoon, ja öitini sanoi, että koska kaikki ympärillämme kuuluvat kirkkoon, on järkevää opetella koulussa kaikki se heidän uskonnostaan, minkä hekin oppivat, jotta ymmärtäisin heitö paremmin. Kaikki asiat pitää koulussa oppia, mutta mitään koulussa opittua ei tarvitse totuudeksi uskoa. Ja jos koulussa opetetaan jotain sellaista, mikä on ristiriidassa totuuden kanssa, pitää kokeisiin kirjoittaa vastauksina se, mitä koulussa on opetettu eikä sitä, miten asia oikeasti on.

Nuoruudessa oli ihan hauskaa olla ateisti ja tietää enemmän kristinuskosta kuin siihen uskovat ikätoverit.

Omat lapset menevät elämänkatsomustietoon. Se on nykyään niin yleinen valinta, ettei sen valinta enää aiheuta hyppytunteja tai ryhmän ulkopuolelle jäömistä.

Kirkossa olimme lasten kanssa viimeksi pari viikkoa sitten, siis ihan jumalanpalveluksessa. Sekin on asia, joka lasten on hyvä nähdä ja kokea. Luterilainen kirkko on iso osa suomalaista historiaa, ja yksi elämässä hyödyllinen taito on osata käyttäytyä kunnioittavasti muiden ihmisten uskontoja kohtaan.

Lapseni saa ilman muuta viedä kirkkoon päiväkodin tai koulun retkillä. Ei satunnainen kirkossa käyminen aiheuta sitä, että siihen uskoisi. Aika nopeasti lakkaa myös joulupukkiin ja hammaskeijuun uskominenkin, vaikka sitä kovasti yritetäänkin ylläpitää.

 

[Yölento]

Minä en lapsena kuulunut kirkkoon, äitiäni ei ole edes kastettu ja isä ei osallistunut kasvatukseeni. Osallistuin uskontotunneille, uskonto oli yksi lempiaineistani, koska opettaja oli mukava ja tunneilla keskusteltiin erilaisista mielipiteistä. Kävin rippikoulun ja sen jälkeen olen kuulunut kirkkoon, lapset on kastettu ja tietysti osallistuvat myös päiväkodin ja koulun uskonnonopetukseen/kirkkoretkiin, joita nykyisin on kyllä aivan liian vähän.

 

[Lya M.]

Isompi lapsi ei tykkää ollenkaan, kun itse kuuluu EV.lut. opetukseen ja paras kaveri on katolinen.

Ainakin lapsen koulussa uskonnonopetus on keskustelevaa ja fiksua ( ei siis höpistä mistään kreationismista). Maailmanuskonnoista puhutaan paljon. Olen nähnyt muun muassa kirjan ja vihkon.