Unikoulu

[Uusperhesatu]

Onko teillä kokemusta unikoulusta? Miten olette sitä toteuttaneet, minkä ikäisellä lapsella, ja ennen kaikkea, auttoiko se?

Meillä alkoi eilen unikoulu kahdella pienimmällä lapsella (1 v 4 kk ja ihan kohta 3 v). Olen kertakaikkisen väsynyt siihen että he eivät nukahda muuta kuin viereen/kainaloon, ja pienempi vieläpä tarvitsee aikuista vierelleen pysyäkseen unessa. Olen niin kyllästynyt siihen että joka ilta (ja myös päikkäriaikaan) minä tai mies maataan pimeässä makuuhuoneessa lasten välissä. Meillä ei ole pariin vuoteen ollut minkäänlaista yhteistä aikaa edes lasten nukkuessa, ja nyt sain siitä kerta kaikkiaan tarpeekseni.

On tuntunut hankalalta aloittaa unikoulua, kun en oikein ole tiennyt, mistä edes lähteä liikenteeseen. Kaikissa ohjeistuksissa tunnutaan olettavan, että lapsella on edes jonkinlainen taito yksin nukkumiseen tai edes omassa sängyssä olemiseen. Meillä ei ole kumpaakaan, joten tuntui pitkään ihan mahdottomalta lähteä purkamaan tilannetta. Nyt kuitenkin käytiin tiistaina neuvolassa juttelemassa ja saatiin vähän ohjeita, joita eilen lähdettiin toteuttamaan.

Tuotiin makkariin lapsille sängyt (muualle ne eivät valitettavasti mahdu) ja mies laittoi lapset niihin. Ajateltiin, että hän kohtaa ehkä vähemmän vastustusta kuin minä, koska tällä hetkellä olen lapsille se ykkönen. Alkuun lapset huusivat kuorossa, ja mies rauhoitteli heitä puheella ja silityksellä. Jossain vaiheessa he nukahtivat, mutta yö oli kyllä todella katkonainen. Pienempi itkeskeli vähän väliä, ja aamuyöllä isompi aloitti saman. Vaati päästä kainaloon, mutta ei annettu periksi. Seitsemän maissa hän nukahti uudelleen ja nukkuikin sitten yhdeksään asti. Itse sain nukuttua nelisen tuntia ja senkin hyvin katkonaisesti, sillä heräsin olohuoneessa jokaiseen itkuun.

Nyt laitoin pienemmän päiväunille, mikä sujui yllättävän helposti. Pari ihan pientä protestia, ja sitten hän nukahti. En edes koskenut häneen, lauloin vain. Toivottavasti hän myös pysyy unessa, ja toivottavasti yötkin alkaisivat pian helpottaa.

Toiveissa on, että lapset oppisivat rauhoittumaan ja nukahtamaan aluksi ilman kainalopaikkaa ja muuta kosketusta ja myöhemmin ihan itsekseen. Tällä hetkellä tuntuu että siihen on vielä piiiitkä matka, mutta ensimmäinen askel on nyt otettu. :)

 

[Uusperhesatu]

Ja mitään huudatusunikoulua emme siis harjoita, vaan sellaista, että nukuttaja istuu tuolilla lasten sänkyjen vieressä ja jos lapset itkevät, rauhoittelee heitä puheella ja/tai silityksellä tai taputtelulla, mutta ei ota viereen nukkumaan. Pyrkimys on, että lapsi ei nukahtaisi silitykseen, vaan rauhoittumisen jälkeen silitys lopetetaan. Tämä siksi, että silityksestä ei tulisi uusi uniassosiaatio, vaan lapsi oppisi pikkuhiljaa rauhoittumaan ja nukahtamaan itse.

Vähän myöhemmin aletaan siirtää tuolia aina kauemmas sängyistä niin, että lopulta nukuttaja pääsisi pois huoneesta ja lapset nukahtaisivat itse.

 

[Towanda]

Meillä meni ensimmäinen vuosi tissi suussa nukkuen ja omaa aikaa tai parisuhdeaikaa ei kerta kaikkiaan ollut yhtään. Vauva kyllä nukkui hyvin, mutta itsellä rupesi pää leviämään, kun ei saanut mitään tehtyä ja olkapääkin rupesi jäätymään ainaisesta vasemmalla kyljellä nukkumisesta.

Otin asian lopulta puheeksi neuvolassa ja lääkäri laittoi lähetteen lastenpsykiatrian polille. Eipä mennyt aikaakaan, kun sieltä tuli käymään oikein mukava sairaanhoitaja meille kotiin. Poika ihastui häneen kertaheitolla. Saatiin ohjeet unikoulun toteuttamiseen ja henkinen tuki oli puhelinsoiton päässä.

Etukäteen olin myös sitä mieltä, että mihinkään huudatukseen me ei ruveta, mutta ruvettiinpa kuitenkin, kun meille vakuutettiin, ettei siitä ole lapselle haittaa. Pojallamme on erittäin kova ääni, joten hankimme peltorit. Päätimme hoitaa unikoulun yhdessä, toisiamme tukien. Ohjeena oli siis, että poika laitettiin omaan sänkyyn ja itse piti käydä makaamaan ja näyttää mallia, miten nukutaan. Hoitaja muistutti hengittämään rauhallisesti. Käden sai laittaa pinnojen välistä ja tarvittaessa vähän taputella peppua. Yksin ei ollut tarkoitus jättää lasta.

Ekana yönä poika huusi yhteensä kahdeksan tuntia, välillä torkkui istuallaan tai jopa seisaallaan ja sitten havahtui taas huutamaan. Miehellä petti jossain vaiheessa pokka ja itselläni meinasi mennä häneen hermot. Olisi tehnyt mieli vain ottaa poika rinnalle, mutta en antanut periksi. Oltiin ihan romuna seuraavana aamuna, mutta hoitaja sai vakuutettua, että pahin oli takana. Ja niinhän se olikin; seuraavana yönä poika huusi vain 1,5 tuntia. Nukahti kyllä muutamana iltana istualleen, niin että hänet piti laittaa siitä makuulle.

Hoidin unikoulun ekan yön jälkeen yksin. Taisi mennä viikko, kun poika yllättäen nukahti saman tien kun laskin hänet sänkyyn. Se tuntui suorastaan ihmeeltä! Eikä hän tosiaankaan traumatisoitunut unikoulusta, päinvastoin. Tuntuu kuin hän olisi nyt päivisin virkeämpi sekä oikein luottavainen ja iloinen.

Nykyään tehdään niin, että minä imetän pojan olohuoneessa ja sen jälkeen mies kantaa hänet sänkyynsä. Joskus on vähän vastustusta, usein nukahtaa tosi nopeasti ja helposti. Pitää osata katsoa, milloin lapsi on sopivan väsynyt. Iltarutiinit meillä on aina samat.

Ollaan suotu pojalle se, että kun hän herää viiden aikaan aamulla, niin sitten otan hänet vielä kainaloon jatkamaan unia. Usein hän nukkuu siinä vielä nelisen tuntia. Meillä se on toiminut hyvin. Jossain vaiheessa siirretään hänet omaan huoneeseen nukkumaan, silloin ajateltiin käyttää tuota tuolitaktiikkaa.

 

[Uusperhesatu]

Mä assosioin huudatusunikoulun sellaiseen, että lapsi huutaa yksin huoneessaan ja sinne mennään ehkä joskus vartin jälkeen. Se, että ollaan samassa huoneessa, on mielestäni eri asia ja paljon lempeämpi tapa "huudattaa". :)

 

[Uusperhesatu]

Meillä meni toinen unikouluyö jopa pelottavan hyvin. En usko, että tämä voi jatkua näin helposti. :D

Mies laittoi taas lapset sänkyihinsä, ja siitä seurasi vain pientä protestia pienemmän taholta. Kumpikin nukahti nopeasti ilman silittelyjä tms. Ja kumpikaan ei itkenyt KOKO YÖNÄ! Tai pienempi taisi pari kertaa vähän parahtaa, mutta rauhoittui heti. Kuiskasin omasta sängystäni käsin "shhhh" enkä joutunut edes nousemaan. Sitten joskus 6.30 isompi havahtui ja nyyhki vähän, halusi peiton paremmin päälleen - ja nukahti sitten uudestaan. Molemmat nukkuivat vähän yli kahdeksaan!

Varmaan on vielä yöitkuja luvassa, mutta ihanaa, että jo toinen yö sujui näin hyvin. :)

 

[Rosalina]

Kaikkien kolmen kanssa oon toteuttanut Pehmeä matka höyhensaarille-kirjan lempeää irroitusmenetelmää, jolla opetin vauvan pois tissille nukahtamisesta.

Ja myöhemmin sopivassa vaiheessa oon jättänyt yösyötöt kokonaan pois ja antanut vain vesihuikkaa yöllä, jos tarvii. Tassuttelu-unikoulua, ei mitään huudatusta.

 

[Towanda]

Mäkin kokeilin sitä Elizabeth Pantleyn tissistä irroitustekniikkaa, mutta ei toiminut. Harmi. Poika hamusi tissin saman tien takaisin suuhunsa ja havahtui hereille, jos yritin jemmata sen. Samoin jos onnistuin nousemaan vierestä pois, niin muutaman minuutin päästä heräsi huutamaan. Vuosi sitä lajia riitti ja viimeinen niitti oli se, kun poika putosi kerran sängystä kaikista barrikadeista huolimatta, kun olin noussut iltapalalle.
Tassuttelu oli meillä ihan huono vitsi, poika ärsyyntyi siitä tosissaan.
En mäkään kyllä pystyisi jättämään yksin huutamaan. Voisi kuvitella, että siitä tulisi tosi turvaton olo.