Olen aina haaveillut isosta perheestä, eli enemmän kuin 2 lasta. Esikko syntyi puolisen vuotta sitten, odotusaika meni suhteellisen kivuttomasti mutta sitten herralla todettiin synnynnäistä vikaa silmissä.
Nyt olis kauhee vauvakuume mutta samalla pelottaa ihan älyttömästi että mitä jos toisellakin...
Meiltä on nyt niin monesti vetäisty matto jalkojen alta paranemisen suhteen että en enää ikinä haluaisi käydä samaa uudelleen läpi. Henkisesti ollut todella rankkaa ja samoilla linjoilla on mies. Molemmat siis haluaisimme lisää lapsia mutta pelko alkaa olla jo niin hirveä ettei vaan taida uskaltaa...
Olisin myös halunnut lapset pienellä ikäerolla.
Onko kellään ollut samanlaisia kokemuksia että ajatus toisesta (tai kolmannesta jne) lapsesta pelottaa jo liikaa vaikka haluaisi sitä enemmän kuin mitään muuta?
Nyt olis kauhee vauvakuume mutta samalla pelottaa ihan älyttömästi että mitä jos toisellakin...
Meiltä on nyt niin monesti vetäisty matto jalkojen alta paranemisen suhteen että en enää ikinä haluaisi käydä samaa uudelleen läpi. Henkisesti ollut todella rankkaa ja samoilla linjoilla on mies. Molemmat siis haluaisimme lisää lapsia mutta pelko alkaa olla jo niin hirveä ettei vaan taida uskaltaa...
Olisin myös halunnut lapset pienellä ikäerolla.
Onko kellään ollut samanlaisia kokemuksia että ajatus toisesta (tai kolmannesta jne) lapsesta pelottaa jo liikaa vaikka haluaisi sitä enemmän kuin mitään muuta?
Kumminkin ajallisesti niin vähän aikaa synnytyksestä, raskaudesta ja kaikesta. Vanha sanontahan kuuluu: äidin pitäisi nähdä kaksi kesää ennen toista lasta. Minusta tuo aika hyvä neuvo.