Esikoisen oli aikalailla unelmien synnytys. Kotona, lempeästi ja omassa rauhassa (synnytystiimi antoi tilaa ja oli hiljaa). Nyt toisen synnytyksen lähestyessä jos miettii mikä olisi unelmien synnytys. Vapaasti unelmoituna ehkä niin että olis joku tosi ihana ja kodikas mökki jossain sademetsän tyylisessä paikassa, ja vois fiiliksen mukaan synnytellä ulkona matalassa virtaavassa vedessä, lämpimässä joessa tai muuten ulkona tai sitten välillä sisällä ammeessa, mukavassa sängyssä, jumppapallolla ym…
Realistisesti unelmoituna helmikuinen unelmasynnytys Suomessa olis kotona omassa rauhassa seesteinen synnytys taianomaisella tunnelmalla oman synnytyssoittolistan säestyksellä. Välillä mies silittelis rentouttavasti ja laittais kylmää käärettä otsalle. Kätilö tulis jossain vaiheessa ja olis oikeen huomaamaton jossain sivussa ja tekis välillä jotain ihanaa hierontaa vähän. Ulkona olis tähtikirkas taivas ja kirkas täysikuu ja kaunis pakkasilma. Esikoinen nukkuis omassa sängyssä ja heräis aamulla ihmettelemään pikkusisarusta. Synnytys olis lempeä ja uppoutuisin siihen täysin rentoutuneena ja antautuneena, se tuntuis nautinnolliselta ja maagiselta. Vauva syntyis rauhallisesti veteen syvään hengittämällä ja ottaisin sen itse kiinni ja syliin. Jälkeisvaihe olis lempeä, rauhallinen ja taianomainen. Sitten nukuttais vielä hyvät yöunet vauvan vieressä. :D