Unelma-ammattisi
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Lapsi kysyi juuri tänään tuota, enkä kyllä osaa vastata mikä se olisi. Ei ollut oikein lapsenakaan mitään.
Eipä ole täälläkään vielä tiedossa mikä se voisi olla, lapsena sitä osasi haaveilla eri tavalla. Lapsuuden unelma-ammatit olivatkin opettaja, kampaaja ja näyttelijä. 
Mikään näistä ei toteutunut, ei tosin enää ole niin kiinnostustakaan niihin.
Mikään näistä ei toteutunut, ei tosin enää ole niin kiinnostustakaan niihin.
Pilkki24
Supliikin supersankari
Miulla olisi aina pitänyt olla jotain missä saa olla ohjaksissa ja mennä kovaa. 
Fyysiset rajoitteet ovat olleet isoimpana esteenä.
Nyt iän myötä on alkanut kiinnostamaan erilainen aivojumppa ja tekisi mieli lähteä opiskelemaan, kun on vähän alkanut hahmottumaan mitä sitä voisi isona tehdä.
Nyt esteenä on tuo perhe mikä on tässä elätettävänä.
Jotain ihmisen on kuitenkin aina henkensä ja järkensä pitimiksi tehtävä. Jos en olisi töissä tai opiskelemassa niin harrastaisin varmasti paljon. En ole sen luonteinen, että jämähtäisin vain kotia pitämään. Olen joskus joutunut olemaan muutaman kuukauden ilman työtä ja muutuin jo siinä ajassa vähän passiiviseksi ja masentuneeksi. Oli pakko keksiä uusia harrastuksia, etten muuttunut sohvalla makaavaksi amebaksi.
Fyysiset rajoitteet ovat olleet isoimpana esteenä. Nyt iän myötä on alkanut kiinnostamaan erilainen aivojumppa ja tekisi mieli lähteä opiskelemaan, kun on vähän alkanut hahmottumaan mitä sitä voisi isona tehdä.
Nyt esteenä on tuo perhe mikä on tässä elätettävänä. Jotain ihmisen on kuitenkin aina henkensä ja järkensä pitimiksi tehtävä. Jos en olisi töissä tai opiskelemassa niin harrastaisin varmasti paljon. En ole sen luonteinen, että jämähtäisin vain kotia pitämään. Olen joskus joutunut olemaan muutaman kuukauden ilman työtä ja muutuin jo siinä ajassa vähän passiiviseksi ja masentuneeksi. Oli pakko keksiä uusia harrastuksia, etten muuttunut sohvalla makaavaksi amebaksi.
En todellakaan oo unelma-ammatissa, enkä edes tiedä mikä sellainen nykyään olisi. Rikkaan ja rakastavan puolison hemmoteltu kotirouva ehkä. 
Olen kuitenkin oikein hyvässä ammatissa, johon vaadittavasta korkeakoulutuksesta selvisin suuremmitta tuskitta ja jossa sekä palkka että vapaa-ajan määrä on kohdallaan.
Harrastin klassista musiikkia pitkään ja kävin musiikkipainotteiset yläkoulun ja lukion, ja niistä piireistä jäi ehkä jotenkin päälle asenne, että ammattiin/työhön - mikä se sitten ikinä onkaan - pitäisi olla joku hirveä sielun palo. Taiteilijaa musta ei tullut (rahkeiden puuttumisen siihen hoksasin onneksi jo hyvin nuorena), mutta päädyin ensin lukion jälkeen ihan väärälle alalle yliopistossa, kun valitsin pääaineen oikeastaan vain sen perusteella, missä olin ollut koulussa kiinnostunut, ja ajattelin että kyllä se varmaan jaksaa loppuelämän kiinnostaa. No ei jaksanut.
Useampi vuosi meni haahuillessa, mutta onneksi sitten keksin 25-vuotiaana kokonaan uuden suunnan elämälle, ja valinta on tähän asti osoittautunut oikeaksi. Sielun palo ei suuntaudu työhön vaan ihan muihin asioihin.
Ensimmäinen haaveammatti (ehkä 4-vuotiaana) oli poliisi, koska vaarini oli eläköitynyt poliisipäällikkö. Vielä nykyäänkin mietin että ei se välttämättä ihan kaikkein huonoin valinta olis mulle ollut (mutta en kyllä missään vaiheessa oo edes harkinnut poliisikouluun pyrkimistä)
Olen kuitenkin oikein hyvässä ammatissa, johon vaadittavasta korkeakoulutuksesta selvisin suuremmitta tuskitta ja jossa sekä palkka että vapaa-ajan määrä on kohdallaan.Harrastin klassista musiikkia pitkään ja kävin musiikkipainotteiset yläkoulun ja lukion, ja niistä piireistä jäi ehkä jotenkin päälle asenne, että ammattiin/työhön - mikä se sitten ikinä onkaan - pitäisi olla joku hirveä sielun palo. Taiteilijaa musta ei tullut (rahkeiden puuttumisen siihen hoksasin onneksi jo hyvin nuorena), mutta päädyin ensin lukion jälkeen ihan väärälle alalle yliopistossa, kun valitsin pääaineen oikeastaan vain sen perusteella, missä olin ollut koulussa kiinnostunut, ja ajattelin että kyllä se varmaan jaksaa loppuelämän kiinnostaa. No ei jaksanut.
Useampi vuosi meni haahuillessa, mutta onneksi sitten keksin 25-vuotiaana kokonaan uuden suunnan elämälle, ja valinta on tähän asti osoittautunut oikeaksi. Sielun palo ei suuntaudu työhön vaan ihan muihin asioihin.Ensimmäinen haaveammatti (ehkä 4-vuotiaana) oli poliisi, koska vaarini oli eläköitynyt poliisipäällikkö. Vielä nykyäänkin mietin että ei se välttämättä ihan kaikkein huonoin valinta olis mulle ollut (mutta en kyllä missään vaiheessa oo edes harkinnut poliisikouluun pyrkimistä
)
P
Piraattiäiti
Vieras
Täällä myös yksi, joka ei ole unelma-alallaan. 
Lapsena/teininä unelma-ammatti oli sairaanhoitaja, mutta siltä katkesi tehokkaasti siivet kun oma äiti yksi päivä (luultavastikin huonon työpäivän jälkeen) tiuskaisi "älkää ikinä ruvetko sairaanhoitajaksi!" Jälkikäteen miettien ehkä ihan hyvä niin. Jos olisin ko. ammattiin päätynyt, veikkaan, että olisin silti samoissa pohdinnoissa mitä nyt.
Alanvaihto nimittäin jo jonkin aikaa ollut mielessä ja vähän jotain muuta on tullut opiskeltuakin, ja onko sekään oma juttu, tiedä sitäkään!Lukiossa en yhtään tiennyt, mitä haluan sen jälkeen lähteä opiskelemaan/mihin ammattiin haluaisin ja hain yo-kirjoitusten perusteella yliopistoon, ajattelin: ”kai minä sitten nämä jutut osaan, kun sain niistä parhaat arvosanani”. Opintosuunta määräytyi pitkälti nuoruuden harrastuksen perusteella ja myös vähän "no kokeillaan"-mentaliteetilla.
Työni on varsin sosiaalista ja olen päätellyt, että kuormitun henkisesti päivän aikana tästä kovin. Lisäksi oman työmäärän hallitseminen on isossa roolissa jaksamisen suhteen, enkä voi sanoa onnistuneeni siinä läheskään aina kovin hyvin. Ajattelen, että urani on vielä suht alussa, ja kokemuksen myötä tietyt rasitteet voisivat helpottaa, ja aina tekemällä oppii, mutta motivaatio on jo niin heikko, enkä jaksaisi enää vain puskea, ja päälle miettiä palkan ja uurastuksen epäsuhtaa...
Opiskelu on onneksi alkanut houkuttaa ja kunhan elämäntilanne sen sallii, hyppään ilolla uutta oppimaan (ja toivon etten päädy taas kituuttamaan nykyistä koulutustani vastaavaan työhön). Ainakin yksi tietty koulutus, joka ei olisi superpitkäkään, kiinnostaa ja onpa tässä perhevapailla aikaa mietiskellä.
syllogismi, kiinnostaisi, mikä ala kyseessä
Lapsena/teininä unelma-ammatti oli sairaanhoitaja, mutta siltä katkesi tehokkaasti siivet kun oma äiti yksi päivä (luultavastikin huonon työpäivän jälkeen) tiuskaisi "älkää ikinä ruvetko sairaanhoitajaksi!" Jälkikäteen miettien ehkä ihan hyvä niin. Jos olisin ko. ammattiin päätynyt, veikkaan, että olisin silti samoissa pohdinnoissa mitä nyt.Alanvaihto nimittäin jo jonkin aikaa ollut mielessä ja vähän jotain muuta on tullut opiskeltuakin, ja onko sekään oma juttu, tiedä sitäkään!
Lukiossa en yhtään tiennyt, mitä haluan sen jälkeen lähteä opiskelemaan/mihin ammattiin haluaisin ja hain yo-kirjoitusten perusteella yliopistoon, ajattelin: ”kai minä sitten nämä jutut osaan, kun sain niistä parhaat arvosanani”. Opintosuunta määräytyi pitkälti nuoruuden harrastuksen perusteella ja myös vähän "no kokeillaan"-mentaliteetilla. Työni on varsin sosiaalista ja olen päätellyt, että kuormitun henkisesti päivän aikana tästä kovin. Lisäksi oman työmäärän hallitseminen on isossa roolissa jaksamisen suhteen, enkä voi sanoa onnistuneeni siinä läheskään aina kovin hyvin. Ajattelen, että urani on vielä suht alussa, ja kokemuksen myötä tietyt rasitteet voisivat helpottaa, ja aina tekemällä oppii, mutta motivaatio on jo niin heikko, enkä jaksaisi enää vain puskea, ja päälle miettiä palkan ja uurastuksen epäsuhtaa...
Opiskelu on onneksi alkanut houkuttaa ja kunhan elämäntilanne sen sallii, hyppään ilolla uutta oppimaan (ja toivon etten päädy taas kituuttamaan nykyistä koulutustani vastaavaan työhön). Ainakin yksi tietty koulutus, joka ei olisi superpitkäkään, kiinnostaa ja onpa tässä perhevapailla aikaa mietiskellä.
syllogismi, kiinnostaisi, mikä ala kyseessä
No voisin kyl ehkä sanoa että oon tavallaan unelma-ammatissani. En siis ehkä varsinaisesti kauhean pitkään ole tästä ammatista unelmoinut, mutta opiskellessani aloin unelmoida tästä työstä.
Lapsena halusin olla ratsastuksenopettaja tai lemmikkieläinkauppias teininä/lukiossa halusin valokuvaajaksi, mutta tajusin ettei mulla riitä visuaalinen silmä taidevalokuvaajaksi/koin että sillä on vaikea saada itselleen tarpeeksi rahaa että eläisi mukavasti. Lehtikuvaaja en missään nimessä halunnut olla.
Pidin muutaman välivuoden ja pohdin mitä haluan opiskella, kysyin lukioaikaiselta kaverilta mitä hän opiskelee ja kertoi diplomi-insinöörin papereihin johtavasta opiskelualastaan tyylillä ”yhdistää tekniikkaa ja ihmistä”, ja ”ei tarvi osata fysiikkaa”. No, pääsin toisella kerralla sisään (piti opiskella pitkää matikkaa pääsykokeeseen), valmistuin puoli vuotta etuajassa ja nyt olen työskennellyt muutaman vuoden UX Designerina eli käyttöliittymä/käyttökokemussuunnittelijana. Mukavan luovaa puuhaa, ongelmanratkaisua, asiakkaan näkökulmien pohtimista ja hyvä palkka
Lapsena halusin olla ratsastuksenopettaja tai lemmikkieläinkauppias
teininä/lukiossa halusin valokuvaajaksi, mutta tajusin ettei mulla riitä visuaalinen silmä taidevalokuvaajaksi/koin että sillä on vaikea saada itselleen tarpeeksi rahaa että eläisi mukavasti. Lehtikuvaaja en missään nimessä halunnut olla. Pidin muutaman välivuoden ja pohdin mitä haluan opiskella, kysyin lukioaikaiselta kaverilta mitä hän opiskelee ja kertoi diplomi-insinöörin papereihin johtavasta opiskelualastaan tyylillä ”yhdistää tekniikkaa ja ihmistä”, ja ”ei tarvi osata fysiikkaa”. No, pääsin toisella kerralla sisään (piti opiskella pitkää matikkaa pääsykokeeseen), valmistuin puoli vuotta etuajassa ja nyt olen työskennellyt muutaman vuoden UX Designerina eli käyttöliittymä/käyttökokemussuunnittelijana. Mukavan luovaa puuhaa, ongelmanratkaisua, asiakkaan näkökulmien pohtimista ja hyvä palkka
VäriSointu
Seurustelun sensei
Tämä on ristiriitainen kysymys itselleni. Oma alani on opetuspuolella, mutta varsin suppea erikoisala. Periaatteessa se on unelma-ammattini, mutta viime aikoina ala on muokkautunut niin, että itse työ ei enää ihan sitä, mitä haluaisin ja mitä minusta työn pitäisi olla ja mitä sen seurauksena pitäisi olla opittu. Painotetaan liikaa oppilaiden kiinnostuksen kohteita perustan oppimisen kustannuksella. Seurauksena on se, että joo kivaa on, mutta harva enää oppii asioita kunnolla. En halua olla viihdyttäjä. Opetuspuoli on kyllä oma juttuni, mutta se opetettava aine saattaa vielä jatkossa muuttua.
Piraattiäiti, juridiikka. 
Minkäänlaista mielenkiintoa alaan ei ollut nuorempana (toisin kuin tosi monilla jotka sinne hakeutuu), mutta jostain vaan keksin että tossa ois mun lukupäälle sopiva ala, ja keksintö osui onneksi oikeaan.
Minkäänlaista mielenkiintoa alaan ei ollut nuorempana (toisin kuin tosi monilla jotka sinne hakeutuu), mutta jostain vaan keksin että tossa ois mun lukupäälle sopiva ala, ja keksintö osui onneksi oikeaan. 
pilvikirsikka
Foorumin legenda
Syyskuunmammat 2015
Joulukuun äidit 2019
Helmikuiset 2022
Huhtikuiset 2024
Mun haaveammatti pitkään oli eläintenhoitaja en oikein vieläkään tiedä mitä haluaisin tehdä isona. Voisin olla maatilan emäntä 
kotiäitinä minä oon ollut aika pitkään tässä nämä vuodet kun lapsia on ollut. Maatilaa me ei saada ihan tähän nykyiseen kotiin perustettua, mutta ehkä jotain pienimuotoista toimintaa... Sellaisesta minä haaveilen, että olisi kotieläimiä ja voisin jotenkin oman yrityksen kautta tienata elantoni. Haluaisin kovasti ottaa askelia jo sitä kohti, mutta en oikein tiedä mistä pitäisi aloittaa 
en oikein vieläkään tiedä mitä haluaisin tehdä isona. Voisin olla maatilan emäntä kotiäitinä minä oon ollut aika pitkään tässä nämä vuodet kun lapsia on ollut. Maatilaa me ei saada ihan tähän nykyiseen kotiin perustettua, mutta ehkä jotain pienimuotoista toimintaa... Sellaisesta minä haaveilen, että olisi kotieläimiä ja voisin jotenkin oman yrityksen kautta tienata elantoni. Haluaisin kovasti ottaa askelia jo sitä kohti, mutta en oikein tiedä mistä pitäisi aloittaa Tämä oli kuin minun omasta suustaMun haaveammatti pitkään oli eläintenhoitaja
Eläintenhoitajaksi olen kouluttautunut ja niiden parissa haluan jossain muodossa työskennelläkin! Ja nimenomaan oman yrityksen kautta. Maatilan emännyys siintää tulevaisuudessa, jahka appivanhemmat joskus luopuvat vallastaan 
Ja kotiäitiys alkaa tässä muutaman päivän sisällä hetkeksi ainakin, kun huomenna ollaan menossa synnytyksen käynnistykseen 
pilvikirsikka
Foorumin legenda
Syyskuunmammat 2015
Joulukuun äidit 2019
Helmikuiset 2022
Huhtikuiset 2024
Tämä oli kuin minun omasta suusta
Oi että, kaikkea ihanaa tulossa!
Tsemppiä käynnistykseen ja ihanaa synnytystä! 
Tämä oli kuin minun omasta suusta
Paljon onnea!
Toivottavasti vauva on jo syntynyt ja kaikki meni hyvin. (Tiedän omasta kokemuksesta, ettei välttämättä vauva ole vielä syntynyt.)Minäkin olisin halunnut lapsena olla sairaanhoitaja tai opettaja. No, onneksi minusta ei tullut mitään noista.
Nykyiseen työhön ajauduin vähön vahingossa. Olisi ihan ok, jos resurssit olisivat kunnossa ( mitä eivät todellakaan ole) ja perheellisenä en voi tehdä töitä yhtä hurjia määriä kuin lapsettomat. Tai he, joiden lapset ovat isoja/aikuisia.
Nykyiseen työhön ajauduin vähön vahingossa. Olisi ihan ok, jos resurssit olisivat kunnossa ( mitä eivät todellakaan ole) ja perheellisenä en voi tehdä töitä yhtä hurjia määriä kuin lapsettomat. Tai he, joiden lapset ovat isoja/aikuisia.
aamusade
Satasella mukana keskusteluissa
Löysin tämän keskustelun vahingossa, niin ajattelin vastata. 
Mulla ei ole ikinä ollut unelma tai toive ammattia ei siis minkäänlaista. Lähinnä aina pelottanut ajatus töistä. En ole koskaan haavelluit mistään työstä, lähinnä moni ajatus monista töistä aiheuttaa painajaisia. Tosin tästä voi johtua miksi en ole työelämässä ainakin osaksi. Osaksi tietty ja suurin syy on miksi en työelämässä ole on minun autismikirjon häiriö joka vaikeuttaa ihmisten kanssa käymistä. Se on syy jonka takia en varmaan ole koskaan haaveillut mistään ammatista.
Mulla ei ole ikinä ollut unelma tai toive ammattia ei siis minkäänlaista. Lähinnä aina pelottanut ajatus töistä. En ole koskaan haavelluit mistään työstä, lähinnä moni ajatus monista töistä aiheuttaa painajaisia. Tosin tästä voi johtua miksi en ole työelämässä ainakin osaksi. Osaksi tietty ja suurin syy on miksi en työelämässä ole on minun autismikirjon häiriö joka vaikeuttaa ihmisten kanssa käymistä. Se on syy jonka takia en varmaan ole koskaan haaveillut mistään ammatista.