Melkeinpä kaikki yllä mainitut. Närästystä eikä ummetusta ei ole ollut (onneksi!) ainakaan vielä.
Peräpukamia pelkään, toivottavasti ei tule. Meillä peräpukamat on oikein sukuvika, minä taidan olla täysi-ikäisistä sukuni naisista (äidin puolelta) melkein ainoa, jolla niitä ei ole ollut.
Sitten myös helposti huimaa, jos vaikka nousee äkkiä ylös tai tekee jonkun äkkiliikkeen. Tämähän on varmaan aika yleistä useimmille, olipa raskaana tai ei, mutta mulla ei aiemmin ole tuota ongelmaa ollut. Verenpaineen muutos tekee varmaan sen. Kun nyt pitää sitä verta jaksaa pumpata kovemmin.
Kovin isoja ruoka-annoksia ei pysty syömään, eikä kovin nopeaan tahtiin. Tulee hirvittävä ähky tosi helposti ja sitten kun pitäisi röyhtäistä ei sitä tule ja paine tuossa ylämahan alueella vaan kasvaa...
En kyllä ole aiemminkaan osannut röyhtäistä. Se on joku outo juttu, olen kaksi tai kolme kertaa elämässäni röyhtäissyt vahingossa, tuskin olen edes tajunnut mitä tapahtui noilla kerroilla. Mulla ei vaan jotenkin ole sitä röyhtäyskoneistoa rakennettuna mun kroppaan. En edes saa tekoröyhtäisyä aikaiseksi.
Nyt sitten raskauden aikana olen alkanut röyhtäillä koko ajan enemmän ja enemmän. Kaipa se luonto pakottaa röyhtäilemään, että maha toimis. Ne röyhtäykset on kyllä ihan pieniä pörähdyksiä vaan (kun en osaa! [:D] ), joskin nyt ovat tulleet kuuluvimmiksi. Mieheni aina niille nauraa, kuulostaa kuulemma säälittäviltä yritelmiltä...
Ai joo, ja rv nyt 21+1