Minulle on ulkonäköön panostaminen kohtuullisen tärkeää. Rakastan kauniita vaatteita ja korkokenkiä. Hiuksiini haluaisin panostaa enemmän, harmittaa että ovat niin ohuet, mutta kampaamokäynteihin ei ole paljoakaan ollut rahaa laittaa ja minkäs hiuslaadulle tekee. Meikkaan, minulla on aina yleensä vähintään ripsiväriä kun poistun kotoa, oli se sitten leikkipuisto tai kauppa tai joku muu paikka. Usein myös korvakorut. Minulla on myös melko pitkät ja huolitellut kynnet.
Liian vähän ulkonäköön panostaminen tarkoittaa minulle epäsiisteyttä. Heikkoa hygieniaa, likaisia tai reikäisiä "kotivaatteita" ulkona liikkuessa, yleistä epäsiistiä olemusta. Se viestii, ettei itsestä huolehdita, myös siitä ettei ympäristöstä kauheasti välitetä.
Liikaa taas on kovin runsas laittautuminen ja rahan käyttö. Itse en ole ottanut esim. ripsienpidennyksiä tai hiuslisäkkeitä. Jos näistä pitää ja niihin on rahaa, mikäs siinä. Kovin luonnollista ei ole. Pidän luonnollisista meikkityyleistäkin. Rakennekynnet on olleet joskus, mutta huomasin pitäväni omistani enemmän. Joskus kyllä ihailen muiden kauniita rakennekynsiä. Myös kauneuskirurgia epäilyttää, koska arvostan luonnollisuutta. Liikaa ulkonäköön panostamista on ehdottomasti se, kun välillä näkee erittäin näyttävän ja laittautuneen äidin likaisen ja nuhjuisen lapsen kanssa. Se on kamalaa.
En kiinnitä erityisemmin huomiota muiden ulkonäköön. Joskus huomaan jollakin jotain tosi nättiä. Saatan jopa kehua ääneen. On tosi kiva nähdä, miten toinen ilahtuu! Kieltämättä saatan vaivaantua, jos näen likaisissa kollareissa, crocseissa ja nuhjuisessa t-paidassa tukka takussa meneviä ihmisiä. Mietin, eivätkö he huolehdi itsestään lainkaan. En jää asiaa ihmettelemään, mutta itse kun en kykenisi vastaavasti olemaan edes kotona, vaikka olisi se huono päivä, niin onhan se vähän vaivaannuttavaa.
aspa työ, niin nykyään sipaisen sentään töihin ripsiväriä ja siinä se, ennen en töihin sitäkään. Mua ei suoraan sanottuna kiinnosta yhtään miltä näytän. Vaatteet mukavuus ja käytännöllisyys edellä.
). 
