Ulkomaille asumaan?

[Bella Swan]

Haaveiletteko ulkomailla asumisesta? Jos ette, niin mikä olisi mutusi mukaan paras maa mihin muuttaa, jos olisi pakko?

Onhan siinä jotain eksoottista ja kutkuttavaa, että asuisi ulkomailla. En oikein tiedä nykytilanteessa, että millaista missäkin enää on. Ollaan pohdittu jos tulisi hieno mahdollisuus ulkomaantöihin, niin mitkä maat tulisivat kyseeseen ja kannattaisiko koko perheen muuttaa. Esim. jos Tallinnassa olisi työt, ehkä koko perhe voisi kuitenkin silti asua Helsingissä.

 

[Evergreen]

Kyllä ehdottomasti. Olen asunut nuorempana puolisen vuotta Espanjassa, jossa vietin au pair-jakson. Olihan se upea kokemus.

Äidinkieleni on ruotsi, joten jotenkin tuntuisi loogiselta ja helpolta muuttaa esimerkiksi toiseen pohjoismaahan. Toki tanska, islanti ja norja on eri kieliä ja pitäisi opetella ne, mutta voisi ehkä vielä oppia suhteellisen helposti. Joka tapauksessa uuden kielen opettelu tulisi mukaan kuvioihin jos muuttaisi ulkomaille, ainakaan jos kyseisen maan virallinen kieli ei ole englanti.

 

[Aaltokukka]

Jos (lotto) rahaa sukanvarressa / eläkkeellä olisin niin Madeira; lämmintä läpi vuoden ja edullinen hinta taso, kaukana kaikista Euroopan ongelmista. Portugalin kieli tulisi opeteltavaksi.

Töihin jos Eurooppa vielä tästä kurjistuu niin hakeudun Kanadaan (Van Couver). Muistuttaa hyvin paljon Suomea terv.huolto, koulutus, lainsäädäntö. Ystäviä perheineen asuu siellä.
Espanjankielen alkeet olisi oltava hallussa.

Aiemmin haaveilin töistä ja asumisesta Espanjasta, jossa olen ollut töissä...mutta pakolaisten lukumäärä ja kaikenmoinen kurjistuminen on tiputtanut sen listoilta jo muutama vuosi sitten samoin kuin manner Portugalinkin.

Ystäviä asuu+ työnantajalla yritystoimintaa Saksassa, joka maana kovin kiehtoo.
Lapsen isä asuu töiden takia Virossa, reissaa sieltä mm. Saksaan.
Viro/ Latvia olivat jo syksyn muuttolistalla (hintataso), mutta Ugrainan tilanne ja tulevan talven energia-epävarmuus on pistänyt miettimään.
Saksa siis yhä vahvana vaihtoehtona, en usko sodan sinne laajenevan, toisin kuin voi laajeta Baltian maihin. Pysyvän Saksaan muuton myötä ja synnytys siellä, niin saisi sopivan kaksoiskansalaisuuden.

Pitäisiköhän Lotota? - jo ekakerran tänä vuonna! Eihän sitä voi koskaan määrää etukäteen tietää

 

[Suski75]

Olen asunut ulkomailla, ja sukuni on liehunut ympäri maapalloa, joten siihen on kasvanut, että on ihan normaalia asua vähän siellä ja vähän täällä. Ulkomaille kyllä tekisi mieli taas lähteä, mutta lähtöä rajoittaa pikkulapsiaika. Ulkomailla ei ole samaa turvaverkkoa kuin täällä, siellä ei ole paikkaa, jonne voisi laittaa esikoisen siksi ajaksi kun vie kuopusta sairaalaan hänen perussairautensa takia. Joten ulkomaille muutto siirtyy myöhemmäksi, siitäkin huolimatta, että minulla on nytkin asunnot kahdessa eri maassa.

 

[MinnaM]

Olen asunut pikkuisen alle vuoden Iso-Britanniassa aikanaan aupairina ja siitä ajasta on lämpimät muistot. Voisin muuttaa uudelleen ulkomaille väliaikaisesti, vaikka sapattivuotta viettämään. En ehkä haluaisi elää normaali arkea ulkomailla vaan haluaisin olla arjesta vapaa ja vaan rentoutua ja kierrellä ympäriinsä jossain lämpimässä maassa. Eli toisin sanoen pitäisi olla lottovoittaja tai todella hyvät säästöt tilillä.

Nyt tällä hetkellä ei muutto ulkomaille ole kuitenkaan ajankohtaista, koska isommat lapset koulussa ja vauva tulossa (elo ulkomailla pienen vauvan kanssa ei kuulosta turvalliselta). Sitten muutaman vuoden päästä, esim. 5 vuoden päästä, kun isommat lapset jo niin isoja (esikoinen ois jo 19v. ja kuopuskin 16v.) että pärjäisivät ilman minua (toki isänsä olisi tukena) ja tää tuleva perheenlisäys ei ole vielä aloittanut koulua niin voisi olla hyvä mahdollisuus lähteä. En kyllä tiedä, kuinka innokas mies ois muuttamaan ulkomaille, kun ei olla oikeastaan asiasta ikinä vakavasti keskusteltu.

 

[Vargynja]

Olen liian mukavuudenhaluinen ja epävarma taidoistani (mm kielitaidosta tai kyvystä omaksua uusi kieli pärjätäkseni ulkomailla esim. työelämässä tai byrokratian kanssa) niin että en halaja ulkomaille asumaan. Täällä on myös tukiverkko ja olisihan se hyvä jos ulkomaille lähtiessä perheen molemmat aikuiset olisi työkuntoisia, mikä ei tällä hetkellä toteudu. Joten ei kiitos. Jos nyt olisi pakko muuttaa ulkomaille Ruotsi tai Norja voisi olla hyviä vaihtoehtoja ihan jo ilmaston puolesta. Tai Kanada. En kaipaa ikuista kesää. Etelämpänä tulisi luntakin ikävä.

 

[Lya M.]

Minulla on sukua Sveitsissä ja olen itse asunut Saksassa. Mieskin tykkäisi asua Saksassa ( Baierin alue) vaikka ei puhu sanaakaan saksaa.
Eli jos jonnekin muuttaisimme, niin sitten sinne. Muutto toki edellyttäisi, että molemmille löytyisi työpaikka ja nuoremmalle lapselle hoitaja . (Tai sitten tosi iso lottovoitto).

Tosin tällä hetkellä Suomi on hyvä. Saksan iso ongelma on totaalipieleen mennyt ”vihreä siirtymä”, joka nojasi käytännössä venäläiseen kaasuun. Ja kuinkas sitten kävikään…

 

[kupla84]

Lyönpä oman lusikkani kans tähän soppaan vaan ihan toisesta näkökulmasta. Lähdin Suomesta aikoinaan parikymppisenä ensin au-pairiksi ja myöhemmin "oikeisiin töihin" keski Eurooppaan. Lopulta asuinkin Belgiassa 10+ vuotta ja se tuntuu toisinaan enempi "kodilta" (ystävät ja ura) kuin Suomi (lapsuus ja nuoruus, opiskeluajan kaverit kaikissa ilmansuunnissa) joka on tieten aina se synnyinmaa ja todella rakas.
Asumme nyt toistaiseki itä Afrikassa, naureskelemme usein sitä kuinka yritimme vuosia lasta Belgiassa ja tieten kun päätämme olla lopettamatta hoitoja onnenpotku osuu juurikin tälle puolison työkomennus jaksolle. Täällä asumisessa on paljon tieten omia ongelmiaan, mutta lastenhoito tai tulevan vauvan turvallisuus täällä ei meitä huoleta. Yksityinen sairaanhoito on todella korkea tasoista, asutaan malaria alueiden "yläpuolella" eikä täällä esiinny mm. zika-virusta. Olemme jo Belgiassa ollessamme tottuneet elämään ilman perheen antamaa tukiverkkoa, sillä olimme siellä molemmat ulkomaalaisia. Täällä voimme elää yhdellä palkalla (olen opiskelijana nyt itse ja teen keikka hommia etänä satunnaisesti) ja tarvittaessa palkata jonkun auttamaan kotitöissä. Monet pitävät meitä täällä outoina kun hoidan toistaiseksi itse pyykit ja ruuanlaiton...Todennäköisesti tullaankin vauvan tultua apua palkkaamaan jo ihan senkin takia että se koetaan täällä meidän ulkomaalaisten velvollisuudeksi. Ja olinhan itsekkin aikoinaan au-pair ja se toi todella paljon itsevarmuutta englanninkielen käyttöön ja muutenkin auttoi itsenäistymään.
Mikäli olisimme saaneet lapsemme jo Belgiassa olisi tieten moni asia eri tavalla. Olisin ollut työelämässä, koulut ja päiväkodit kalliita, mutta muuten "systeemin" tuomaa turvaa enemmän ja puolison vanhemmat kuitenkin "vain" 6tunnin matkan päässä.
Tämän työkomennuksen jälkeen tuskin jäämme Afrikkaan, mutta kaikki ovet ovat kuiten vielä auki. Eletään päivä kerrallaan.