Ulkomailla asuminen

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Oletko asunut/asutko ulkomailla? Entä haluaisitko asua?

Itse pidän sen verran paljon tutusta ja turvallisesta, etten haluaisi missään nimessä muuttaa ulkomaille. + Mielestäni on mukavaa, kun tukiverkko on lähellä ja ystävätkin samassa maassa.
 
Mua vähän kaduttaa, kun en lähtenyt aikoinaan au-pairiksi.. Mä oon pari kk ollut harkassa Briteissä ja se oli kivaa aikaa silloin. Nyt, kun on asuntolainat ja elämäntilanne vakiintunut, niin ei pysty oikein lähtemään. Never say never, mutta en usko että tulee enää lähdettyä.
 
Heittänyt herjaa viimeiset 10 vuotta, että jos voittaisin eurojackpotissa päävoiton, niin muuttaisin Skotlantiin lammasfarmariksi, mutta tuskin niin oikeasti tekisin.
Kyllähän se ulkomaille lähtö on aina välillä käynyt mielessä. Mutta sitten miettii sitä helpotusta aina kun pääsee takaisin Suomeen (toki reissatessa aina oma stressinsäkin, joka paluusen helpottaa).
Vaikka ulkomailla on välillä ihana käydä, mutta kyllä täällä on ainakin tähän mennessä paras ollut olla.
 
En osaa sanoa. Miten työllistyä tällä kielitaidolla? Sopeutua kulttuuriin? Olisihan se hieno ajatus asua jossain hienossa paikassa, mut mites sitten arki?
 
Oon ollut kesätöissä eri Pohjoismaissa 1-3 kk, ainakin osan näistä koen jo olleen vähän niin kuin maassa asumista 😄 Pysyvämmin en haluaisi Suomesta muuttaa, mutta osan vuodesta voisin ajatella joskus asuvani muualla, vaikkapa jossain Etelä-Euroopassa.
 
Asun ulkomailla nyt 5. vuotta, välillä pätkiä että oon asunut puolittain Suomessa jos työnantaja sitä edellyttänyt. Tämä on nyt meidän kolmas kotikaupunki ja toinen maa. Kumppani ei ole kielisyistä erityisen innokas etsimään töitä Suomesta joten täällä ollaan toistaiseksi ja yritetään löytää töitä. Ollaan Pohjoismaissa, missä yhteiskunta tuntuu mulle tutulta ja turvalliselta vaikka byrokratian kanssa välillä hakkaankin päätä seinään. Kouluruotsi on tullut virkistettyä käytössä ja sen avulla pärjää ja saa alkuja muidenkin skandinaavisten kielten oppimiseen, mutta lähes poikkeuksetta myös englannilla pystyy asioimaan tarvittaessa.

Lähiverkosto toki täällä ohut ja sukulaisia ikävä, mutta tärkeimmät ystävyyssuhteet ovat pysyneet yllä muutosta huolimatta. Teen asiakseni yrittää nähdä aina kun Suomessa käyn.

On puhuttu meille mahdollisena työnhakualueena myös Keski- tai Etelä-Eurooppaa (kumppani on Pohjoismaissa junantuomana, eli hänen verkostonsa ovat etelämpänä) jos tämän maan työtilanteen suhteen nousee seinä pystyyn. Olisin kuitenkin tyytyväinen jos saisin kasvattaa perhettä täällä missä nyt ollaan, jos/kun Suomi ei oikein ole vaihtoehto.
 
Vähän harmittaa ettei joskus nuorempana tullut muutettua. Nyt tuskin lasten ollessa pieniä en muuttaisi. Kielitaito on hyvä ja viihtyisin varmasti esim. briteissä hyvin!
 
Voisin hyvin muuttaa johonkin saksankieliseen maahan, edellyttäen, että molemmilla vanhemmilla olisi työpaikat edes etäisesti omalta alalta.

( Asuin puoli vuotta Berliinissä aikoinani ja meillä on sukua Sveitsissä)
 
Olen aina halunnut asua ulkomailla ja harmitti vietävästi kun opiskeluaikainen poikaystävä totesi, että jos lähden vaihtoon niin on pakko erota, koska hän ei etäsuhteeseen ryhdy. Kun parisuhde päättyi, opinnot olivat loppusuoralla. Valmistumisesta 5 kk myöhemmin istuin lentokentällä suuntana Espanja ja voin itselleni, et oot hullu, mutta kyllä sä pystyt tähän. No, pystyin! Tosin moni kaveri piti oikeasti hulluna kun lähdin melkein kolmekymppisenä maahan, jonka kieltä en osannut ja olin irtisanonut niin työt kuin vuokrakämpänkin ilman, että olin koskaan käynyt kaupungissa mihin muutin 😅 (Sain töitä ja kämpän pikapikaa ja opin kielenkin, kun ei ollut muita suomalaisia lähellä ja hevarit maailmalla on todella sydämellistä sakkia ❤️)

Kolme vuotta siitä eteenpäin löysin ihanan miehen, jonka kanssa muutettiin ensin Espanjan sisällä ja sen jälkeen kun perheen perustaminen tuli ajankohtaiseksi, muutettiin Suomeen. Kuopus on tuloillaan ihan kohta ja yhtäkkiä mulla syttyi taas hinku lähteä. Onneksi mies on töissä, missä etätyö on mahdollista, joten oon kehittelemässä itselleni suunnitelmaa, jossa voisin myös ottaa ja lähteä. Ennen lasten koulun alkua voisi olla kiva viettää yksi vuosi vielä Espanjassa jossain uudessa paikassa, esim. Katalonian alueella tai Galiciassa.

Onneksi on kuitenkin koti minne palata, sillä meidän perhe on pieni ja tiivis, kaverit taas ovat pysyneet, jotka olivat pysyäkseen. Osa heistäkin tällä hetkellä jossain maailmalla 😁
 
Ollaan asuttu ulkomailla aika paljon, kolmessa eri maassa plus yksi 3kk jakso neljännessä (Suomen lisäksi siis). Useita jaksoja edestakaisin millon missäkin. Ja kohta olisi muutto viidenteen 😞 Miehen kotimaan tunnen ihan toiseksi kotimaaksi ja hän tuntee olevansa monessa asiassa ihan suomalainen. Mielenkiintoista nähdä miten meidän jälkipolvi kokee itsensä jos tämä meno jatkuu, tällä foorumilla ollut vähän hiljaista niissä ketjuissa.

Seikkailut ja tarinat on hienoja, kavereita tai vähintään kaverinkavereita löytyy lähes joka maapallon kolkasta, koska aina pyöritään kansainvälisissä ympyröissä. Ensiviikko ollaan kuudesta eri kansalaisuudesta meillä yötä, neljä kaksikielisiä lasta. Kaikkien kielet ihan eriä.

Onhan tämä kansainvälisyys ja eri kulttuureihin integroituminen antanut niin paljon näkökulmaa elämään! Kuitenkin toisin kun täällä moni miettii että olisko pitänyt lähteä niin itse mietin usein että mitä jos oltaisiin vaan jääty, perustettu perhe ja eletty normaalia elämää. Uskon että jatkuva muuttaminen on vaikuttanut negatiivisesti mielenterveyteen ja parisuhteeseen 😞 Haettiin rauhoittumista asettumalla pikkukylään, mikä on ollut ihanan tasapainoinen ja pisin jakso mitä meillä on ollut yhdessä paikassa ❤️ Mutta taas se muutto tulossa! 😬
 
@Selah Kuulostaa joo aika rankalta muuttaa koko ajan. Onko mitenkään mahdollista pysyä yhdessä maassa pitempään, jos se tuntuu paremmalta ratkaisulta perheen kannalta?

Mä olen itse hyvin vastahankaan muuttamaan mihinkään. Norjaa voisin ehkä harkita, mutta ei kyllä ihan itestään tapahdu.
 
Ollaan asuttu ulkomailla aika paljon, kolmessa eri maassa plus yksi 3kk jakso neljännessä (Suomen lisäksi siis). Useita jaksoja edestakaisin millon missäkin. Ja kohta olisi muutto viidenteen 😞 Miehen kotimaan tunnen ihan toiseksi kotimaaksi ja hän tuntee olevansa monessa asiassa ihan suomalainen. Mielenkiintoista nähdä miten meidän jälkipolvi kokee itsensä jos tämä meno jatkuu, tällä foorumilla ollut vähän hiljaista niissä ketjuissa.

Seikkailut ja tarinat on hienoja, kavereita tai vähintään kaverinkavereita löytyy lähes joka maapallon kolkasta, koska aina pyöritään kansainvälisissä ympyröissä. Ensiviikko ollaan kuudesta eri kansalaisuudesta meillä yötä, neljä kaksikielisiä lasta. Kaikkien kielet ihan eriä.
Teknologia on muuttanut tapaa https://roobetsaap.com/fi/, jolla ihmiset ovat vuorovaikutuksessa uhkapelialustojen kanssa.
Onhan tämä kansainvälisyys ja eri kulttuureihin integroituminen antanut niin paljon näkökulmaa elämään! Kuitenkin toisin kun täällä moni miettii että olisko pitänyt lähteä niin itse mietin usein että mitä jos oltaisiin vaan jääty, perustettu perhe ja eletty normaalia elämää. Uskon että jatkuva muuttaminen on vaikuttanut negatiivisesti mielenterveyteen ja parisuhteeseen 😞 Haettiin rauhoittumista asettumalla pikkukylään, mikä on ollut ihanan tasapainoinen ja pisin jakso mitä meillä on ollut yhdessä paikassa ❤️ Mutta taas se muutto tulossa! 😬
Ihan ymmärrettävää, että jatkuva muuttaminen voi väsyttää ja vaikuttaa myös parisuhteeseen – juuret ja turvallisuuden tunne ovat tärkeitä. On hienoa, että olette saaneet niin paljon kansainvälisiä kokemuksia ja näkökulmia, mutta toivottavasti tuo pikkukylän rauha antaa teille voimia. Toivotaan, että uusi muutto sujuu mahdollisimman hyvin ja löydätte taas pian oman tasapainonne!
 
@Selah Kuulostaa joo aika rankalta muuttaa koko ajan. Onko mitenkään mahdollista pysyä yhdessä maassa pitempään, jos se tuntuu paremmalta ratkaisulta perheen kannalta?

Mä olen itse hyvin vastahankaan muuttamaan mihinkään. Norjaa voisin ehkä harkita, mutta ei kyllä ihan itestään tapahdu.
Niinpä, olisihan se varmaan mahdollista valita toisenlaiset työt, mutta tämä on miehen ihan unelmatyö ja siihen kuulu lähityönteko. Kai sitä vaan pitää tehdä kompromisseja ja valita kokonaisuus mielessä pitäen paras vaihtoehto koko perheelle.
 
Takaisin
Top