Tyttölapsen kasvusta

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tyttö vauvan paino
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
T

Tyttö vauvan paino

Vieras
Heippa!

Minun on nyt pakko purkaa tuntojani. Lapseni oli syntyessään 3140g ja 50cm. Aluksi paino nousi ihan normaalisti ja pituuskasvuakin kertyi. 5kk neuvolassa tyttö painoi 6155g ja 64,1cm ja sitten 6kk neuvolassa vain 6395g ja 65,5cm. Tästä neuvolassa huomautettiin, mutta ongelmana on se että tyttöni ei yksinkertaisesti suostu syömään!! Kiinteät aloitettiin reilu 3kk iässä ja hyvin ne ovat maistuneetkin. Mutta parin viime kuukauden aikana tyttö on syönyt about puoli purkkia kiinteitä yhdellä syömiskerralla. syömme n.5krt päivässä. Aamut ovat ongelmia, koska tyttö ei juuri koskaan suostu mitään kiinteitä syömään (puurot eivät ole juuri koskaan maistuneet) Hän haluaisi vain juoda maitoa. Aamulla juokin sen reilu 200ml maitoa. päivän aikana maitoa menee 600-800ml maitoa (korviketta)

Nyt kaipaisin neuvoja siihen, miten saan lapsen syömään kiinteitä enemmän, erityisesti aamuisin! Yöllä emme ole syöneet mitään. Lapsi on hyvin aktiivininen ja olen ajatellut ettei paino tästä syystä nousekkaan. (Konttaa nousee tukea vasten jne.) kokoajan siis liikkeessä. tyttö nyt 7,5kk ja seuraavaksi olisi 8kk neuvola. Jännitän ja stressaan kokoajan lapseni syömistä ja painon nousua, koska saan aina neuvolasta haukut että en muka antaisi lapselleni tarpeeksi ruokaa, joka ei todellakaan pidä paikkaansa, päin vastoin!

Olemme mieheni kanssa molemmat suhk.koht lyhyitä ja hoikkia joten en olettaisi että lapsestakaan jättiläinen tulee. Tunnen itseni neuvolan kommentien takia todella huonoksi ja epäonnistuneeksi äidiksi. Ympärillä olevat ihmiset sanovat lapseni voivan hyvin ja hän onkin hyväntuulinen, nukkuu hyvin ja tyytyväinen.

Kiitos jo etukäteen vastauksista !
 
Voi elämä sentään, tämä on ihan kuin minun kirjoitukseni! Aivan sama koettiin meillä! Ensin meni kiinteitä, kun niitä aloiteltiin ja sitten tuli joskus juuri noilla main 2-3 kk kestävä totaalinen stoppi että ei mene mitään ei sitten ei millään konstilla. Olikohan se 8-9 kk välillä, kun tyttö hujahti melkein 3 cm pituutta kuukaudessa ja paino ei tietenkään pysynyt mukana. Ja neuvolan painokontrolleissa juostiin sitten kuukauden välein ja puhuttiin jo ravintoterapeuteista jne. Ja mä stressasin ja itkin, että kun ei se vaan syö ja neuvolassa ehdotettiin sormiruokailua ja ties mitä, mutta kun ei syönyt lusikalla, haarukalla, sormin ei seisten ei maaten ei mitenkään.

Ensimmäinen neuvo : sano neuvolassa, että haistavat kukkasen sen painokäyränsä kanssa.
Toinen neuvo : SÄ ET OLE HUONO ETKÄ EPÄONNISTUNUT ÄITI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kolmas neuvo : Jos lapsi ei syö niin se ei syö, älä missään nimessä pakota lasta syömään!

Sitten käytännön vinkkejä.
Ota käyttöön ihan selkeä kellotettu rytmi. Mitään ruokia eikä maitoja ei saa muuten kuin tiettyinä kellon lyöminä. Korkeintaan 30 min heittoa saa olla. Meillä mennään 7.30-8.00 aamupala, 10.30 - 11.00 lounas, 14.00-15.00 välipala, 16.30-17.00 päivällinen, 19.00 - 19.30 iltapala. Ruokailu siis aloitetaan noilla väleillä ja kestää sitten sen aikaa minkä kestää. Jos kitisee ruokien välillä, tarjoa nokkamukista vesihuikkaa. Kuulostaa ehkä julmalta, mutta jos sitä maitoa lipitellään pitkin päivää miten sattuu, se vie tilaa ruualta ja sitten kun olisi ruoka-aika ei lapsella oikeasti ole nälkä. Tuon ikäiselle 3 tunnin välein ruokaa on ihan ok.
Tarjoa aina ensin kiinteää ruokaa ja sitten vasta maitoa. Kokeile soseita lusikalla, sormiruokailemalla esim. kurkkua, keitettyä makaroonia, tomaattia (tarvittaessa ilman kuorta), porkkanaa, perunaa, bataattia jne. Pilko siis sellaisiksi makaroonin kokoisiksi paloiksi ja anna tytön noukkia itse pöydältä ja laittaa suuhun. Kokeile pientä haarukka ja siihen kärkeen ruokaa ja lapsi voi sillä yrittää osua suuhun ruuan kanssa. Kokeile itse antaa sormin ruokaa lapselle, jos tulee hampaita niin ne välineet voivat ikeniin osuessaan sattua ja sen takia ei halua syödä.
ÄLÄ HERMOSTU! Jos lapsi ei syö, viskoo ruuat lattialle ja kiukkuaa vastaan, yritä pysyä rauhallisena vaikka savu nousisi korvista. Hermostuminen tarttuu aivan varmasti lapseen ja sitten se ei ainakaan syö. Pistä isä välillä hoitamaan ruokahetket, jos itsellä palaa käpy.
Jos syö pullosta korviketta, vaihda se esim. velliin. Vellissä on enemmän energiaa kuin maidossa. Ja vielä tuhdimman saa, jos sekoitat hedelmäsosetta vellin sekaan ja annat sitä. Saattaa vaatia sen, että hieman isontaa tuttipullon tutin reikää esim. saksen kärjellä, jotta sose tulee läpi. Ja sit tää meikäläisen extreme kokeilu, makaroonilaatikko sauvasekoittajalla ihan muusiksi, korviketta niin, että tulee vähän juoksevampaa ja tuttipullon tutista melkein koko kärki pois. (Ai miten niin on kokeiltu kaikki mahdollinen :D )
Kokeile itse tehtyjä samoja ruokia kuin mitä itse syötte. Meidän natiainen ei valmissoseita huolinut kuin ihan alussa ja sen jälkeen työnsi kaiken pois suustaan. Kun alkoi n. 8-9 kk iässä saada ihan samoja ruokia meidän kanssa niin alkoi vähän paremmin maistua. Sinne meni hapanimelä kanat ja kalakeitot :)

Tuossa nyt muutamia mitä voin ihan omasta elämästäni sanoa. Meille ruokahetket oli suoraan sanoen aivan yhtä helvettiä lähes koko ensimmäisen vuoden ja mä koin niin monet paskaäitifiilikset ja itkut ja stressit tästä aiheesta ettei uskoisi. Ja joka kerta pelkäsin ja itkin edellisenä iltana, että huomenna pitää mennä neuvolaan kuulemaan kuinka huono äiti olen. Kerran jopa mieheni lähti varta vasiten mukaan, kun näki, että asia stressaa mua jo aivan liikaa. Sitten kun tyttö täytti 1 vee tapahtui ihan käsittämätön ihme kuin napin painalluksesta. Se vaan alkoi syödä. Isoja annoksia, itse, sormin ja haarukalla. Osittain syöttäen. Nyt menee jo puolet aikuisen annoksesta ja joskus enemmänkin kerralla ja konttaa jopa itse syöttötuolille ruoka-ajan lähellä ja yrttää kiivetä siihen ja osoittaa jääkaappia.

Voimia ja jaksamista sulle, mä todella tiedän tuon tunteen! Jos haluat, voidaan jatkaa aiheesta "yksityisesti". Sä olet niin samassa tilanteessa kuin mä muutama kuukausi sitten :)
 
Hei

Ensinnäkin, kiitos kun vastasit ja ihanaa että löytyy kohtalotovereita! Kun tuntuu että kaikki tuttujen lapset painavat 8kk iässä vähintään sen 10kg :smiley-angelic006

Meillä noudatetaan myös kellotettua ruoka-aikaa, ja itseasiassa ihan samat mitä mainitsit tuossa. Rupesin antamaan maitoa entistä enemmän, koska ensin ajattelin että en anna maitoa tarpeeksi, vaan liikaa kiinteitä. Maidon lisäyksen jälkeen ainakin tytön posket pyöristyivät. Nyt vain huolettaa että saako tyttö tarpeeksi energiaa kun on niin liikkuvainen.

Annoin puuroa pullosta jonkun aikaa, mutta nyt ei tyttä huoli sitäkään, velliä joimme aikaisemmin, täytynee siis palata ja kokeilla sitä uudestaan. Olen itse myös kokeillut antaa ruokaa ''vellinä'' pullosta, mutta harvoin sekään onnistuu. :angry9

Itsellä menee kyllä hermot usein, ja turhaudun kun yrityksistä huolimatta saa vain ne haukut sieltä neuvolasta, se on pakko myöntää. Yleensä itselläni kiehuu yli kun neuvolatäti sanoo ''Ei oo taaskaan paino noussu tarpeeksi'' ja kun yritän selittää.. että en voi lasta pakottaa syömään niinkuin hanhea ja työntää putkea kurkkuun ja sapuskaa sinne.

Hampaita on neidillä neljä suussa, ja niiden tulon aikana, tuo syöminen on ollut entistäkin vaikeampaa. Olemme harjoitelleet sormiruokailua jonkin verran, mutta pelkään että tyttö ottaa hampaillaan liian ison palan suuhun ja tukehtuu siihen :/
 
Koita tosiaan pilkkoa se ruoka tosi pieniks palasiks. Meki pelättii esikon aikana et tukehtuu sormiruokaillessaan ni pilkottii rusinatkii kolmee-neljää osaa :laughing002 Ja ei ne kaikki lapset vaa paina 8kk iässä 10kiloa. Meiän esikko ylitti se 10kg 1v3kk iässä. Että ei tarvi olla huolissaan. Ja mä ainakii uskon et lapsi syö just sen verran mitä se tarvitsee, oli se sit kiinteetä tai maitoa. Meillä esikko söi hyvin tos iässä, mutta nykyään saa useinkin taistella et suostuu syömää mitään.
 
Itse olen samaa mieltä että lapsi syö silloin kun on nälkä, ja muutkin ovat niin sanoneet. Mutta ongelma onkin se että neuvolassa minua haukutaan huonoksi äidiksi ja etten anna lapselleni tarpeeksi ruokaa, kun paino ei nouse tarpeeksi. Niin pakostikkin tulee paineita tuputtaa sitä ruokaa lapselle.

Ristiriitaista kun aina neuvolassa sanotaan että olisi tärkeää että äiti voi hyvin, että jaksaa huolehtia lapsestaan, mutta miten voi voida hyvin jos haukutaan ja sanotaan etten ana tarpeeksi ruokaa vaikka asiasta eivät mitään tiedä. Voisivat katsoa lapsea yksilönä. Eikö tärkeintä ole että paino ousee edes jonkun verran, eikä ainakaan mene alaspäin?
 
Sun täytyy vaan pitää pintas, noit neuvolantätei löytyy joka lähtöö ja ne ei todellakaan sitte sitä maalaisjärkee käytä, ku ovat hypnotisoituneet niihin käyriinsä :confused: Me ollaa omat taistomme oman neuvolan tädin kans käyty, riitaa tuli jo pelkästää siitä mitä lehmänmaitoa lapselle tulisi antaa. Nykyään osaa jo katsoa meiän tapaukses vähän toiseltaki kantilta asioita eikä tuputa enää sitä mitä kirjoissa sanotaa niin vaativasti. Aina se sanoo et esikko kasvaa omalla käyrällään, eikä vertaa muihin, varsinkii ku tehtii selväks et ite ollaa oltu suurin piirtein saman kokosii samas iässä. 2v neuvolas oli liian vähä tullu muka painoo puoles vuodes, ni piti käydä 2,5veenä kontrollis. Ei oo enää valittanu. Olin ite ollu 2veenä puol senttii lyhympi ja vajaa puol kiloo painavampi ku esikko. Silloin mua oli pidetty pitkänä ja "isona" tyttönä.
 
Tiedän että pitäisi olla välittämättä ja luottaa niihin omiin äidin taitoihin ja vaistoihin. Ehkä se on asia joka kehittyy jájan kanssa ( kyseessä siis esikoiseni ) Syömis ongelmat voivat tietysti johtua siitäkin kun tyttö oppinut nousemaan tukea vasten ja kova olisi halu päästä kävelemään. :smiley-angry017 ( ollut aina sellainen, että huutanut niin kauan kun oppinut esim. ryömimään ja konttaamaan)
 
Voi voi kuulostaapa tutulle! En ymmärrä miksi kaikkien vauvojen ja lapsien pitäisi olla michelin ukkoja? Meillä kiinteät aloitettiin jo 3kk iässä ja imetys vaihtui korivkkeeseen 1kk iässä. Kuitenkin pieni ja siro tyttö, kaikista huolimatta. Nyt reilu vuoden ikäisenä syö hyvin ja suuria määriä, eikä silti vieläkään ole edes kymmentä kiloa. Neuvolassa huomattu vihdoin, että tyttö on iloinen, aktiivinen, nukkuu hyvin, on täysin terve, siroudesta huolimatta EI tarvitse ylimääräistä seurantaa.
 
Usein saan tytön syömään vain sillä keinolla, että annan pilttipurkin kannen tai tutin käteen, jolloin hänen huomio kiinnittyy johonkin muualle, sitten sopivalla hetkellä sujautan lusikan suuhun. :angel4
 
Mun äiti sano et mä en ite vauvana suostunu syömään muuta ku hedelmäsoseita ja niitäki niin et mun naaman edes oli peili, ja näin luulin et siinä joku toinenki vauva syö. Sit kelpas mullekii :laughing021 Oonki ollu aina tosi huono syömää ja edelleen oon tosi ronkeli. Paitsi kaikelle herkulle ja hyvälle :)
 
Joo.. tääki tyttö on aika ronkeli.. spagetti ja jauhelihakastike on paras, ei syö muita ku naudan tai possun liha soseita.. Kanaa ei suostu syömää mitenkään päin ja jotkut hedelmäsoseet vaan menee. :angry7
 
No hyvähää se on että ees joku maistuu :) Ja taitaa olla et toi spagetti ja jauhelihakastike on melkee kaikkien lasten suosikki :) Esikko muuten tykkää makaroonist tosi paljo ja söis sitä sellasenaan(keitettynä), mitää ei tarvi laittaa mausteeks. Tosin siinäki asiassa äitiisä tullu. Välil syödääki sitä suoraa kattilasta lusikalla :)
 
Ihan oikeasti, mun tekisi mieli sanoa muutama todella valittu sana noista neuvoloista. Meillä myös ensimmäinen lapsi ja voi veljet sentään, että neuvola osaa syyllistää äitiä aivan kaikesta! Neuvolaan pitäisi turvautua vaikeina aikoina, saada tukea ja opastusta. Ja paskat, sanon ihan suoraan. Nykyään käyn neuvolassa vain rokotteiden vuoksi ja siksi, että käymättä jättämisestä sitä vasta haloo tulisi. Mulla kesti vuoden ennen kuin nyt vasta uskallan luottaa siihen, että mä oikeasti tiedän ja tunnen oman lapseni ja muut saa sanoa ihan mitä tahansa. Ne käyrät ja ohjeet ja kaikki luetaan kuin piru raamattua ja ne on se Ainoa Oikea Totuus eikä mitään muuta maailmassa ole.

Puuh, hengitänpä syvään :)

Tuosta sormiruokailusta. Lapsia on erilaisia. On ns. sihtikurkkuja, jotka ei suostu syömään mitään vähänkään isompia kikkareita. Sitten on tämän meidän neidin kaltaisia, jotka haukkaa itse näkkäristä palasen ja rouskuttaa sitä ihan innoissaan :D Makaroonit on aika turvallinen vaihtoehto, varsinkin jos ne keittää vähän ylikypsäksi niin ne saa muusattua pelkillä ikenilläkin. Toisaalta taas esim. jääkaappikylmä kurkkutikku tekee todella hyvää kutiaville ikenille. Ja mä voin lähes luvata, että se lapsi ei tukehdu. Lapsen kakomisrefleksi alkaa eri paikassa kuin aikuisilla. Aikuinen alkaa kakoa, kun ruoka on käytännössä jo kurkussa. Lapsi alkaa kakoa, kun ruoka on vasta kielen päällä menossa kurkkuun. Kun ikää tulee se refleksi siirtyy syvemmälle nieluun. Meidän neiti on pari kertaa jopa oksentanut liian ison palan takia ja minä olen melkein saanut halvauksen pelästyksestä ja neiti vaan yskäisee oksennuksen jälkeen pari kertaa ja jatkaa syömistä kuin mitään ei olisi tapahtunut :D Kokeile rohkeasti vaan, lapsikin oppii kun harjottelee. Meillä taas nuo perus piltit kelpaa vain äärimmäisessä hädässä esim. reissussa. Ja se lusikka.... se on edelleen varsinkin hampaiden puhjetessa todellinen kirous. Sormin kun antaa itse ottaa tai antaa itse sormin suoraan suuhun niin kelpaa.

Ja tuosta puurosta. Ei ole koskaan kelvannut eikä kelpaa vieläkään. Ei mikään puuro ei mihinkään maitoon, veteen, korvikkeeseen tehtynä. Vuoden se on jo elossa pysynyt tuo ipana täysin ilman puuroa, joten ei kai sekään ole niin elintärkeä ruoka, kuten annetaan ymmärtää :D
 
Kiitos Ramsi ihanista kommenteistasi, ne todellakin kannustavat ja rohkaisevat ! :) Olen antanut sormiruokailussa mm. porkkanaa ja ruisleipää, mutta uskallan ehkäpä kokeilla jotain muutakin jatkossa :wink

Puuron syönti vaihtelee kyllä aika paljon meillä.. Parhaiten menee onni omenapuuro joka on kylläkin tarkoitettu 8kk vauvalle, mutta sitä tyttöni syö parhaiten. Tästä päätellen olen ajatellut että ehkä tyttöni kaipaakin jotain hieman karkeampaa ruokaa suuhunsa...
 
Ota rennosti vaan ja luota omaan tietämykseen lapsestasi- meillä myös ensikon kanssa oli hankalaa kun oli niin hoikka poika- lopetin imetyksenkin kokonaan puolen vuodeniässä neuvolan painostavan tyylin johdosta ja aloitin kiinteät 3kk iässä. EIKÄ lihonnut poika mistään kikkakolmosista huolimatta - oli yksivuotiaana 8,5 kg ja pitkä kun mikä. nyt 10v on yhä erittäin hoikka ja luokan pisin.. tämän jälkeen lopetin stressaamisen seuraavien lasten kohdalla, tuli pari pulskaa tyttöä (joista neuvolan käyrät mielissään) ja taas hoikka pieni tyttö- mutta nyt en stressannut, kasvaa miten kasvaa, erittäin liikkuva pieni kun ei kerää massaa samaan malliin kun jotkut muut. Imetys onnistui näillä seuraavilla kerroilla oikein hyvin, kun hoidin homman lapsen mukaan, en neuvolan ohjeilla..
Yhä vielä vihainen neuvolan toiminnasta esikoisen kohdalla, olisi erittäin tärkeää olla uudelle äidille kannustava äitiydessä, eikä maalata peikkoja seinille- sinä kun takuuvarmasti osaat lastasi parhaiten hoitaa juuri omalla tavallasi.
Lisäisin vielä että maito riittää lapselle puolenvuoden ikään asti loistavasti ravinnoksi- siis jos maitoa kuitenkin hyvin juo, ei mielestäni ole mitään hätää (siis syötä rauhassa mitä parhaiten menee)! oli se paino mitä vain..
Paljon voimia äitiyteen, nauti kaikista hetkistä ja jätä neuvolan angstit ihan eri lokeroon!
 
Kiva kuulla että muillakin on pienikokoisia ja hoikkia lapsia. Tiedän että puolen vuoden ikään riittää se maito pääravintona, mutta lapseni on pian 8kk ja olen huolissani vain siitä saako hän tarpeeksi energiaa, kun liikkuu niin paljon. (Pelkkä maito ei taida riittää energian lähteeksi enää 8kk iässä)

Olen saanut paljon vinkkeja ja kannustavia kommentteja, kiitos teille kaikille :) Tunnen olevani astetta vahvempi ja osaan ehkä suhtautua neuvolan kommentteihin eri tavalla.
 
Takaisin
Top