En löytänyt mainitsemaasi artikkelia, mutta sanoisin että tuon kätilön kommentit ovat kyllä turhan provosoivia. Kukaan tuskin sairaalasynnytystä valitsee toiveella, ettei kätilö saa edes koskea.
Voit siis olla ihan huoletta, sairaalasynnytyskin voi olla toivomasi kaltainen; rauhallinen, rento ja luonnollinen 
Suosittelen ehdottomasti täyttämään synnytystoivelistan, koska itse h-hetkellä niitä asioita ei todellakaan muista saati ole kykeneväinen niistä kertomaan. Googlaamalla ”HUS synnytystoivelista” löytyy esim. perusmalli tuosta toivelistasta, joka mielestäni tarpeeksi kattava. Ainahan sinne voi itse lisätä muuta, mistä haluaisi hoitohenkilökunnan tietävän.
Minulla oli hyvin samankaltaisia toiveita esikoisen synnytystä varten ja pääpiirteittäin niitä kunnioitettiinkin. Saimme olla mieheni kanssa synnytyssalissa kaksistaan oikeastaan siihen saakka, että ponnistusvaihe alkoi. Alun tietojen keräys, mittaukset yms. toki hoidettiin, mutta sen jälkeen salissa ei todellakaan rampannut ylimääräistä porukkaa. Varsinkin ensisynnyttäjän on myös hyvä tiedostaa, että kätilöä saa tarvittaessa vaihtaa! Jos kohdalle sattuu se syyllistävä ja tuputtava kätilö, niin rohkeasti sanomaan, että nyt peli seis ja toinen työntekijä tilalle. Jos et kykene sitä itse sanomaan, niin voitte sopia puolison/tukihenkilön kanssa, että hän ilmaisee tämän sinun tahtosi kätilölle.
Toivelistani tiivistyi luonnolliseen synnytykseen, jonka toivoin menevän oman painonsa mukaan ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. En kirjoittanut toivelistaan ehdottomia ”kieltäydyn tästä tai tuosta” vaan muotoilin sen jotenkin niin, että toiveenani on, ettei asiaa X tehdä ja jos sen kuitenkin kätilö näkee välttämättömäksi (esim. episiotomia) niin asiasta keskusteltaisiin kuitenkin minun kanssa ennen toimenpiteen suorittamista. Luonnollinen synnytys tarkoitti omalla kohdallani siis sitä, että mitään ylimääräistä en toivonut tehtävän ja esimerkiksi napanuorasta pyysin, että se saisi rauhassa sykkiä loppuun.
Kalvot puhkaistiin ja se oli ainoa virhe, johon suostuin synnytyksen aikana. Olin jotenkin kuvitellut, että ne kalvot kyllä puhkeaisi itsestään enkä siten hankkinut tarpeeksi tietoa etukäteen, jotta olisin osannut myös kieltäytyä tästä toimenpiteestä. Jos tulevassa synnytyksessä kalvot eivät ole puhjenneet eikä vauvalla ole mitään hätää, niin en todellakaan anna niitä puhkaista.
Riippuu varmasti paljolti synnytyssairaalasta, mutta listaamasi asiat sallituista asioista synnytyssalissa kuulostavat ihan sallittavilta kaikki. Synnytysasentoa saa vaihtaa, jos ei nähdä tarvetta esimerkiksi imukupin käytölle. Kätilö toki ainakin omalla kohdallani ehdotti erilaisia asentoja ja taisipa se olla synnytystoivelistaanikin kirjattu, että vaihtoehtoja saa ehdottaa, jos omat ideat loppuvat kesken. Jumppapallo taitaa löytyä kaikkialta, mutta en näe syytä miksi omaa ei saisi siitä huolimatta käyttää.
Vaatteet saavat olla sellaiset kuin itse tykkää, kunhan eivät häiritse kätilön työtä. Itselleni tuli yllätyksenä se, että siinä itse synnytystilanteessa oma ajatus vaatteista muuttui ihan täysin. Olin ajatellut, että todellakin pidän jonkun pitkän mekon ja vähintään tukisukat jalassa. Ihoni ei ole mikään maailman paras ja toisessa jalassa on ikävän näköisiä suonikohjuja. Ennen synnytystä ajattelin, että olen niin pukeutunut kuin vaan mahdollista. Lopulta tepastelin synnytyshuoneessa lähes koko synnytyksen ajan täysin alastomana, koska se tuntui siinä tilanteessa parhaalta enkä todellakaan ajatellut sitä, miltä mahdollisesti muiden silmissä näytän 
loppuvaiheessa taisi olla joku rätti hartioilla, koska olin noussut hetkeä aiemmin ammeesta ja oli hitusen vilu.
Istukasta kannattaa kysyä.
