Vau.fi sivuilla on synnytykseen ja synnytystahtoon liittyvä artikkeli, missä haastateltu kätilö "kauhistelee" nykytrendiä jossa "kieltäydytään" kaikesta. Hän ihmettelee "miksi yleensä tullaan sairaalaan synnyttämään jos äitiin ei saa edes koskea" tmv.
Mitä ajatuksia tästä? Luin jutun ja tulin hyvin ahdistuneeksi ja surulliseksi.
Itse toivon synnytyksen olevan mahdollisimman rauhallinen, rento ja luonnollinen. Näihin ei itselläni kuulu taivasteleva kätilö, joka tuputtaa kaikkia käypähoitosuosituksia... Tästä nousi itselle hurja stressi ja pelko.
Tahtoisin olla mahdollisimman rauhassa, omassa kuplassa. Ilman tippaa kädessä, ilman jatkuvaa tarkastelua omaa kehoa kuunnellen. Monilla sivuilla todetaan oksitosiinin vastakohdan olevan kortisoli: mitä enemmän äiti stressaa ja pelkää, sitä suuremmalla todennäköisyydellä synnytys voi hidastua. Hidastuminen taas johtaa noihin lääketieteellisiin interventioihin, kalvojen puhkaisuun, imukuppisynnytykseen, seltioon jne. Ei toki aina, en tahdo provosoida tai yleistää.
Olen suoraan sanottuna harkinnut jopa kotisynnytystä, sillä pelkään saavani jonkun syyllistävä ja tuputtavan kätilön sairaalassa 
Kellään antaa vertaistukea? Tahtoisin kuitenkin olla avun lähellä jos jokin meneekin epäonnisesti ja jos lopulta tahdonkin kaiken mahdollisen kivunlievityksen.
Mistä kaikesta olette kieltäytyneet:
-kohdunkaulan tutkimuksista?
-kanyylistä / tipasta käteen?
-kalvojen puhkaisusta?
-välilihan leikkaamisesta?
-imukupin käytöstä?
-liian aikaisesta napanuoran katkaisusta?
-k-vitamiinipiikistä vauvalle?
-muuta?
Saako sairaalassa synnytyssalissa:
-soittaa omaa musiikkia
-pitää kuulokkeita
-himmentää valoja
-tuoda omia Led -kynttilöitä
-synnyttää missä asennossa tahtoo
-onko kaikkialla jumppapallo vai voiko tuoda oman
-pitää omaa edestäavattavaa paitaa
-mitä teillä on ollut mukana?
Mietin myös minne istukka menee? En tahdo antaa sitä tutkimuksiin.
Olen itse työskennellyt yliopistollisen sairaalan kanssa näytetutkimusten parissa ja tiedän, että niissä noudatetaan ohjeistusta kuin raamattua...
