Työt ja raskaus, kotiin jääminen

Mirellan

Puuhakas puhuja
Marrasmammat 2018
Onko kellään muulla sellainen fiilis että töissä viihtyisi ja kotiin jääminen äitiyslomalle tuntuu kivalta mut silti tosi isolta muutokselta?

Onneksi on paljon ystäviä ja osalla jopa sama elämäntilanne että vasta syntynyt tai syntymässä lapsia. Ja varmasti päivät tulee olemaan tekemistä täynnä ja arki rytmittyy pitkälti vauvan tarpeiden perusteella.

Kertokaa te kenellä on jo lapsia että mikä teijän elämässä on muuttunut?
 
Ekan vauvan vauva-aika oli ihanan vauvantahtista ja seesteistä. En kaivannut töihin, en mihinkään. Nuuhkuttelin ja pusuttelin vauvaa, juttelin, lauleskelin ym. hänelle ja touhusin ohessa kotihommia, vaunuttelin, kun siltä tuntui.. Ekan kanssa oli näin jälkeenpäin etuoikeutettu - oikeesti lomalla. Toista se on suurperheen äitiys työntäyteisyydessään - vaikka aivan mahtavaa sekin : ihan parasta omassa elämässäni.
 
Toisen ja kolmannen kohdalla pitää yrittää toimia tietyn aikataulun mukaan. Tällä hetkellä esikoinen on eskarissa joten koko porukan on noustava viemään vanhin eskariin. Onneksi on lyhyt matka ja sen jälkeen pääsee vaikka päikkäreille. Hiukan jännittää millainen persoona tuolla vatsassa on.
 
En oo kerenny miettiä tuota persoonajuttua tässä odotuksessa, mutta kyl vauvan luonne, temperamentti, tyytyväisyys jne. vaikuttaa paljon omaan jaksamiseen. Ei ainakaan ihan mahottomat tsembalot täällä masussa ole..
 
Takaisin
Top