Ensimmäisessä raskaudessa olin määrä-aikaisessa työsuhteessa, joka loppui sopivasti kuukausi ennen äitiysloman alkua. Hyvä niin, sillä tuolloin tein keittiöhommia ja selkä alkoi olla tosi jumissa kun olin seissyt 6-8 tuntia päivittäin.
Töihin palasin toiseen työpaikkaan, mutta edelleen keittiöhommiin, kun eka oli 2v. Seuraavasta jaksoin olla keittiöhommissa äitiysloman alkuun. Äitiyslomalla- ja hoitovapaalla opiskelin ylioppilaaksi ja pääsinkin toimistotöihin pojan ollessa 2,5v.
Kolmosesta olinkin jo vakisuhteessa toimistossa ja ilmottelin työnantajalle heti, kun raskaus alkoi näkyä, oisko ollu puolenvälin tienoilla, ei voi muistaa. Töistä jäin kuitenkin jo yli kuukausi ennen äitiysloman alkua, koska varulle otettiin sijainen ajoissa ja kun sain hänet tosi nopeasti perehdytettyä töihin, niin turhaan toimettomana notkuin toimistolla.
Palasin töihin kun kolmonen oli 1v 9kk. Olin töissä muutaman kuukauden, kun alko YT:t ja sain lähteä. Pääsin töihin toiseen paikkaan heti, vaihdoin työpaikkaa kertaalleen ja nelosesta jäin samaan tapaan pois töistä kuin nro. 3:sta.
Alotin työt jälleen, kun tyttö oli 1,5v. osa-päiväisenä. Mies hoiti tyttöä puolet päivästä (oli raksalla isän kaa) ja minä jatkoin, kun tulin kotiin puoliltapäivin. Puoli vuotta näin ja sitten aloitin kokopäivä työt. Kohta 2 vuotta sitten sain jälleen monoa YT-neuvotteluissa ja olen nautiskellutkin ansiosidonnaisesta tuon ajan. Tähän kohtaan elämää tällainen breikki oli kyllä tarpeen, kun on 14-vuotiaasta ollut töissä (kesätyöt mukaan lukien siis). Ja vaikka mein pikkuvitonen onkin vanhusten vahinko, niin sinänsä hyvin käy, että liiton päivät tulis täyteen kuukausi äitiysloman alkamisen jälkeen.
Tässä vaiheessa elämää, kun asuntolainat ja autot on maksettu, niin meinattiin miehen kanssa (joka siis yrittäjä) ruveta ihan pätkätyöläisiksi ja loppu aika vaan matkustella pitkin palloa lasten kanssa ja nauttia perhe-elämästä koto-Suomessa.