Työnteko uuvuttaa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Jewell
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Jewell

Puuhakas puhuja
Kuinka moni on jäänyt jo sairaslomalle tai äitiyslomalle?

Mie teen lähihoitajan työtä vanhusten hoitokodissa, missä on paljon potilaiden kääntelyjä ja nosteluja, osa on kevyitä mutta osa on tosi painavia tai vastaanlaittajia ja alan olla jo todella uupunut. Sopimukseni on tehty lokakuulle, laskettu aika on marraskuun lopulla, mutta tekis mieli jäädä jo pois :/

Toisaalta voisin jatkaa tämän noin 6 viikkoa vielä vaikka väkisin, kun ei pahempia kipuja ole ollut. Mutta alan olla tosi väsynyt kun öisin en saa unta (on vissiin ihan normaalia että jossain vaiheeessa raskautta tulee uniongelmia), työ käy jalkojen päälle ja jalat uupuu päivän mittaan vaikka pidänkin huilitaukoja töissä. Selkä on toisinaan kipeämpi ja toisinaan parempi ja nyt on tullut kauheat liitoskivut mitkä hankaloittaa kävelyä. Ja vapaapäivät eivät riitä palautumiseen :(

Perjantaina on ultra aika lääkärille, jospa kerron hänelle jaksamisestani ja katsotaan saisinko sairaslomaa vai yritänkö sinnitellä vielä.
 
Siis minulla on aivan sama tilanne. Työ tosin on eri, mutta olen seisomatyössä ja selkä ja jalat sanoo ihan kohta poks. Nyt on alkanut töissä sitten mahakin kovettumaan. Eikä se, että jaksaa juuri ja juuri sen työvuoron tehdä vaan sitten pitää jaksaa lopun päivää juosta 1v10kk esikoisen perässä.

Mutta pahinta tosiaan on tämä uupunut olo ja koko kroppa on aivan sippi työvuoron jäljiltä. Eikä tosiaan vapaapäivät riitä palautumiseen :/ Kauhea stressi asian suhteen, että miten tässä tekee. Olen tänään sopinut että ostutaan pomon kanssa alas ja jutellaan, mutta tiedän että hän vain tarjoaa vähän vuoromuutoksia. Etten esim. tekisi myöhäisiä iltavuoroja 01.00 asti vaan enemmän aamuvuoroja. Mutta aivan yhtä kuluttavia ne aamuvuorotkin on (vaikka niissä ehkä pääsisi hiukan enemmän istumaan) kun ei juuri saa öisin nukuttua ja 05.00 herätyksen töihin ei siihen auttaisi. Ja ei-levollinen kroppa vain saa mahan kovettumaan entistä enemmän.

Ensi viikon maanantaina minulla on varattu työterveyslääkäri-aika ja toivon kovasti että kirjottaisi lopulle 5:delle viikolle sairauslomaa.
 
Mä olen ollut saikulla jo viisi viikkoa. Alkoi olla töissä pärjääminen kyseenalaista ja sainkin saikkua samalla kertaa äitiyslomaan asti (joka alkaa lokakuun alussa)... Mä olen myös hoitoalalla.
 
Mä en oo ääneen sanonu, mutta pienessä päässäni pohtinut tuota jaksamista. Mun työvuorot kestää vuorokauden, mitään suurempia kipuja tai vaivoja ei ole ollut, mutta tuo jaksaminen on ongelma. Jotenkin hävettäis jäädä pois töistä "vain jaksamisen" takia.. Varsinkin kun näitä työvuoroja ei montaa ole enää jäljellä, mutta jotenkin vaan jäätävä stressi iskee aina töissä.
 
Kiva huomata, etten ole ainut joka on miettinyt tätä töissä jaksamista. Itsekin olen vähän sellainen, joka ei mielellään anna periksi ja jäisi sairaslomalle jaksamisen takia. Mutta toisaalta taas jos poltan itseni loppuun ja uuvun täysin niin ei sekään ole hyvä asia. Luulen että supistuksetkin tulevat ajan kanssa jos en nyt ala rauhoittumaan. Pitää kuitenkin miettiä lapsen hyvinvointia. Jos saisin edes muutaman päivän saikkua, että saisin ihan vain levättyä, niin auttaisi kummasti. Meillä työvuorot menee vähän hölmösti että yhden päivän vapaita on välillä enemmän ja 3 viikon listassa saattaa olla yksi kahden päivän vapaa. Ja välillä kun tekee 5 päivää töitä ja on yksi vapaa niin tuntuu töihin palatessa ettei missään vapaalla ole ollutkaan :/ Ehkä tämä tästä vielä..
 
Kannattaa tosissaan harkita sairaslomaa jos tuntuu ettei jaksa. Mie oon ollu sairaslomalla viime kuusta, ei vaan jaksanu ja kävi ylivoimaiseksi työn teko (monta syytä, en täällä julkisella puolella tarkemmin kerro). Mutta voin sanoa että helpotti!! Itkin ilosta soittaessani neuvolaan ongelmistani kun sieltä vastattiin että töihin ei asiaa vaan ehdottomasti sairasloma. On jaksamisessa ongelmia sitten henkisellä tai fyysisellä puolella niin äidin ja lapsen parhaaksi se vaan on jos pakotetaan lepäämään. Veikkaan että en ite enää kykene töihin ennen lokakuun puolivälissä alkavaa äitiyslomaa. Jos joku vielä miettii onko sairasloman tarpeessa niin neuvoisin rohkeasti ottamaan asian esille neuvolassa, jaksamista kaikille :)
 
Minä oon ollu jo kuukauden kotona ja sijaisuus päättyykin tän kuun lopussa.
En olis mitenkään pärjänny enää mahan, vaivojen ja olojen kanssa.
Ei se alkuun helppoa ollu jäädä kotiin mutta raskauden edetessä ja milloin mitäkin vaivaa niin tajuan että ihan hyvä olla lomalla.

En älyä sitä et lääkäri kirjoittaa jollekin vain viikon/kaks sairaslomaa ja sanoo että katsotaan... ei se raskaus mihinkään katoa ja loppua kohden tuskin olot paremmaksi muuttuu.

Lähihoitajan hommaa miekin tein. Fyysisesti raskasta ja liikkuvaa. Mutta, eipä aikanaan hyvä ollut 8h istumatyökään. Mie oon aika pieni ja maha painoi sisäelimiä ja verenkierto heikkeni yms niin huonon olon sai istuessakin. Ja selkäkivun. Nytkään en voi pitkiä aikoja istus. Enkä kävellä. Mutta liikun silti sen minkä voin. Muuten hajoaa pää :)
 
Minulla on supistelua ollut kesäkuusta lähtien. Viime viikolla jäin sairaslomalle, jonka jatkosta pitää päättää torstaina, kun lääkäri soittaa. Innostusta riittäisi vaikka kuinka, mutta supistelut hidastavat niin, että taidan olla töissä turvallisuusriski sekä itselleni että muille. Visioissani jaksoin hienosti lokakuulle asti, mutta todellisuudessa en taida jaksaa. Minulle on helpompi jäädä pois, kun on selkeä fyysinen syy. Olen huono jäämään kotiin jaksamisen vuoksi.
 
Kävin tänään ultrassa ja samalla kerroin että olen uupunut töistä. Selkä on kipeä ja öisin ei saa nukuttua ja muutaman kerran ollut supistuksia. Tarkistettiin kohdunkaula ja se oli lyhentynyt, joten sairaslomaa tuli alkuun 3 viikkoa, sopimusta jäisi jäljelle vielä noin 3 viikkoo et saas nähä kykenenkö vielä olemaan loput viikot töissä vai jatkuuko sairasloma. Kontrolli olis 3 viikon päästä että sittenhän se selviää. Nyt vain lepoa :)
En ole kyllä aivan varma mitä se kohdunkaulan lyheneminen tarkoittaa, voiko se ennakoida ennenaikaista synnytystä jos lyhenee liikaa?
 
Jewell, sitäpä hyvinkin. Mutta rauhoittamalla tilanne, se voi myös lakata lyhenemästä. Joten nyt vain otat rennosti.
 
Ite oon jäämässä ensi viikon keskiviikkona lomille. Eli siis määräaikainen työsuhde, joka päättyy 31.8. Työt olisivat jatkuneet syyskuun loppuun jos olisin halunnut, sillä meillä on töissä ihan kauhea työvoimapula. (Olen siis Kaupungin asuntopalvelussa töissä, ja on ihan super kiirettä nyt koulujen aloituspäivinä.. Työntekijöitä on oikeasti siinä 4, joista yksi on mammalomalla, toinen on nyt saikulla ja sen jälkeen lomalla, ellei saikku jatku..eli jatkuu, koska välilevynpullistuma todettu tänään.. kolmannella on selkä niin sökönä, että tekee töitä tramalin voimalla ja valittaa vaan, leikkaus edessä ja saikku + siirtyi isännöitsijän sijaiseksi tähän samaan syssyyn ja ei voi keskittyä täysin niihin omiin hommiin joita tuossa työssä on.. neljäs on ainoa joka jää hoitamaan saikkujen ajaksi koko toimistoa ja neljän ihmisen töitä.. Ja sitten viidentenä olen minä, joka ollut yhden työntekijän mammalomaa lomittamassa tämän kesän, ja jään itse mammalomailemaan..)
Oman vointini perusteella toisaalta olisin voinut jatkaa töissä, mutta toisaalta kun kävelen töihin ja pois, aamuisin on jo nyt vaivalloista kävellä se noin 2km, kun supistaa reippaampi kävely. Joskus vähemmän, joskus enemmän. Enkä haluaisi tuntia löntystää mitään kahta kilsaa.. Olen myös ollut todella väsynyt ja nyt on ihanaa, kun saa jäädä jo lomailemaan. Ollaan varattu myös kylpyläloma heti 2.9.

Meidän työvoimapulatilanne on ollut ylemmällä johdolla tiedossa koko kesän, silti vasta muutama viikko sitten minulta kysyttiin, tekisinkö vielä syyskuun. Heinäkuussa olisin varmaan sanonut, että teen. Mutta nyt kieltäydyin edellä mainitsemistani syistä, ja toisaalta siksikin, kun asia oli tiedossa ja minulta ei voitu kysyä aiemmin, että olisin ehtinyt järjestää kaikki asiat uudelleen. Ehkä itsekästä, mutta ei ole oikeastaan minun päänvaivani kun ei oltu aiemmin toimittu asian suhteen. Nyt meillä on maanantaina tulossa "hätäpalaveri" aiheesta ja olen melkein varma, että johto pyytää minua kaikkien kuullen tekemään vielä edes sen kaksi viikkoa. Toivottavasti ei, koska minusta on inhottavaa, jos kaikkien edessä pitää käydä asiaa puimaan, kun olen jo kerran kieltäytynyt.. Enkä halua, että käy niinkään, että jatkan töitä ja olen itse sitten saikulla loppukuusta jos en oikeasti vaan jaksakaan, kun jo nyt alkaa olla hilkulla.
 
Mileim, kuulostaa jotenkin niin tutulta.. meitä on normaalisti kuusi, mutta nyt ollaan pari viikkoa menty kolmella ja nyt ens viikko neljällä työntekijällä - eli vajausta on koko ajan, vaikka työtuntimäärä on vakio. Eli siis me töissäolevat tehdään jokainen parin ihmisen työt päivittäin.

Tilanne on ollut tiedossa jo toukokuusta saakka, mutta kukaan asioista päättävä henkilö ei vaan ole saanut tehtyä asialle mitään, joten nyt esim. mulla on kolmen viikon listassa parikymmentä tuntia ylitöitä ja oon vastuussa koko paletin pyörittämisestä - just se ideaalein tilanne raskaana olevalle naiselle. :wideyed: Sitä on vaan kiitelty, että onneksi oon pystynyt olemaan töissä, koska jos mun olis pitänyt jäädä jostain syystä sairaslomalle vaikka toissaviikolla, niin olisi voinut samointein laittaa lapun luukulle - ei olisi ollut ihmistä, joka tekee tavarantilaukset yms.

Noh.. ei sillä, että laskisin, mutta 7 (!!!) työvuoroa jäljellä. :smug:
 
Mietityttää... viimeinen lomaviikko meneillään... neuvola torstaina... olis noin 5 viikkoa vielä töitä, kotitöitä tehdessäni tulee harkkasupistuksii, eilen ja tänään tullut pari kivuliasta supistusta, ei kovaa kipua mutta sillee et tuntuu... nyt on kysymys uskaltaako mennä töihin vai ei.. ja yleensä päivällä 12-aikaan olen ihan loppu ja tänäänkin nukkunut 11.40-12.10 ja sit 13.00-16.00 ja nyt taas valmis nukkumaan... Samalla tuntuu että olisi "pakko" mennä töihin, kun ei oo mitään muuta ja en enää joudu kauheesti fyysistä tekemään... nyt jopa selkä ollut parempi, niin kauan kun ei imuroi tai kanna esim pyykkikoria... hmph... vaikeaa on...
 
Mä kans mietin että miten ihmeessä selviän vielä 5 viikkoa töissä!?! Oon hoitoalalla. Ehkä sinnittämällä selviän mut onko se kenenkää kannalta järkevää? Nukun huonosti, selkä on kipeä ja tuntuu että töissä maha on koko ajan ihan kivikova ja se tekee tukalan olon. Istua ei töissä ehdi. Huoh.
 
Mie sinnittelin ensimmäisen raskauden kohdalla töissä, mutta ei siitä mitalleja jaettu eikä se loppupeleissä palvele ketään. Kaikkein vähiten äitiä ja vauvaa. Itselleni ainakin saikun saaminen nyt 6vk ennen äitiysloman alkua oli niiiiin suuri helpotus ettei sitä voi sanoin kuvailla. Ei tarvii enää mennä jokaiseen työvuoroon taistelemaan että jaksaako vai ei.
 
Mulla loppu työsopimus viime sunnuntaina ja oon tosi helpottunut. Alkoi olla niin väsynyt töissä! 8h seisomista ja koko ajan liikkeessä. Nyt saa levätä kun siltä tuntuu ja paljon on hommaa ja hankintoja vielä edessä :)
 
Mä olin elokuun loppuviikot lomalla ja tällä viikolla alkoi taas työt. Ne tuntuu itse asiassa ihan kivoilta, vaikkakin näin alkuun ehkä hiukan raskailta, kun samaan syssyyn esikoisen kaikki hoidot on jääneet mulle miehen ollessa jatkuvasti poissa. En tosin tee 8h päiviä, vaan 3-6 tuntisia, tosin sitten siihen päälle omien hevosten hoidot, tunninpidot ja rakennusprojektit. Tänään tuntuu vähän jaloissa väsymystä, mutta muuten kyllä olen tuntenut itseni vallan energiseksi.
 
Minä myös palasin lomalta töihin eilen ja vaikka alkuun epäilin jaksamistani, kun jo ennen lomaa oli selän kanssa ongelmia, niin yllättävän hyvin sitä kuitenkin jaksoi töissä. Selkäkään ei kipeytynyt (hartiat kylläkin), eikä jalatkaan kovin pahasti vaikka 7h seisomista olikin. Tänään taas iltavuoroon, toivottavasti menee yhtä kivasti kuin eilen :) Rohkaistuin jopa lisävuoroja pyytämään, että saisi mahdollisimman paljon tehtyä vielä töitä ennen äitiysloman alkua 1.10. :)
 
Mä kans mietin että miten ihmeessä selviän vielä 5 viikkoa töissä!?! Oon hoitoalalla. Ehkä sinnittämällä selviän mut onko se kenenkää kannalta järkevää? Nukun huonosti, selkä on kipeä ja tuntuu että töissä maha on koko ajan ihan kivikova ja se tekee tukalan olon. Istua ei töissä ehdi. Huoh.

Jos vointi on tuo niin älä pakota ittees olemaan töissä. Hae lomaa. Mie en vois kuvitellakaan olevani töissä enää tän mahan ja näiden olojeni kanssa. Supistelee, alaselkää koskee, huimaa jne. Liikkuvassa hoitotyössä lähärinä minäkin. Tavallaan onneksi "vain" sijainen olin ja sain jäädä työstä pois. Eihän se ollut henkisesti helppoa luovuttaa, mutta nyt oon jo tottunut ja tosiaan kun olot on mitä on. En mie pelkästn kotona makaa, päivittäin on eskariin vienti ja haku kävellen yms mut ei tässä koviin suorituksiin enää pysty, pakko höllätä ja huilata.

Niin ja ajattelen sen myös niin että en koe siinä kohtaa olevani hirmu hyvä hoitaja kun itse unettoman yön jälkeen käyn hitaalla ja puuskutan pakolla menemään. Joka paikka kipeenä ja paha olla, huoli vauvasta jne.
Ja aika ahtaisiin paikkoihin ihmisten kodeissa esim. suihkuun on jo hankala änkeä mahan kanssa, saati kyykistellä jalkoja hoitamaan ja pukemaan kun bonuksena meinaa pyörtyä... melkein huvittavaa, mutta totta.
 
Muokattu viimeksi:
Takaisin
Top