Työ ja pieni lapsi

[Judie]

Kaipaisin kokemuksia tyypeiltä, jotka ovat palanneet täysiaikaiseen (tai ainakin lähes) työhön.
Palaan itse työelämään esikoislapsen ollessa 10 kk. Nyt olen ollut lapsesta erossa maksimissaan viisi tuntia kerralla ja töihin palatessa aika tulee olemaan kymmenen tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa. Aion tehdä kaikkeni, jotta saan työn ja lapsen sovitettua yhteen, mutta pelottaa miten käy äiti-lapsisuhteen kanssa. Jos nään lastani joinain päivinä vain muutaman tunnin, kuinka voisin olla silti hänelle se tärkein ihminen?

 

[winks]

1. Lapsi on meillä vain lainassa.
2. Meidän kohdalla lapsi kyllä tietää kuka on isä ja äiti ja kenen perään huudetaan/itketään. Tykkää tosi paljon tarhasta - kuvaavaa on ehkä kun oli ollut tarhassa n 3kk ja tuli joululoma, niin jossain vaiheessa otti tarhareppunsa (sellainen tosi pieni jonne ehkä saa puseron ja lelun ängettyä) ja käveli se ympäritaloa ja sanoi tarha, tarha (tah, tah). Nyt jo vanhempi ja tykkää edelleen tarhasta vaikka on aamuja jolloin ei haluaisi lähteä, mutta kun sinne päästään, niin hyvä että saa edes halin.
3. Voi olla, että suurempi haaste on äidin sopeutua uuteen tilanteeseen kuin lapsen :)

Ps. Kannattaa yrittää saada se maanantai kivaksi päiväksi, jota odotetaan ettei sunnuntain ja maanantain ero ole niin suuri. Ja hyvin teillä tulee menemään

 

[Pilvilinna]

Meillä on totutettu lapsi nyt osa-aikasena päikkyyn jos oma työllistymisilanne muuttuu niin ei oo ihan uus juttu, ja voin sanoo, että se oli mulle kauhee päätös! Kun ollaan oltu yli 1,5 vuotta kotona. Mutta tälläkin hetkellä hän vaan on siellä, ja tunnin päästä käyn hakee kotia, Lapsi tykkää tosi paljon olla päikyssä! :) Et ei se niin kauheaa ole. Ollut. Mukavaa, kun saa ikäistänsä seuraa ja leikkiä välillä ilman äitiä. Eikä tosiaan oo itkenyt yhtään perään mikä helpottaa mun lähtemistä tarhalta aamuisin, mutta haikeeha se on, kun ei katotakaa ku äiti lähtee :D

 

[Lya]

Meillä oli 1v 5kk kun aloitti kokopäiväisen päiväkodin. ( siihen asti olin kotona ) Alku oli yhtä itkemistä, mutta n. kuukauden päästä oli jo sopeutunut täysin ja nykyään kyselee, että milloin mennään päivähoitoon ja kuka tulee hakemaan. Hyvä kun malttaa aamuisin edes heipat huikkasta äidille kun on jo menossa.
Meilläkin pitkistä työmatkoista johtuen hoitopäivä on yleensä 7:15-16:00, eli todella pitkä.

Toki kovin pienen kanssa voi olla vähän vaikeampaa, jos ei vielä osaa kävellä/puhua.

 

[mannikka]

Minä palasin töihin ja neiti laitettiin hoitoon (perhepäivähoitaja) kun oli pikkusen vajaa 11kk. Alotettiin lyhyemmällä päivällä 2vko. Alotus sujui tosi hyvin, ja neiti on viihtynyt hoidossa kun saa leikkiä isompien lasten kanssa :) välillä on pikkusen itkettänyt kun äiti lähtee, mut hoitopäivät on ollut iloinen :) nyt huomaa et viikonloppuna on jo neidillä tylsää kun kotona ei ookkaan leikkikaveria.. Meillä siis ollut ihan positiivinen kokemus tuo hoitoon laittaminen :) ja aloittajalle, kyllä äiti on edelleen tärkein ja äitin syliä kaivataan kotona. Vinkkinä, hoidon alkaessa kannattaa illat pitää pientä sylissä ihan niin paljon kun toinen vaan haluaa :)

 

[hillevi]

Minun poika oli 1 v 1,5 kk kun aloitti päiväkodissa. Eipä hän vielä edes kävellyt silloin. Ihan hyvin se homma lähti siitä sujumaan ja kehittänyt mielestäni hyvät sosiaaliset taidot kun paljon lapsia ollut ympärillä pienestä asti. Meille tärkeää oli ja on vieläkin, että lapsi sai nukahtaa joka ilta minun kainaloon (nukutuksen kestäessä 1/2 h) ja nukkua vieressä. Tuo nukutus vei kuitenkin niin ison osan illasta ja haluttiin tankata läheisyyttä iltaisin niin paljon kuin mahdollista. Lastentarhanopettaja suosittelu myös tuota erittäin lämpimästi :)