Pakko avautua, jos vaikka helpottaisi..
Iloisesti luulin odottavani toista lasta, laskettu olisi ollut 3.12.2014. Toisin kävi
Kävin toissaviikolla kovien alavatsakipujen ja ruskean tuhruvuodon takia päivystyksessä. Ilmoittautumistiskillä oli elämäänsä kyllästynyt korppikotka, joka ei ottanut kuuleviin korviinsa sitä että olen raskaana. 7h myöhemmin käynnistin auton sairaalan pihalta (kello oli 05.02 aamulla) Panadol-resepti laukussa (se on muuten sitten halvempaa ilman reseptiä, ihan tiedoksi vaan :))
No, 3.5 illalla alkoi verinen tuhruvuoto jota en sitten enää alkanut arvuuttelemaan, vaan ajoin suoraan takaisin päivystykseen. Viime kerrasta viisastuneena päätin et nyt ultrataan, vaikka väkisin. Väitin luukulla että on todella kovat alavatsakivut ja vuodan verta. Tiedän että näin ei saisi toimia, mutta en taas halunnut tulla lynkatuksi istumaan johonkin nurkkaan odottelemaan. Ihana hoitaja ohjasi sitten minut äitiyspolille jossa ultrassa paljastui tuulimuna
Viikkoja piti olla 9+3. Enää pari viikkoa niin oli ns. "Selvillä vesillä". Olin jo iloinnut esikoisen ja tämän "vauvan" ikäerosta ja päättänyt että esikoinen ei menekkään syksyllä päiväkotiin. Kävellessäni autolle tuomion jälkeen päässäni pyöri vaan että "Vielä eilen olin iloisesti raskaana, meidän piti saada vauva joulukuussa. Mitä jäi käteen: nivaska papereita kertoen keskenmenosta, Cytotec tabletit, sairaslomalappu ja muutama resepti"
Kaikki oli jo mietitty valmiiksi ja siinä samassa katosi pohja kaikelta. Olin jo ollut niin innoissani! Niin helposti ja tuskattomasti, ilman minkäänlaista hampaiden kiristelyä tai kuumeilua oli tämä raskaus alkanut! Hyvää vointia luki lapussa jonka oli siinä nivaskassa... Hei, kiitti, helpottaa kummasti! Olen vaan niin harmissani tästä kaikesta...
Itkut on nyt itketty, tabletit on tungettu perille ja klöntit on pöntössä
Tästä jäi vaan käteen armoton vitutus ja harmitus! En toivo tätä ikinä kenellekkään. Olo on kun olisi tullut pahemman kerran petetyksi!
Oli pakko avautua tänne, kun mies on jo 100 kertaa kuunnellut kun sille keuhkoan tästä!
Toivotaan että pääsen kohta ilmottautumaan tuonne odottajiin :) <3
Iloisesti luulin odottavani toista lasta, laskettu olisi ollut 3.12.2014. Toisin kävi
Kävin toissaviikolla kovien alavatsakipujen ja ruskean tuhruvuodon takia päivystyksessä. Ilmoittautumistiskillä oli elämäänsä kyllästynyt korppikotka, joka ei ottanut kuuleviin korviinsa sitä että olen raskaana. 7h myöhemmin käynnistin auton sairaalan pihalta (kello oli 05.02 aamulla) Panadol-resepti laukussa (se on muuten sitten halvempaa ilman reseptiä, ihan tiedoksi vaan :))
No, 3.5 illalla alkoi verinen tuhruvuoto jota en sitten enää alkanut arvuuttelemaan, vaan ajoin suoraan takaisin päivystykseen. Viime kerrasta viisastuneena päätin et nyt ultrataan, vaikka väkisin. Väitin luukulla että on todella kovat alavatsakivut ja vuodan verta. Tiedän että näin ei saisi toimia, mutta en taas halunnut tulla lynkatuksi istumaan johonkin nurkkaan odottelemaan. Ihana hoitaja ohjasi sitten minut äitiyspolille jossa ultrassa paljastui tuulimuna
Viikkoja piti olla 9+3. Enää pari viikkoa niin oli ns. "Selvillä vesillä". Olin jo iloinnut esikoisen ja tämän "vauvan" ikäerosta ja päättänyt että esikoinen ei menekkään syksyllä päiväkotiin. Kävellessäni autolle tuomion jälkeen päässäni pyöri vaan että "Vielä eilen olin iloisesti raskaana, meidän piti saada vauva joulukuussa. Mitä jäi käteen: nivaska papereita kertoen keskenmenosta, Cytotec tabletit, sairaslomalappu ja muutama resepti"
Kaikki oli jo mietitty valmiiksi ja siinä samassa katosi pohja kaikelta. Olin jo ollut niin innoissani! Niin helposti ja tuskattomasti, ilman minkäänlaista hampaiden kiristelyä tai kuumeilua oli tämä raskaus alkanut! Hyvää vointia luki lapussa jonka oli siinä nivaskassa... Hei, kiitti, helpottaa kummasti! Olen vaan niin harmissani tästä kaikesta...
Itkut on nyt itketty, tabletit on tungettu perille ja klöntit on pöntössä
Oli pakko avautua tänne, kun mies on jo 100 kertaa kuunnellut kun sille keuhkoan tästä!
Toivotaan että pääsen kohta ilmottautumaan tuonne odottajiin :) <3
