Tuulimuna

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mimde
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
M

Mimde

Oman äänensä löytänyt
Pakko avautua, jos vaikka helpottaisi..

Iloisesti luulin odottavani toista lasta, laskettu olisi ollut 3.12.2014. Toisin kävi :(

Kävin toissaviikolla kovien alavatsakipujen ja ruskean tuhruvuodon takia päivystyksessä. Ilmoittautumistiskillä oli elämäänsä kyllästynyt korppikotka, joka ei ottanut kuuleviin korviinsa sitä että olen raskaana. 7h myöhemmin käynnistin auton sairaalan pihalta (kello oli 05.02 aamulla) Panadol-resepti laukussa (se on muuten sitten halvempaa ilman reseptiä, ihan tiedoksi vaan :))

No, 3.5 illalla alkoi verinen tuhruvuoto jota en sitten enää alkanut arvuuttelemaan, vaan ajoin suoraan takaisin päivystykseen. Viime kerrasta viisastuneena päätin et nyt ultrataan, vaikka väkisin. Väitin luukulla että on todella kovat alavatsakivut ja vuodan verta. Tiedän että näin ei saisi toimia, mutta en taas halunnut tulla lynkatuksi istumaan johonkin nurkkaan odottelemaan. Ihana hoitaja ohjasi sitten minut äitiyspolille jossa ultrassa paljastui tuulimuna :(

Viikkoja piti olla 9+3. Enää pari viikkoa niin oli ns. "Selvillä vesillä". Olin jo iloinnut esikoisen ja tämän "vauvan" ikäerosta ja päättänyt että esikoinen ei menekkään syksyllä päiväkotiin. Kävellessäni autolle tuomion jälkeen päässäni pyöri vaan että "Vielä eilen olin iloisesti raskaana, meidän piti saada vauva joulukuussa. Mitä jäi käteen: nivaska papereita kertoen keskenmenosta, Cytotec tabletit, sairaslomalappu ja muutama resepti"

Kaikki oli jo mietitty valmiiksi ja siinä samassa katosi pohja kaikelta. Olin jo ollut niin innoissani! Niin helposti ja tuskattomasti, ilman minkäänlaista hampaiden kiristelyä tai kuumeilua oli tämä raskaus alkanut! Hyvää vointia luki lapussa jonka oli siinä nivaskassa... Hei, kiitti, helpottaa kummasti! Olen vaan niin harmissani tästä kaikesta...

Itkut on nyt itketty, tabletit on tungettu perille ja klöntit on pöntössä :( Tästä jäi vaan käteen armoton vitutus ja harmitus! En toivo tätä ikinä kenellekkään. Olo on kun olisi tullut pahemman kerran petetyksi!

Oli pakko avautua tänne, kun mies on jo 100 kertaa kuunnellut kun sille keuhkoan tästä!
Toivotaan että pääsen kohta ilmottautumaan tuonne odottajiin :) <3
 
Tietenkin asiaa saa surra, koska sisälläsihän tuo kaikki on tapahtunut. Varmasti se menetyskin tuntuu kaikkein raskaimmalta, vaikka muut ympärillä ei ehkä ihan ymmärtäisikään sitä.

En oikein osaa sanoa mitään kovin lohdullista..
Omalle kohdalleni, kun on sattunut vastoinkäymisiä, niin itkemisen ja katkerien tunteiden jälkeen olen vain yrittänyt ajatella, että "näin oli sitten tarkoitus tapahtua". Tämäkään ei aina vaan toimi.. :sad001
Aika sitten parantaa haavat, vaikka mieli ei koskaan unohdakaan.

Voimia sinulle! Ja toivottavasti pääset pian odottavien joukkoon :Heartred
 
Kiitos Gemini! <3 :)

Toipuminen koko tapahtumasta oli jo hyvin käynnissä, kunnes tänään nousi kuume ja jouduin taas jälleen menemään takaisin kyselemään että "mitäs nyt?".

Gyne ulrasi ja sanoi että kohtu ei ole tyhjentynyt täydellisesti ja tulehdusarvotkin on pilvissä -huomenna kaavintaan :(

En taas osaa sanoin kuvata tätä tunnetta. Valitsin lääkkeellisen tyhennyksen juuri siksi että ajatus siitä että joku ronkkii minun kohtua jollain instrumenteillä suorastaan hirvittää ja pelottaa! Mutta ei auta, sinne on mentävä, kun muuta vaihtoehtoa ei ole :( Kyllähän mä ymmärrän ettei tuo tulehduskaan tuolla kohdussa hyvää tee, että ei tässä nyt ole oikeen muita vaihtoehtoja.
Gynen mukaan nämä menee yleensä tosi hyvin ja toipuu nopeasti, ilman mitään komplikaatioita. Niinhän ne tosin sanoi viimeksikin, kun iskivät ne kohdun tyhjennyslääkkeet kouraan.

Nyt sitä on jotenkin taas alkupisteessä... Eilen jo ajattelin että "se oli luonnon tapa" ja "eihän siellä loppujen lopuksi edes ollut vauvaa, eikä ikinä olisi tullut"-kliseitä. Nyt alkaa kaikki alusta :(

Onko täällä muita jolle on tehty kaavinta? Menikö kaikki hyvin? Hirvittää, masentaa ja pelottaa jotenkin koko homma.

Kuulemma yhdet menkat pitää odottaa ennenkun saa taas yrittää vauvaa. Eikä tämän pitäisi vaikuttaa raskautumisen mahdollisuuksiin, joten toivoa on! Toivon todella että odotus palkitaan <3 Se että tämä raskaus alkoi niin helposti on kyllä näin jälkeenpäin lunastanut ne henkiset masentelut ja hermoilut takaisin aika lahjakkaasti.

Kiitos jos jaksoitte lukea loppuun, jotenkin omatkin ajatukset sekenee tässä kirjoittaessa :)
 
Minde: Osanotot menetyksen johdosta,tiedän erittäin hyvin tuon tunteen ekan piti olla jussivauva ja joulukuusa todettiin pitkälle edennyt tulimunaraskaus(rv11+3)
Mulle jouduttiin tekemään toisessa keskenmenossa kaavinta kun ei tyhjennyslääkkeet auttaneet.Mulle se tehtiin Kätilöopiston-sairaalassa ja semmosella mikä muistuttaa kuulakärkikynää,olevalla instrumentila ja mulla onnistu hyvin ja ite asiassa olin helpottunukkin et se tehtiin täl tapaa mult nimittäin parani naistenpäivien hirvee vuoto kuin seinään ja samoin lähti niiden kipuilukin.Ja oiskos ollut n,4vko sellasta kudosneste vuotoa kun on toimenpidekyseessä.
Paranin tosi nopsaan ja ekojen menkkojen jälkeen takaisin yrittämmään ja 10kk päästä nappas esikko matkaan.
Et kyllä se siitä hyväksi muuttuu anna itellesi aikaa ja älä tressaa .
 
Mimde, on kyllä ikävää kuultavaa ettei se mennytkään niin "helposti"..
Sua nyt koetellaan sitten ihan kunnolla :sad001

Tuo kaavinta ajatuksena hirvittää itseänikin, mutta hyvä että tilanne selvisi näin pian niin ei ehdi mitään pysyvää vahinkoa tapahtumaan.
Itselleni ei ole tätä tehty, mutta yksi läheisistäni on joutunut tekemään sen muutaman kerran ja on tullut kuitenkin näidenkin kokemuksien jälkeen raskaaksi, joten toivoa on kyllä sinullakin :)

Muistaakseni luin, että sinulla on yksi lapsi, joten toivottavasti pääsette hyvillä mielin nauttimaan kuitenkin tulevasta äitienpäivästä :Heartred
 
Kiitos teille <3
Tänään kaavittiin. Itkeä pillitin leikkaussalissa, mutta onneksi paikalla oli aivan ihana henkilökunta, jotka ottivat tosissaan mun pelon. Anestesialääkäri piti kädestä kiinni kunnes oli taju kankaalla :)
Muutaman tunnin jouduin hengailemaan, ennenkun sain sitten lähteä kotiin.

Nyt ei ole kipuja enää. Olen niin helpottunut että edes tämä kaavinta meni oppikirjan mukaan :) Jotenkin hyvä olo siitä että nyt sieltä on kaikki pois. Antibiootteja tässä nyt viikon verran vedellään.

Kiitos teille tsempeistä. Te olette oikeesti auttaneet mun oloa <3
Ajattelin kyllä tämän jälkeen muutamat menkat odotella ennenkun tässä aloitetaan uutta yritystä. Vaikka tästä fyysisesti palautuu nopeasti, niin henkinen puoli on sitten eri juttu. Haluan kuitenkin olla henkisestikkin valmis, sitten kun seuraavan kerran tärppää :)

Onneksi meillä on maailman ihanin poika, josta olen ikuisesti kiitollinen <3
 
Hei, kiva kuulla kaiken menneen hyvin ja että henkilökunta oli mukava!
Onneksi ne kivutkin meni samalla siinä, niin on edes vähän helpompi olla, fyysisesti ainakin :)

Mun mielestä on hyvä, että vaikka keho nopeasti palautuisikin niin, annat myös itsellesi aikaa toipua tästä koettelemuksesta.
Saat ainakin uudelle yritykselle positiivisemman alun, kun tämä ei ehkä paina enää niin mieltäsi :Heartred
 
Voimia Mimdelle! Se odottaminen yhden kierron ajan oli ainakin itselle samassa tilanteessa hyvä asia. Sai pään jotenkin kasaan ja pikkasen surua pois. Mitkään sanat ei auta, mutta kyllä se suru ja pettymys helpottaa pikku hiljaa.
 
Mimde, kuulostaapa tutulta. Mulla meni kutakuinkin noin ensimmäinen raskaus. Todella symppaan sua!

Tämä toinen tuulimuna todettiin nyt aamulla ultrassa. Nyt odottelen, että sairaalasta soitetaan mulle aika. Luultavasti pyydä suoraan kaavintaa kun pelottaa, että jos taas käy niin, ettei kohtu tyhjenekään kunnolla. Viimeksi oli jo tulehdus alkamassa. Sikäli hassua, että tulee ne tunteet muutaman vuoden takaa kun silloinkin kärvistelin juhannuksen jälkivuotojen kanssa ja nyt näyttäisi menevän taas samaa rataa.

Harmittaa, että muutenkin pitkä ikäero vain kasvaa ihan tolkuttomaksi ja, että moni ystävistä on juuri nyt raskana, joten sitten kun me vasta päästään vauhtiin mahdollisessa uudessa raskaudessa niin vauvat on isoja. :( Ärsyttää, että kieriskelen tässä itsesäälissä, mut kai sekin sitten auttaa jollain tavalla.

Eniten nyt tällä hetkellä mietityttää ja pelottaa kun mulla on aika kova kammo gynetutkimuksiin ja tämä ei nyt ainakaan taas auta siihen pelkoon.

Kyllä sitten risoo, että tämä eka ultra on näin pitkällä ja vaikka miten yrittäisi pitää matalaa profiilia, niin ne toiveet vaan jostain tulee tässä ajassa! :mad::sad001
 
Tuulimunasta.
Mulla todettiin kans tuulimunaraskaus maaliskuussa. Kävin kolme kertaa ultrassa, koska ne halus siellä vielä odottaa viikon ja kattoailmestyyks jotain. Ei ilmestyny. Sitte lääkkeet naamaan ja odottelemaan. Se meni melko kivuttomasti, vaikka siis kipuja oli, mut luulin et olo olis viel hirveempi. Pari päivää vaan makoilin. Vuoto kesti vajaan pari viikkoa ja kaik tuli pois.
Sit alko odottelu. Meni melkein 8 viikkoa et tuli seuraavat menkat. Ne tuli tossa toukokuun alussa. Kierto mulla ei koskaan oikein oo ollu selvillä. Mut nyt ennen juhannusta raskaustesti näytti haaleeta plussaa. Tein parin päivän päästä ohjeitten mukaan toisen ja taas haalee plussa. Odottelin vajaan viikon ja juhannuksen jälkeen tein testin ja plussaa näytti nyt vahvasti. Soitin neuvolaan ja pyysin et pääsen verikokeeseen vielä, kun edellisellä kerralla sanottiin, et kun niitä raskaushormonien määrää ei oo seurattu raskauden aikana, niin on hankala sanoa, onko jotain kehitystä tapahtumassa vai onko just tuulimuna vaan. No verikokeen tulos oli, eten oo raskaana. En oikein tiiä mitä tehdä. Kuitenkin nyt on jo kiertopäivä 57. Neuvolassa kuitenkin sanottiin, et verikoe on luotettavampi kun pissasta otettu. Jatkossa mun pitääkin käydä verikokees, koska pissatestin tulos ei näytä mulla oikein. On vaan inhottavaa tää odottelu, et alkaaks menkat vai mitä täs tapahtuu. Tosin ei oo kyllä mitään sellasia raskausoireitakaan. Ehkä se vaan pitänee maltilla odotella.
Tosiaan tota tuulimunajuttua en toivo myöskään kellekään. Todella inhottava kokemus. Ite koitin ajatella sen niin, että parempi et siinä vaiheessa selvis, et ei oo alkanukaan mitään periaatteessa kehittyy, kun esim. se et olis nähny ultrassa kuolleen vauvan tms. Mut menetys kuitenkin.
Onko muilla menny kuin kauan seuraavaan raskautumiseen tuulimunan jälkeen?
Tsemppiä kaikille ja toivotaan odotusaikoja :)
 
Takaisin
Top