Tuttavat ja ystävät sikiää ympärillä!

J

jennieh

Silmät suurina ihmettelijä
Miten ihmeessä jaksan ja selviän kun tuttavat ja ystävät sikiää?! Meillä on yritystä takana kohta vuosi ja missään vaiheessa ei ole ollut kovin helppoa. Raksauksiin ei todellakaan ole helppo suhtautua, kun kuumeiluakin on ollut itsellä jo monta mionta vuotta. Vihdoin sain miehenkin mukaan "vauvaprojektiin", ja mieskin ehti intoilla asiasta kavereilleen, vaan eipä ole lasta  kuulunut...tuttavapiiriin vauvoja putkahtaa joka toiselle, enkä tunne enää kuin yhden pariskunnan jolla ei ole lasta. Eniten ottaa päähän ne, jotka tietää että meillä on ollut pitkään yritystä, mutta jotka sitten aina nähdessämme VALITTAVAT kaikesta ja mahdollisesta raskauteen liittyvästä. Minä en kohta jaksa enää yhtään tarinaa, kuinka tämä ah-niin-ihana-raskaus onkin aivan perseestä. Yksi kaveri kehtasi sanoa, että "kiitä onneasi ettet ole pamahtanut paksuksi". Joo, kaverilla on kova pahoinvointi, mutta. Juu, kiitos vain kovasti Onni, että en ole vieläkään saanut niitä kahta epätoivoisesti toivomaamme viivaa tikuun. KIITOS!

Miten muilla, onko teillä lapsettomia ystäviä kenen kanssa voitte näitä juttuja jakaa? Mun pää kohta hajoaa :(.
 
Tuli mieleen, että ehkä nämä raskaudestaan valittavat ajattelevat, ettei sinulle tule niin paha mieli jos he puhuvat raskauden ikävistä puolista hehkuttamisen sijaan. Ajattelematonta sekin tietysti on, mutta ei pahaa tarkoittavaa. Mä olen itse alkanut vähän ''pelätä'' koska raskausuutisia alkaa tulla lähipiiristä, vielä on enemmän lapsettomia. Tosin yritystä ei ole hirveän kauaa takana, mutta taidan olla heräämässä siihen vaihtoehtoon, että raskautumiseen voi mennä aikaa.

Jaksamista sinulle ja toivottavasti saat pian ne kaksi viivaa!
 
Itse olen raskaana, mutta minulla on juuri toisinpäin: lähin ystävä ja sisko eivät aio hankkia lapsia ollenkaan. En tunne läheisesti yhtäkään vauva perhettä, kaikkien lapset ovat jo koulussa tai ainakin menossa sinne... Itse en voi oikein jakaa raskauttani toisten raskaana olevien kanssa muualla kuin täällä netissä, tuntemattomien kanssa.

Ajattelepa niin, että kuinka onnekas olet, kun sitten vihdoin päädyt raskaaksi, että sinulla on niitä ihmisiä, joiden kanssa jakaa raskauden ilot ja surut ja lapsenne voivat leikkiä yhdessä :)

Toivotan teille hyvää pääsiäistä ja kovasti onnea yritykselle! :)
 
jennieh: Ymmärrän tuskasi: tuntuu epäreilulta, kun vieressä ihmiset raskautuvat, eikä teillä ole vielä napannut! Älä huoli: eiköhän se vielä onnistu teilläkin! :) Ihmisluonto on vain sellainen, että koskaan ei voi olla tyytyväinen.. Joko valitetaan siitä, että raskaana on hankalaa tai lapsen kanssa on hankalaa tai (älä nyt pahoita mieltäsi) raskautuminen on hankalaa.. Tai töissä on hankalaa, opiskelu on hankalaa.. Tosi asia vain on, että elämä on vastoinkäymisiä täynnä. Mutta mitä elämää se olisi jos kaikki menisi aina täydellisesti ja onnistuisi heti? En usko, että onnistumisista nauttisi niin paljon.. Älä luovuta jennieh - hyvää kevättä sinulle ja kaikille muillekin!
 
Voi Jennieh mä ymmärän sua, voimia! <3
Meillä on aivan sama tilanne, lähes kaikilla läheisillä kavereilla alkaa olla lapsia, muutama pariskunta enään jotka ei vielä ole hankkineet perheeseen lisäystä. Me olemme alkaneet yrittämään esikoista 3/11, melkein heti raskauduttiinkin joka kuitenkin todettiin tuulimunaksi 6/11 rv 12 np ultrassa. :( Muutamat tyhjennys pillerit joudun ottamaan, sekä kontrollissa löydettiin iso kysta, joka tähystettiin pois 9/11. Tähystyksen jälkeen todettiin endometrioosiksi, joka saatiin kokonaan pois, mutta todennäköisesti uusiutuu... Yhdestä vastoinkäymisestä tulikin monta lisää... Vieläpä sellaisia mitkä tulee vaikuttamaan raskautumiseen. :( Samaan aikaan kuuli sieltä ja täältä että perheeseen tulee lisäystä.
Tuntuu että me annettiin oikein potkua tuttuihin sekä kavereihin (ehdittiin kertomaan jo aika monelle raskaudesta), koska sen jälkeen kuuli tuolta ja täältä että on perheenlisäystä tulossa. Kova on tuska, vaikka yrittää kovasti olla iloinen heidän onnestaan, mutta ei se vaan tule luonnostaan. :( Raskasta on, mutta eiköhän me kaikki saada vielä kaksi viivaa tikkuun ja oma tuhnuttaja syliin!
 Kovasti plussatuulia ja hyvää kevättä! <3
 
Kiitos kaikille tsemppauksista. Ja kyllä, tänne purkaminen helpotti, kiitos siitä! :D Välillä on vaan niitä synkkiä hetkiä, kun ei keksi mitään positiivista. Koko ajan raskautuminen ja vauvat pyörivät mielessä eikä osaa muuta ajatellakaan.

Mutta onhan tässä nyt kaikkea ihanaakin elämässä. Ihana mies, ihana koti, ihan jees työ.. ja ihana kesäkin on tulossa! Taitaa olla juurikin niin, että kun ihminen jotain haluaa, niin ei sitten osaa ajatellakaan muuta..

Vatukka, Emmy ja Camis, kiitos empatioista! Joskus on kiva kun on vertaistukea, vaikka ei se kivaa ole, että muuillakaan ei tärppää.

Uppunen, kiitos toisesta näkökulmasta. On onneksi ystäviä, joiden kanssa vauvoista voi sitten puhua mielin määrin :D Eipä kyllä todellakaan tullut tuo mieleen, kun harmitti vain oma "epäonnistuminen"..
 
Muistinpa nyt tällaisen keskustelun, johon olen vastaillut omiani jossain vaiheessa. Nyt meinaan tuttavat ja ystävät sikiävät ympärillä ja ihmettelen myös miten tätä jaksaa. Lähipiirissä on kolme ihmistä raskaana ja yksi sai juuri vauvan. Kaksi edellistä raskausuutista kuultuani olen alkanut itkeä. Vauvakuvat facebookissa saa mielen pahaksi. Tää on syvältä olla näin kateellinen muille. Miten mun siis pitäisi jaksaa muiden vauvauutisia ja omaa huonoa suhtautumistani niihin?

Sori, tänään on vähän huono päivä taas. Sitähän tämä pitempään jatkunut yrittäminen on, toivoa ja epätoivoa vuorotellen ja yhtäaikaa.
 
Mäkin täällä yön pimeinä tunteina taas murehdin :/ Meille myöskin vuosi yritystä, tuloksetta, nyt oon syönyt yhden kierron verran clomifenia ja ylläri tuloksetta... Nyt annosta nostettu saa nähdä miten käy. Kaikki muut muttei me, kamalaa kun ei voi edes olla muiden puolesta onnellinen vaikka kuinka haluaisi. Ei vaan voi omalle pettymykselleen mitään...
 
Kyllä se vaan pistää miettimään ja murehtimaan kaikenlaista kun on vuosi yritystä ja näkee, kuinka helppoa raskaaksi tuleminen (ja raskauden jatkuminen) on muille. Toivottavasti JeKiira saat annostukset kohdilleen ja raskauden alulle nopeammin kuin osaat odottaa! Jaksamista yrittämisen keskelle, ei luovuta toivosta. :)
 
 Mulla on sama tilanne, olin työkomennuksella ulkomailla ne vuodet kun kaikki ystäväni menivät naimisiin ja tekivät lapsensa ja nyt kun itse odotan esikoistani mieheni kanssa, niin ei ole yhtään odottavaa ystävää, joka on vähän surullista kun ei voi jakaa ajatuksia kenenkään kanssa.
 
Ei tässä auta muuta kun uskoa ja jaksaa :) Tänään otin pillerit uudella annoksella ja gyne varattu ensiviikoksi... Toivottavasti nyt onnistais..
 
VIHDOIN! Annos oikea ja nyt vaan toimintaa jos saatais hihdoin alulle se meidän vauva :D Onnea ja yritystä teille muillekkin, AINA on toivoa!
 
Takaisin
Top