Turha(uttava)t lähdöt "synnyttämään"

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Lavinia
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Lavinia

Lavinia

Sanavalmis juttuseppä
Onko muita lähteny jännittyneenä synnärille vain huomatakseen, ettei mitään tapahdukkaan? Minä oon jo kahdesti. :grin Molemmilla kerroilla olin varma, että nyt se syntyy, mutta ei. Eka kerralla (rv 37+3) oli vähän paikat pehmenneet ja sentin oli auennu, mutta siinä kaikki. Toisella kerralla (37+6) ei ollu enää tapahtunu minkäänlaista muutosta. Ja supistuksetki loppui siellä sairaalassa.

Esikoisen kanssa ei ollu mitään epäselvää, kipeitä supistuksia tuli eka kertaa vasta kun synnytys oikeasti oli alkamassa. Niin ihmetyttää nämä huijaussupistukset nyt.. Osaakohan sitä sitte enää edes lähteä ajoissa sitten kun oikeasti pitäis. En kehtaisi kolmatta kertaa käydä turhaan kääntymässä, niin varmaan aika pitkään katon kotona tilannetta ennen kun sanon edes miehelle mitään :D
 
lavinia kyllähä nuo turhauttaa nuo supparit ku ne alkaa ja sit kestää mut loppuu ku seinää. itellä näin käy iltasin ja öisin et on mut aamul sit on helpompi olla jo. mikä ärsyttävintä on se et mulla loppun supparit sillo ku ollu menossa sairaalaa muutenki tarkastukseen...saas nähä miten menee tässä. itelläki esikosta supparit alko vast sillo ku synnytys käynnisty.
 
Mulla lähtö todennäkösesti vasta muutaman viikon päästä, mutta kyllähän sitä ressaa et miten sitä osaa oikeeseen aikaan lähtä sit synnärille... Toivottavasti kuitenki synnytys etenee nopeempaa, mut kuinka paljo nopeempaa...
Mulla ollu kipeitä supistuksia jo pari kuukautta, mut ne ei oo niin yltyny et oisin aatellu synnytyksen alkaneen. Onneksi on lyhyt matka sairaalaan. Ja mieluummin kuitenki muutama turha reissu ku et lähtee liian aikasin.
 
Toissayönä kesti kuus tuntia kipeitä supistuksia, en saanu nukuttua ja tuntu ihan hullulta kun ne jatku niin kauan, niin en uskaltanu enää jäädä kotiin ootteleen muuttuisko säännöllisiksi. Sairaalassa ne tietenki taas loppu, ei tullu vauvaa vieläkään.. Tuntuu vaan niin inhottavalta kun en ollu yhtään kuvitellu, että loppuraskaus vois olla tällasta koko ajan :( Että joka päivä sattuu kamalasti eikä se siltikään ole merkki synnytyksen alkamisesta..

Ja tämä koko ajan varuillaan olo, tuntuu ku ois joku tikittävä pommi joka voi räjähtää missä ja milloin vaan, eikä sitä pysty mitenkään edes ennakoimaan. Ensimmäinen raskaus (kaikkine vaivoiveenki) meni jotenki rennommin, silloin en strassanu tuosta synnyttämään lähdöstä enkä näin pakkomielteisesti oottanu sitä koko ajan.

Nyt tosin toivon jo ettei se vielä alkaiskaan, toivon että voisin olla edes yhen päivän ilman selän polttelua ja kipeää mahaa, ihan vaan olla ja levätä. Mutta varmaan turha toivo :(
 
Eikö tosiaankaan muita aikaisia lähtijöitä oo yhtään? :o Edes vaikka aiemmissa raskauksissa?

On tässä kuitenki se hyvä puoli nyt, että kun niin kauan ootellu että ne supparit muuttuis ihan kunnolla kipeiksi, niin sitte lopulta ne oikeat kovat kivut ottaa varmasti ilolla vastaan. (Tai ainaki aluksi ottaa. :D)
 
Mä lähdin viimekerralla liian aikaisin, mutta sain jäädä supistusten lakattua yöksi sairaalaan, kun olisi jokatapauksessa käynnistetty seuraavana aamuna. Yhtään ei ollut aikaisemmin supistellu ja sillon oli rv 41+6. Nyt on ihan eri tavalla alkanut harjoitus supparitkin ainakin pari kuukautta aikaisemmin, joten äkkilähtöjä saattaa olla tulossa täälläkin.
 
Mäkin kävin viime raskaudessa yhen turhan käynnin kun supistuksia tuli säännöllisesti, muistaakseni rv.40+3. Muistan kuin mua nolotti palata takas kotiin lastenhoitajan ja lasten luokse ilman vauvaa ja se oma pettymys kun odotus ei loppunutkaan! Siitä sisuuntuneena sitten päätin että mä en liiku mihinkään ennenkuin varmasti tiedän että synnytys on alkanut! Meni 3 pvää ja heräsin yöllä armottomaan kipuun ja kun menin vessaan vuosin verta ja samalla irtosi limatulppa ja lapsivedet meni! Sen selvempää merkkiä ei sitten tarvittukaan ja soitto synnärille ja heti lähdettiin koska aiemmatkin synnytykset olleet nopeita. Päästiin sairaalan parkkiin kun loput lapsivedet holahti siihen ja supistukset tuli jotain 3-4 min välein, olin todella kipeä ja joutu käveleen kaksinkerroin. Päästiin heti saliin ja vauva syntyi siitä noin 3,5 tunnin päästä rv.40+6. Nyt olen päättänyt että mihinkään en lähde ennenkuin ne supistukset tulee n.5 min välein ja mielellään et vedetkin menisi, no sairaalaan on puolen tunnin matka ja kiire voi tulla , on se jännää!
 
Mä vasta oottelen, että voisin lähteä turhaan tai oikeasti mutta oon miettinyt niitä sairaalan ohjeita lähteä kotoa. Niissä sanotaan noi supistusvälit yms ja sitten "jatkuva kova kipu" tai "kun tuntuu, ettei kotona enää pysty olemaan". Kivun tunteminenhan on tosi yksilöllistä, joten tuo ohje on mun mielestä oudon epämääräinen. Sairaalassa kuitenkin katsovat vaan alakerran tilanteen ja lähettävät kotiin, jos ei ole tarpeeksi tapahtunut, vaikka sattuisi kuinka. Tai näin olen ymmärtänyt.

Synnärin tutustumiskäynnillä kätilö myös sanoi, että jos alkaa pelottaa, voi sairaalaan tulla (tietty soittaa ensin). No kai se nyt piruvie pelottaa tollanen ketä tahansa. Toivon todella, että oma synnytys käynnistyy kunnollisella vesien lorahduksella, ettei jää ainakaan epäselväksi, että jotain tapahtuu! Supistukset tuntuu olevan täältäkin luettujen juttujen perusteella hieman epävarma tapa arvioida synnytyksen käynnistymistä ja etenemistä, kun tulevat ja menevät. En luota omalla kohdalla yhtään siihen, että "Kyllä sen sitten tietää". :D
 
Mulla ei lapsivesi mennyt viimeksi, vaan kalvot piti puhkaista. Varmaan nytkin on sama juttu, kun vauva on telakoitunut niin tiukasti tulpaksi kohdunsuulle jo nyt. Ei siis auta kuin laskea supistuksia.
 
Niin eipä tota oikein voi itse valita, miten se sitten alkaa. Mua häiritsee, kun en tiedä milloin mitäkin tapahtuu. Hermostun aina, jos on esimerkiksi joku meno eikä ole varmuutta, pitääkö olla paikalla tasan neljältä vai vasta puoli viideltä. :D Tämmöinen synnytyksen odottelu ja aikataulujen epävarmuus on todella raastavaa munlaiselle kalenterin orjalle.
 
Mä olen tosi monen kanssa tässä viime aikoina juuri jutellut tästä aiheesta. Siis siitä, miten nykyisin meille naisille on niin vaikeaa tämä synnytyksen odottaminen. Se kun tuppaa olemaan varmaan ainoita asioita maailmassa enää mihin ei voi itse vaikuttaa ja mitä ei varsinaisesti voi suunnitella etukäteen oman mielensä mukaan. Ei helppo paikka ollenkaan, mutta omasta mielestäni varsin hyvää valmistelua sille, ettei lapsenkaan kanssa kaikkea voi suunnitella. Tai voi, mutta on hyvä varautua siihen, että lapsi on suunnitelmasta eri mieltä! :grin
 
Kiva, että muillaki samanlaisia ajatuksia. Tai toki tiedän, että harvalleppa ne viimeiset viikot ei ois vähän kärsimättömämpiä. Tuntuu vaan, että ite vedän tämän aivan yli. Nimim. Ei kolmas, ei neljäs vaan viides kertako toden sanoo.. Luulin yöllä lapsivettä tihkuneen, ja kun supistelujakin oli (no ainahan niitä!) niin päivällä sitten soitin synnärille, että kannattaisiko käydä varmuudeksi testaamassa. No ei ollu lapsivettä ei..

Kohdunkaula kuitenkin oli sentin lyhentynyt, se edes vähän piristi.
 
Musta olisi niiiiiiin mukava käydä tsekkauttamassa, onko tilanne alakerrassa muuttunut miksikään. Ja joo, tiedän, että ne muutoksetkaan vielä mitään takaa, mutta tietäisi edes jotain.... Sinänsä odottaminen on siis ihan jees, olot on aika hyvät eikä mitään suurta vaivaa tällä hetkellä. Mutta kun mä niin tahtoisin jo.. :grin
 
Olin ihan satavarma, että tuli lapsivettä yöllä mutta takaisin jouduttiin kääntymään sairaalasta, kun ei sitä testin mukaan näkynytkään. Positiivista on kuitenkin se, että kohdunkaulaa oli jäljellä enää puoli senttiä ja toosasta tursuaa kaikkea ällöä, joka näytti kätilön mielestä lupaavalta :)
 
Lähinnä limaa punaisen ja ruskean eri sävyissä. Tosi viehättävää.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top