mä kirjoittauduin osastolle sisään rv 42+1, kun yli meni eikä mitään tapahtunut enkä ollut edes kovin auki, hyvä jos sormelle. käynnistys aloitettiin cytotecilla puolen päivän aikaan ja iltapäivällä jatkettiin, muttei siinä mitään merkittävää muutosta tullut, aukesin ehkä 1,5cm. ensin suunnitelmana oli et jatketaan seuraavana aamuna samallai, mut lääkäri päättiki haluta laittaa vielä sillon illalla ballongin ja sepä sit laitettiin. onnistui onneksi heti ja oli kyl aika tuskallista. ballongi saiki sit ihan kunnon supparit käyntiin ja aukesin sit 30-45min siihen 3cm:n ja ballongi tuli ulos.
pääsin sit heti synnytyssaliin ja soittamaan miehen takas sairaalaan (hän vei mut aamulla sinne). salissa sit jatkettiin käynnistystä puhkaisemalla kalvot ja asentamalla oksitosiinitippa ja sitpä siinä meniki koko seuraava yö siinä auetessa. kivut oli kovat ja sain ihan alkuun ilokaasua, lämpötyynyjä ja sitten kovien kipujen aikaan petidiiniä, kunnes sen vaikutus loppui ja kätilö kysyi lekurilta, voinko saada epiduraalin. sain onneksi ja sitä vedinki sit sen enempiä miettimättä yht. kolme kertaa yön aikana.
aamulla vauvan pää olikin jo synnytyskanavassa ja sain alkaa ponnistamaan. ponnistusvaihe oli mulla kaikkein kivuttomin, ponnistin supistusta vastaan ja lopulta mulle tehtiin vielä eppari, kun en meinannut saada vauvaa kunnolla ulos.
olin eka ton synnytykseni jälkeen, etten synnytä yhtään lasta enää ikinä, mutta nyttemmin mieli on muuttunut ja kuumeilen toista, eikä mua haittaa vaikka seki synnytys jouduttaisiin käynnistämään :)