Tuntuuko lasten kasvaminen haikealta?

[Vargynja]

Tuntuuko muistakin haikealta, kun lapset kasvaa? Mikä viimeksi on aiheuttanut haikeuden tunteen?

Nyt kun vauva kasvaa ja esikoinen itsenäistyy valtavaa vauhtia, tuntuu että haikeus iskee usein. Viimeksi tänään, kun esikoinen halusi lukea itse iltasatunsa.

 

[elaffy]

Juu ja ei. Jokseenkin itsenäisten lasten kanssa ei ole kyllä kovin ikävä sitä vaihetta, kun kotona oli kolme alle 2,5v ikäistä ja kaikki vielä vaipoissa. En toki voi kieltää, etteikö olisi ollut ihan mukaviakin vaiheita silloin.

Ihan pienten vauvojen kanssa ihaninta on se helppous, kun voi mennä ja tulla miten vain vauvan kulkiessa mukana, eikä ole sidottu aikatauluihin. Muuten toki on varsin sitova vaihe.

 

[Pingviiniemo]

On todella haikeaa täällä. Mä jo murehdin heistä luopumista, kun kasvavat aikuiseksi ja tulee oma elämä.

 

[Elea82]

Vanhemmuuden tie on täynnä haikeita hetkiä. Nuo hetket ovat usein ainutlaatuisia lapsen kasvaessa kohti aikuisuutta ja pesästä pois lentämistä. Eikä se haikeus mihinkään katoa, vaikka lapsia olisi useampia; päinvastoin tuntuu entistäkin haikeammalta kun tietää jo miten aika tulee rientämään.

 

[Nurinkehrääjä]

Eeeeei todellakaan! Vauva-aika oli kamalaa ja kiitin Luojaa että jaksoin sen kunnialla loppuun. On ihanaa seurata taaperon kasvua ja itsenäistymistä!

 

[dimou]

Ei tunnu haikealta. Esikoisella on merkittäviä kehityshäiriöitä ja on joillain osa-alueilla vuosia ikätovereitaan jäljessä. On siis vain ja ainoastaan ihanaa, kun hän oppii jotain uutta. Vauvankaan kanssa en suuremmin nauti tästä vaiheesta, kun häntä täytyy koko ajan kanniskella ja olla imetysvalmiudessa.

 

[Yölento]

Keskimmäisen kohdalla kaikki oli haikeaa, kun luulin, että hän jää viimeiseksi lapseksi. Nyt kuopuksen kohdalla ei enää tunnu, kun olen luopumisen tuskan käynyt jo kerran. Nyt kaikki on pelkkää bonusta

 

[Ginger]

Onhan se jollakin tapaa haikeaa. Toisaalta, kun tietää että ainakin suunnitelmissa on että vielä hankimme lapsia, niin miettii että murehtii sitten kun on lapsiluku täynnä. Eihän sitä silti ikinä tiedä, tuleeko lisää oikeasti... Mutta nytkin kun nuorempi on jo ihan kohta vuoden, niin onhan se ankeaa miettiä, että ei ole enää vauvaa vaan taapero sekä leikki-ikäinen! Toisaalta, kun nuorempi on nyt siinä vaiheessa, että yritetään liikkua ja olla joka paikassa, niin miettii että oispa tää vaihe nopeasti ohi. Pää kolisee, kaikki tavarat ajetaan ulos laatikoista, tahmatassunjälkiä joka paikassa...

 

[Jadine]

Hieman haikeaa, mutta myös ihanaa. En erityisesti tykännyt vauva-ajasta, ja mielestäni lapsen kanssa on koko ajan vain kivempaa, kun hän kasvaa isommaksi ja hänen kanssaan voi kommunikoida paremmin ja tehdä enemmän asioita.

 

[Bella Swan]

Tuntuu haikealta, vastahan he syntyivät! 4v osaa jo vaikka mitä, samoin 1v. Ei voi tietää onko vauvavuodet jo meidän perheessä taputeltu, sekin on haikeaa.

 

[lambi]

En ole kokenut haikeutta lasten kasvaessa, kaikki muutos kun aina tuo jotain uutta ihanaa odotettavaa.
Nyt kun viimeinkin lapsi on yli vuoden, koen lähinnä helpotusta , vauva aika on raskasta helponkin vauvan kanssa.
Saa nähdä iskeekö haikeus siinä kun viimeinkin muuttaa pois kotoa..

 

[Yölento]

En ole kokenut haikeutta lasten kasvaessa, kaikki muutos kun aina tuo jotain uutta ihanaa odotettavaa.
Nyt kun viimeinkin lapsi on yli vuoden, koen lähinnä helpotusta , vauva aika on raskasta helponkin vauvan kanssa.
Saa nähdä iskeekö haikeus siinä kun viimeinkin muuttaa pois kotoa..

Toivotaan, että siinä vaiheessa on jo mukavasti lapsenlapsia.