Tuntuuko teistä joskus, että olette huonoja äitejä/isiä? Miksi?
Tuntuuko joskus, että olet huono vanhempi?
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
Koen huonoa omaa tuntoa, kun en voi esim. leikkiä esikoisen kanssa lattialla, kun imetän. Tai kun olen vaikka pesemässä esikoisen pyllyä, vauvan herätessä päiväunilta itkemään tuntuu pahalta, kun en heti pääse häntä ottamaan syliin. Esikoiselle tulee joskus myös ärähdettyä, kun tekee jotain kiellettyä.
Eniten oma suuttumus aiheuttaa itselle tosi pahan olon pitkäksi aikaa 
Poika on siinä kehitysvaiheessa, että todella välillä koettelee kaikkien hermoja, kun hakee rajojaan ja kokeilee kaikenlaisia asioita. Nyt etätyöaikana poden huonoa omaatuntoa myös siitä, kun en päivän aikana pysty ihan jokaiseen pojan huomion tarpeeseen vastaamaan kun pitää saada töitäkin tehtyä. Poika kun tulee minun luokseni ensin kun on jotain vailla, isä ei meinaa kelvata mihinkään välillä 
Poika on siinä kehitysvaiheessa, että todella välillä koettelee kaikkien hermoja, kun hakee rajojaan ja kokeilee kaikenlaisia asioita. Nyt etätyöaikana poden huonoa omaatuntoa myös siitä, kun en päivän aikana pysty ihan jokaiseen pojan huomion tarpeeseen vastaamaan kun pitää saada töitäkin tehtyä. Poika kun tulee minun luokseni ensin kun on jotain vailla, isä ei meinaa kelvata mihinkään välillä 
Välillä tuntuu, että nyt kun mies on kotona koronan vuoksi niin se tekee vähän enemmän kun mä.... Mies oli kyllä ihana ja sanoi, että mielellään touhuaa tässä vauvan kanssa, kun lähtee taas syksyllä opiskelemaan. 
Kyllähän mä luen, leikin, hellittelen ja laitan maidon valmiiksi, mutta nukuttaminen on nyt jäänyt kokonaan miehelle...
Kyllähän mä luen, leikin, hellittelen ja laitan maidon valmiiksi, mutta nukuttaminen on nyt jäänyt kokonaan miehelle...
Kyllähän se tunne välillä iskee. Varsinkin jos olen suuttunut lapselle. Mitä nyt vain sattuu välillä, kun pitäähän vanhempia uhmata. Myös joskus poissa kotoa ollessa on huono omatunto, joka juontaa juurensa aikaan jolloin mies voi huonommin kuin nyt.
Aika harvoin, mutta tilanteet ovat aina suunnilleen samanlaisia. Olen väsynyt, nälkäinen tai turhautunut enkä jaksaisi olla jatkuvasti läsnä. Lapsi on vain koko ajan kiinnostunut kaikesta ja kyselee todella vaikeita asioita, joista pitäisi ottaa selvää. Usein syyllistyn siihen, että sanon isän tietävän paremmin, vaikka aiheet ovat sellaisia, että isänkin pitää ottaa selvää ennen kuin osaa vastata.
Riittämättömyyden tunne on aika usein läsnä ja juurikin tuo etten jaksa olla läheskään aina niin läsnä kun voisi olla. Uppoudun välillä lehden lukuun tai kännykän räpeltämiseen enkä kuule/kuuntele kun mulle höpötetään. Olen myös huono/laiska leikkimään lasten kanssa ja etenkin meidän 4v. toivoisi jatkuvasti leikkikaveria..
Harvemmin. Vaikka välillä toivonkin että atomeiksi räjähtäminen olisi mahdollista, niin muistan että ihminen se minäkin vain olen.
Välillä. Kaikkea ei aina tule tehtyä oppikirjan mukaan, toisaalta ei ehkä mielestäni tarvitsekaan. Joskus väsyttää, joskus on huono päivä, joskus kaikki tuntuu koettelevan. Huonoa omatuntoa poden kyllä liiankin helposti, pitäisi muistaa, että se, kun yrittää parhaansa, riittää, kun lapsi voi kuitenkin hyvin.
Kiitos tästä, ihanasti kirjoitettu, kolahti tänne
Joo! Hulluksi melkeen tulee, kun lukee netistä miten missäkin tilanteessa pitäisi toimia ja mitä pitäisi tehdä, että motoriikka kehittyy riittävän nopeasti ja muut taidot. Ja sitten kerrotaan, mikä kaikki on kiellettyä ja haittaa kehitystä. Olen mielestäni ihan hyvä äiti, vaikka olenkin syöttänyt vauvalleni iltavelliä ja hankkinut hyppykiikun.
Kelpoihmisiä meistäkin on kasvanut, vaikka nykysuositusten valossa monet asiat olisi pitänyt meidän vanhempien tehdä eri tavalla tai jättää tekemättä.