Tunneside lapseen?

[Kyfi1439010]

Hei. Todella huono omatunto ja pahamieli kun tuntuu ettei ole kehittynyt minkäänlaista tunnesidettä vatsa asukkiin. Positiivinen raskaustesti silloin tuli onnen kyyneleet ja kiitin taivaanisää koska lapsihan oli suunniteltu ja odotettu. Viikko kesti sitä hekumaa. Mutta sitten pikkuhiljaa alkoi ilo loppua. Minkäänlaisia raskausoireita ei ole ollut muutakin rintojen arkuus. Välillä tuntui etten edes ole raskaana. Olen energinen. Juoksen lenkkejä. Käyn salilla. Ajattelin että ensimmäisen ultran jälkeen mieli muuttuu. Nyt viikko 12 ja ultra takana. Olihan sielä pikkuinen sydän äänineen ja kovasti jalat ja kädet heilui. Siinä toinen onnen kyynel. Kyllä. Todellakin olin raskaana. Iloa kesti 3 päivää mutta taas alkoi ilo laimenemaan. Miksi en tunne ylenpalttista onnellisuutta. Ei mitään tunnesidettä. Yritän kättäkin pitää ja hieroa masun päällä mutta tunnen itseni vain hölmöksi siinä. Nykyään itkettää vain se ettei itketä onnellisuus itkettää että olen huono kun en tunne mitään. Itken ja rukoilen että tuntisin edes jotain. ‍

 

[Suski75]

Ei tunneside raskausaikana ole mikään välttämättömyys. Ei minullakaan ollut sellaista kummassakaan raskaudessa, mutta kummasti lapseen rakastui heti kun se syntyi. Siinä vaiheessa kun liikkeet alkoivat tuntua viikon 20 kieppeillä, alkoi vasta ymmärtää, että todellakin on vauva kasvamassa.

Tuo itkeskely sitten ei olekaan ihan tavallista, siitä kannattaa puhua neuvolassa, koska voi olla kyse raskausmasennuksesta.

 

[Vargynja]

Ei kaikilla synny raskausaikana tunnesidettä lapseen. Se on ihan tavallista. Kaikilla se ei synny edes heti syntymän jälkeen, vaan vasta kun hoitaa vauvaa ja tutustuu häneen. Et siis ole lainkaan huono. Minäkin suosittelen puhumaan tuosta itkemisestä neuvolassa. Jos on jatkuvasti paha olla siihen kannattaa pyytää apua. <3

 

[Marruliini]

Ei hätää, kaikki on hyvin! Kun silittelet vatsaasi, silittelet todellisuudessa suoliasi ja turpeutta. Eli ei ihme, ettei siitä synny mitään Suurta tunnetta - eikä tarvi tulevaisuudessakaan.

Olet päässyt kokemaan hyvin konkreettisesti äitiyden myyttiä ja siihen liittyviä paineita. Jokainen on erilainen, mutta se ei tarkoita että olisi olemassa jokin OIKEA tapa olla raskaana. Susta tulee upea vanhempi, älä huoli. On ihmisiä jotka ihan aktiivisesti vihaavat raskaana olemista eikä se kerro mitään heidän kyvyistään rakastaa. 9 kk, ja jokainen keho ja mieli kokee asian omalla tavallaan. Mutta se, että asia huolettaa, surettaa ja ahdistaa, on syy ottaa puheeksi vaikka terkkarin kanssa. Syyllisyydentunteiden takaa voi löytyä jotain vallan muuta.

 

[AnnMariii]

Ei mullakaan ollut tunnesidettä lapseen vielä mahassa, ennen kuin vasta lopussa. Ihan läpi koko raskauden mietin toisinaan iltaisin että miksi mä oon mennyt tekeen näin, toisinaan taas itkin onnesta. Mäkään en osannut silitellä mahaa muuta kuin vasta kun vauvan liikkeet oli jatkuvaa mylläystä joka näkyi ja tuntui ulospäin. Ikinä en puhunut tai laulanut vatsalle, tunsin itseni ihan idiootiksi niin tehdessäni. Joskus saatiin sille huutaa että ole nyt s**tna jo rauhassa että sais ees hetken levätä eikä joka paikkaan sattuis hyvä äiti mustakin silti tuli. Aivan loistava itseasiassa, jos itseään saa kehua :angelic: tunneside syttyi tosiaan kunnolla vasta loppuraskaudessa. Neuvolassakin varoiteltiin, että se ylenpalttinen rakkauden tunne ei välttämättä tule heti syntymän jälkeen, että on ihan normaalia että menee kuukausiin siihen. Ehdottomasti ota asia puheeksi neuvolassa. Jokainen on oikeutettu tunteisiinsa.

Oireettomuudesta, energisyydestä ja siitä että ei tunnu raskaanaolevalta kannattaa myös ehdottomasti nauttia! Käy lenkillä ja salilla, jos se tuntuu hyvältä, ei raskaus ole mikään peruste olla käymättä! Ei raskaana ollessa tarvitse fyysisestikään kärsiä.

 

[Sakemanni]

Ei minullakaan ollut alussa tunnesidettä mahassa köllivään vauvaan. Olin onnellinen raskaudesta, mutta ei raskaus tuntunut niin konkreettiselta, mitä olin etukäteen kuvitellut. Jouduin kärsimään kamalasta olosta ja pitkään jatkuvasta pahoinvoinnista. Olin onnellinen raskaudesta, mutta myös todella väsynyt ja loppu. Muut hössöttivät keskenmenon pelosta ja itse en osannut edes pelätä. Sitten kun alkoi tuntumaan liikkeitä ja maha kasvamaan, raskaus alkoi tuntua todellisemmalta. Nyt rv 36 ja en vieläkään laulele tai erityisesti juttele vauvalle. Välillä saatan silitellä masua, jos liikkeet tuntuvat selvästi ulospäin. Odotusaikana tärkeintä on pitää itsestään huolta, niin samalla pitää huolta lapsestakin. Tunneside vahvistuu varmasti siinä vaiheessa, kun saa tutustua lapseen oikeasti ja pääsee pitämään vauvaa sylissä, eikä masussa. :)

 

[Aiarana]

Minullakaan ei mitään järisyttävää tunnesidettä tullut raskauden aikana ja synnytyksen jälkeenkin kesti hyvin kauan oppia rakastamaan vauvaa. Nyt vuosien jälkeen rakkaus on uskomattoman syvää, ikinä en olisi voinut kuvitella kokevani tällaista! Se tunne on valtava. Mutta kesti kauan tulla, hiljalleen tuli ja nyt kohta 5-v lapsi ja maailman rakkain.

Älä huoli, rakkaus tulee aikanaan ja se räjäyttää tajunnan, kun lopulta tulee (: