Tunnemyrskyt

Eemmmmaa

Oman äänensä löytänyt
Oletko kokenut olevasi jotenkin erilainen raskaana ollessasi? Tai eri vaiheissa raskautta?

Oletko kärsinyt väsymyksestä, surusta, vihasta, paniikissa, aikaansaamattomuudesta tai muusta sellaisesta? Oletko kokenut iloa, onnea, energiaa, määrätietoisuutta tai muuta?

Miten nämä asiat ovat ilmenneet?
 
Ensimmäisen kolmanneksen olin todella väsynyt (en jaksanut liikkua sohvalta mihinkään), voin pahoin kokoajan, olin todella kiukkuinen, surullinen ja kaikkea niiden väliltä. Samalla olin hyvin hämmentynyt, ahdistunut, epäuskoinen ja onnellinen. Lähipiirin mukaan olin hyvin räjähdys- ja itkuherkkä.

Toisella kolmanneksella olen ollut jo pirteämpi, jaksanut lenkkeillä ja nähdä ihmisiä. Unettomuus on toki verottanut jaksamista. Itkuherkkyys ja tunnekuohut ovat melkoisia. Samoin yleensä öisin alkava pesänrakennusvietin ja paniikkiahdistuskohtauksien sekoitus. Innolla odotan uutta perheenjäsentä, mutta samalla pelkään kaiken menevän pieleen.
 
Itse en koe, että olisi kauheasti ollut mielialan muutoksia. Toki ensimmäisen kolmanneksen väsymys oli todella rankkaa. Huomasin olevani myös herkempi, ihastelin kaikkea ja saatoin tirauttaa kyyneliä. Muutaman kerran puoliso totesi, että taitaa hormonit jyllätä kun hermostuin jostain aivan pienestä asiasta. Tietenkin pelko keskenmenosta oli suuri, edelleen pohdin tapahtuuko jotain. Mutta olen päättänyt elää tässä ja nyt. Se helpottaa oloa ☺️

Nyt toisella kolmanneksella mieli on tasaisempi. Oikeastaan hyvää fiilistä ollut pääasiassa.
 
Takaisin
Top