Tulevien äitien pelottelu

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Jostain kumman syystä lapsentekoikäisille naisille ja varsinkin odottajille halutaan kertoa niitä lapsiperhearjen/synnytyksen jne. ikävimpiä puolia. Yöunethan on menetetty ja joka paikka on täynnä puklua. Vai onko sittenkään? Onko teitä "peloteltu" tähän tyyliin ja vastasiko sukulaisten jutut todellisuutta?

Mulle vakuutettiin ainakin että tullaan saamaan pissat päälle monen monta kertaa vaippaa vaihtaessa. Tiedä sitten miten tämän kertojat on vaippaa vaihtaneet. Meillä pissa meni useimmiten joko vanhaan tai uuteen vaippaan tai vaikka ei olisi ehtinyt laittaa vaippaa eteen ei se pissa silti itseni päälle useimmiten lentänyt.

Anoppini taas oli aivan varma että menen paniikkiin kun lapsivesi menee. No hän ehkä pelkäsi synnytystä niin kovin että meni, mutta itse totesin vain että jaha, voisi soittaa synnärille ja kysyä tulenko näytille. :D
 
Mä en välttämättä näkis, että se ois pelottelua. Mielestäni nuo jutut on sellasia mitkä lähinnä asian kertovia itseä yllätti ja halutaan, että niihin voisi varautua. Väsymys ja oman-ajan puute on kyllä ihan konkreettisia asioita mitä ei voi ymmärtää ennen kuin on oma lapsi.
 
Anoppi pelotteli synnyttämisellä kun odotin esikoista, synnytys kestää päiviä, kuinka repeän pahasti koska vauva on tosi iso, ihan varmasti tulee kohtutulehdus eikä se repeämäkään parane varmaan ikinä, imettäminen sattuu ja veri vaan tirskuu eikä maito varmasti riitä jne jne jne. No ei mennyt ihan niin, synnytys oli mallia syöksy, vauva oli alle kolmekiloinen, mitään repeämää ei tullut, ei siis mitään epparin tai repeämän paranemis hommia eikä tulehdusta, imettäminen sujui hyvin vaikka olikin aluksi kivuliasta. Ärsytti silloin ihan älyttömästi, että vaikka omat kokemukset on olleet ihan helvettiä, niin ei se niin kaikilla mene! Itse olenkin aina yrittänyt kertoa, että vaikka kuka sanois mitä, niin kaikki voi mennä, ja todennäköisemmin meneekin hyvin!
 
Hmm kaikkia pikkujuttuja on paljo, suurimmat pelottelut tuntu liittyvän synnytykseen ja siihen miten ensisynnytykset varsinkin on piiiitkiä(oli joo, alle viis tuntia oli kokonaiskesto :D) ja tuskaisia.. Muistan miten synnytysvalmennuksestaki jäi mieleen kätilön kommentti ”varautukaa valmiiks et se kestää ja sattuu helvetisti” :grin
 
En enää muista kerrottiinko mulle vastaavia juttuja esikoisen odotusaikana, mutta tähän liittyen tuli mieleen toinen melko ärsyttävä asia. Eli se, miten hyvin sujuvaa arkea hehkuttaessa joku kokee aina tehtäväkseen sanoa sen "odotas vaan..." -kommentin.

Esikoiseni on aina ollut poikkeuksellisen hyvä nukkuja. Kun iloitsin siitä vauva-aikana, sain aina kuulla että "odotas vaan kun lapsi tulee taaperoikään ja aloittaa iltakukkumiset". Ja kun sitä ei tapahtunut, oli seuraavana vuorossa "odotas vaan kun se on leikki-ikäinen ja alkaa herätä viideltä aamulla".

No, lapsi täyttää tammikuussa 7 vuotta ja on edelleen loistava nukkuja. Jostain syystä nämä kommentit ovat viime aikoina loppuneet. :wink

Mutta siis mielestäni tämä on melkoisen ärsyttävää. Jos oma lapsi on ollut huono nukkuja, ei se tarkoita että toisen lapsesta sellaista tulisi. Ja vaikka nukkuminen sitten huononisikin myöhemmin, miksi senhetkinen ilo pitää pilata näillä "odotas vaan" -jutuilla?
 
Meillä jäi mieleen tämä, että "elämä muuttuu, saatpas nähdä" -jutut... Hmm.... toivooko joku perheeseen lisää jäseniä, niin ettei se vaikuta mihinkään, ja eikö se aina ole muutos, vaikka ottaisi esim. koiran :)?!
Me ainakin toivottiin lapsettomaan elämäämme muutos eli että olisimme lapsiperhe. 11 vuotta odotettiin, ennenku realisoitui ja kaikki muuttui (in love!).
 
Peloteltu? Hmm ei ole peloteltu, minusta kaikki mitä joku voisi pelotteluksi ajatella, olivat ihan realistisia asioita, ja yleensä pitivät paikkansakin.

Eli jos joku sanoi, että synnytys sattuu helvetisti, niin paljon, että siihen luulee kuolevansa, niin täysin paikkansapitävä juttu se oli ja hyvä tietää, eikä mitään tyhjää pelottelua. Jos tuota tunnetta ei olisi osannut odottaa, olisi luullut, että jotain on mennyt vikaan, mutta koska sen tiesi etukäteen, ei se tuntunut mitenkään vaaralliselta asialta.

Kukaan ei minulle pelotellut mitään lapsen nukkumisesta, mutta lähisuvussa on ollut sekä huonosti nukkuvia, että hyvin nukkuvia, ja plin ihan itse takuuvarma, että saan huonosti nukkuvan lapsen. Ja oli positiivinen yllätys, että lapseni olikin hyvä nukkuja.

Koen, että olisi ollut hyödyllistä, että jossain olisi kerrottu, mieluiten moneen kertaan, että jos on huono tuuri, ei imetys onnistu, vaikka tekisi kaikki maailman asiat imetykseen liittyen täysin oikein ja oikealla hetkellä. Ja painotettu sitä, että kyse on puhtaasti huonosta tuurista, eikä asialle mahda itse yhtään mitään. Ja mainittu myös erittäin selkeästi, että riippumatta siitä, miten imetyksen käy, pitää huolehtia lapsen maidonsaannista, eli maitoa ei voi jäädä odottelemaan, koska lapsi kerkeää vammautua tai vaikka kuolla, jos jää edes päiväksi ilman maitoa.
 
Ei ole peloteltu millään. Se kuitenkin ärsytti, kun kehuttiin miten helppoa on kun vauva on pieni. Että ootas, kun se alkaa ryömiä ja kävellä ja tyhjentää kaapit ja karkailee jne. Pienen kanssa on niin helppo lähteä, kun se nukkuu missä vaan ja viihtyy kenen sylissä vaan,sen kun välillä tissiä antaa. Meillä oli kyllä ihan toisinpäin, kaikki on helpottanut ja parantunut, kun lapsi oppi kävelemään.
 
Meillä on kyllä pissat lennelleet ympäriinsä, mutta itse olen suhtautunut siihen huumorilla. :grin

Yöunien menettämisellä peloteltiin tosi paljon, etenkin ihan tuntemattomat tekivät sitä tyyliin "nuku vielä kun voit, seuraavan kerran nukut kun lapsi menee rippikouluun". Se ahdisti ja ärsytti tosi paljon, onneksi poika on kuitenkin hyvä nukkuja.

Muuten on tullut paljon kannustavaa palautetta ja rohkaisua, kun olen itse ollut jostain huolissani. Muakaan ei elämänmuutos ole haitannut, kun johan tässä on saanut tehdä mitä huvittaa 40 vuoden ajan. :angelic:
 
Suski75 sanoi:
Koen, että olisi ollut hyödyllistä, että jossain olisi kerrottu, mieluiten moneen kertaan, että jos on huono tuuri, ei imetys onnistu, vaikka tekisi kaikki maailman asiat imetykseen liittyen täysin oikein ja oikealla hetkellä. Ja painotettu sitä, että kyse on puhtaasti huonosta tuurista, eikä asialle mahda itse yhtään mitään. Ja mainittu myös erittäin selkeästi, että riippumatta siitä, miten imetyksen käy, pitää huolehtia lapsen maidonsaannista, eli maitoa ei voi jäädä odottelemaan, koska lapsi kerkeää vammautua tai vaikka kuolla, jos jää edes päiväksi ilman maitoa.
Click to expand...

Tämä! Mulle ei mikään taho kertonut tästä mahdollisuudesta. Perhevalmennuksessa ja neuvolassa puhuttiin imetyksestä itsestäänselvyytenä, ja sellaisena minäkin sitten pidin sitä ennen kuin omakohtaisesti jouduin oppimaan, ettei se tosiaankaan aina onnistu, vaikka tekisi mitä. Itsesyytökset, ahdistus ja stressi olisivat kaiketi olleet pienempiä, jos olisi tiennyt tällaisesta mahdollisuudesta etukäteen.

Ymmärrän että imetykseen kannustetaan eikä haluta äitien ajattelevan, että turha edes yrittää kun ei se kuitenkaan onnistu, mutta todellakin olisi tärkeää myös kertoa, että kaikki eivät pysty imettämään, eikä se ole motivaatiosta tai yrityksen puutteesta kiinni. Oli jokseenkin ahdistavaa kuulla joka tuutista että "kaikki pystyvät imettämään, sen kanssa ei vain saa luovuttaa", kun itse teit kaikki mahdolliset temput, ja siltikään se ei onnistunut.
 
Joo, eihän toki kyseessä ole kirjaimellisesti pelottelu. :) Ei oteta aloitusta liian vakavasti. Mutta usein tuntuu olevan ihmisillä tarve kertoa niitä ikäviä asioita, mieluiten liioitellen ja yleistäen. Ja sitten jätetään kertomatta niitä asioita, jotka olisi ehkä ollut hyvä tietää.

Uusperhesatu sanoi:
Eli se, miten hyvin sujuvaa arkea hehkuttaessa joku kokee aina tehtäväkseen sanoa sen "odotas vaan..." -kommentin.
Click to expand...

Tämä on toinen. Miksi pitää yrittää pilata toisen ilo? Miksi pitää olettaa että hyvin menevä asia alkaa mennä kurjemmin? Itse olen törmännyt vähän samantapaiseen ilmiöön. Se oli nimittäin "hävytöntä" että meidän poikamme nukkui vauvana enimmäkseen hyvin. Onko se nyt toiselta pois, jos meillä on nukuttu hyvin vaikka hänen vauvat ei olisikaan nukkuneet? :\
 
Ei minua ainakaan haitannut, vaikka muilla nukuttiin pääsääntöisesti aina paremmin kuin meillä. Mut se ärsytti, kun ei uskottu, että meillä ei nukuta. Jos siitä on pakko puhua, saa kai kaikki osallistua keskusteluun, eikä vaan hyvin nukkujien äidit. Ei kai se nyt ihan noin huonosti nuku, varmaan tulee väsyneenä vähän liioteltua, kyllä se nukahtaa vaunuihin kun pidät siellä vaan ja työnnät ja annat huutaa, ootko kokeillu sitä ja tätä ja tota ja tää toimii ihan kaikille. No ei toimi!
 
Enni sanoi:
Ei minua ainakaan haitannut, vaikka muilla nukuttiin pääsääntöisesti aina paremmin kuin meillä. Mut se ärsytti, kun ei uskottu, että meillä ei nukuta. Jos siitä on pakko puhua, saa kai kaikki osallistua keskusteluun, eikä vaan hyvin nukkujien äidit. Ei kai se nyt ihan noin huonosti nuku, varmaan tulee väsyneenä vähän liioteltua, kyllä se nukahtaa vaunuihin kun pidät siellä vaan ja työnnät ja annat huutaa, ootko kokeillu sitä ja tätä ja tota ja tää toimii ihan kaikille. No ei toimi!
Click to expand...
Veljeni esikoinen oli myös vauvana huono nukkuja, ja tosiaan heille oli jokainen jakamassa ohjeita siitä, miten lapsi saadaan nukkumaan. Mikään ei toiminut, mutta silti ohjeita satoi. Nyt heidän esikoisensa on jo koululainen, ja hänellä on edelleen vaikeuksia nukahtaa, ja edelleen herää todella herkästi. Taitaa olla ihan vain synnynnäinen ominaisuus tuokin, eikä sitä ohjeilla muuteta. Heidän toinen lapsensa taas oli hyvä nukkuja vauvana, ja vaikka hänkin on jo koululainen, tykkää edelleen nukkua päiväunia viikonloppuisin.
 
Tuo nukkuminen on kyllä jännä juttu. Toiset nukkuu hyvin ihan itsestään, toiset ei nuku vaikka mitä tekisi. Itse nukuin huonosti 17-vuotiaaksi asti. Nykyisinkin olen iltakukkuja, mutta sentään saan unta kun selviän sänkyyn. Varmasti inhaa tuollainen vähättely. :/
 
Itse olen aina, aina inhonnut niitä kommentteja jotka alkaa:"Odotapas sitten kun.."
Kun se ei kaikilla mene vaan samalla tavalla..!
Odotapas sitten kun se vauva syntyy, odotapas sitten kun se alkaa ryömimään, odotapas sitten kun niitä on kaksi, odotapas sitten kun niitä on kolme..Odotapas, odotapas, odotapas..Ja minähän odotan :D
 
Lähes jokainen jo synnyttänyt lähipiirissä on heittänyt jotain pelottavaa, mutta onneksi osaan suhtautua kommentteihin skeptisesti/kriittisesti. Työkaverini pelottelee sektiolla, koska on itse kokenut niitä kaksi. Toinen taas sillä että seksi loppuu kokonaan koska aina on liian kiire, väsynyt, kipeä tai jotain muuta :nailbiting: Myös flunssista, koliikeista, korvatulehduksista, nännien pureskelusta, raskausarvista, lonkkien irtoamisesta, närästyksestä, synnytyksen kestosta, episiotomiasta, hemoglobiinista, epiduraalista, painosta, hikoilusta, ampiaisista ynnä muista on peloteltu :grin
 
Minä taas ennemmin koin esikoisen jälkeen, ettei kukaan ollut kertonut minulle. Kukaan ei ollut kertonut miten oli masentunut tai kokenut/käsitellyt asiaa äidiksi tultuaan, kun yhtäkkiä onkin 24/7 vastuussa jostakin toisesta, joka ei kaikenlisäksi nuku. Kukaan ei ollut kertonut että synnytyksen jälkeen edessä on vielä todella vaivalloinen istukan synnytys ja muutenkin kaikki kävely ja jopa vessassa käynti muuttuu viikoiksi todella vaivalloiseksi (mun kohdalla epparin jälkeen). Jne.

Mulla ei ollut oikeastaan lähipiirissä ketään kuka mulle olisi voinut kertoa. Itse olen siitä hyvästä päättänyt jonkun verran jakaa omia kokemuksia, että muutkin osaisivat vähän varautua. En tietty kerro mitään kauhujuttuja ja aina siloitan synnytyskertomusta heille ketkä eivät ole synnyttäneet. Ja jaan siis vaan omia kokemuksia en yleisiä totuuksia ja ennemmin kerron, että näin voi käydä, mutta hyvällä tuurilla käykin näin. Ei ketään tarvitse vartavasten pelotella.
 
Ei mua kukaan pelotellut. Mutta jälkikäteen olisin toivonut, että olisin saanut realistista vertaistukea esikoista odottaessa. Sitä oli niin vaaleanpunaiset lasit silmillä, vaikka tietenkin ymmärsin, että elämä tulee muuttumaan. Jotenkin se sitovuus yllätti vauvan synnyttyä ja kuinka yksin siihen tilanteeseen jäin.

Noin muuten moni juttu ei tullut yllätyksenä ja huumorilla selvittiin. Ja poika oli helppo vauva, mitä nyt yöt oli repaleisia ja imetys stressasi.

Ehkä ajattelisin, että jokaisella uudella äidillä olisi hyvä olla joku äitiystävä jo valmiiksi, joka voisi kertoa jotain arjen realismia pelottelematta/paisuttelematta asioita ja toisaalta tulevan äidin on hyvä olla sopivan tiedonjanoinen.

Jokainen on silti yksilö, ei oo ehkä yhtä oikeaa tapaa tähänkään.
 
Mä taas ajattelen, että siihen suureen elämänmuutokseen ensimmäisen lapsen myötä ei oikein voi varautua, vaikka kuinka siitä kerrottaisiin. Mulle kerrottiin kyllä, mutta silti se tuli järkytyksenä. Siinähän kuitenkin muuttuu ihan kaikki. Se valtava paino, jonka vastuu toi tullessaan oli jotain, mihin en olisi voinut varautua vaikka mulle olisi kerrottu mitä.
 
Takaisin
Top