Tulevan lapsen sukupuolesta

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Pampero
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Pampero

Pampero

Näppärä viestien naputtelija
Odotan kolmatta lastani, kolmatta poikaa. Toivoisin, että tähän ketjuun löytyy erityisesti niitä äitejä/isiä, joilla on kaikki lapset samaa sukupuolta :) Olisi kiva jakaa asia muiden kanssa.

Se, mikä tässä kolmannen pojan odotuksessa tuntuu raskaalta, on muiden ihmisten mielipiteet, kommentit, odotukset ja meille vanhemmille luodut paineet. Mm. anoppini on jo tehnyt selväksi, että jos ( siis KUN, mehän jo tiedämme tulokkaan sukupuolen mutta kenellekään muulle ei olla kerrottu eikä kerrota) saadaan kolmas poika, on se "pettymys" ja väärää sukupuolta. Tyttö pitäisi siis saada JO. Prinsessa. Ensimmäinen kysymys raskauden kertomisen jälkeen oli, "entä jos se onkin poika?". Muut sukulaiset ovat myös kommentoineet vastaavaa, monet ovat kysyneet että yritetäänkö tyttöä niin kauan että se saadaan. Tämä tuleva poika on siis pettymys kaikille, epäonnistuminen. Siltä tämä tuntuu ja onhan se jo selvää noiden kommenttien perusteella :(

Tuntuu tosi pahalta. Miksei meidän perhe kelpaa tällaisena? Miksi meitä säälitään, pidetään jotenkin vajaana ja epäonnistuneena perheenä? Etenkin naiset odottavat kaikki meille tyttöä, poika on pettymys ja etenkin minua siis säälitään. Miehellähän noita poikia jo on, minulla ei sitten ilmeisesti mitään kun ei sitä omaa tytärtä ole.

Toivoin itsekin kovasti tyttöä tästä kolmannesta lapsesta, mutta nyt olen alkanut miettimään että miksi. Itse pidän kolmen pojan äitinä olemista hienona asiana, olen ylpeä siitä. Olivatko omatkin toiveeni tyttärestä ulkopuolisten paineiden aiheuttamia? Meiltä odotetaan sitä tyttöä ja säälitään jos sitä ei saada. Olisin tietysti halunnut täyttää muiden odotukset ja saada niitä ylpeitä, aitoja onnitteluita, enkä lukea sääliviä katseita kun perheeseemme syntyy "TAAS" poika. Jo toisen pojan syntymäni jälkeen sain kuulla näitä "teidän pitää nyt vielä sitä tyttöä yrittää" -kommentteja, mitenköhän paha tilanne on kolmannen pojan syntymän jälkeen? :/ Pidät siinä tuoretta, ihanaa vauvaa sylissä, ja päin naamaa sanotaan että tyttö sen olisi pitänyt olla :O

Osaisipa sitä olla pahoittamatta mielensä näistä kommenteista :( Etäisyyttä kommentoijiin olen jo ottanut, en halua noin moukkien ihmisten kanssa olla tekemisissä kuin pakolliset. Millaisia kokemuksia/ajatuksia teillä on aiheesta? :) Miten olette päässeet asian yli, jos koette myös raskaana ulkopuoliset mielipiteet perheestänne?
 
Pampero, tosi inhottavaa. Meillä oli vähän sama tilanne jo tän toisen kanssa kun tuntui että kaikki toivoi sitä tyttöä niin kovasti kun esikoinen on poika. No toivoin itsekin enemmän tyttöä ja toivoin itse asiassa jo esikoisesta. Sitten kun esikoinen paljastui rakenneultrassa pojaksi niin äkkiä siihen tottui ja kaikki on aivan lumoutuneita pojasta. Mihinkään en häntä vaihtaisi, maailman paras poika!:Heartred No, sitten kun aloin tätä toista vauvaa odottaa niin tuli sellanen olo että kaikki vaan mietti että oisko tyttö. Mulla oli itellä poikaolo ja päätin että mulle on aivan sama kumpi tulee, olisin ihan yhtä onnellinen kummasta vaan. Rakenneultran perusteella näytti että tyttö sieltä todennäkösesti olis tulossa. Oon tosi onnellinen jos saan molempia sukupuolia yhden, mutta olisin ihan yhtä rakastunut toisesta pojastakin. Jotenkin toivois että ihmiset joskus pitäis joitakin asioita omana tietonaan. Ihan kun siihen vauvan sukupuoleen vois kauheesti vaikuttaa. Se tulee mikä on tarkotettu. Tärkeintä on teidän omat tunteet ja onhan sekin inhimillistä että ensin pettyy vauvan sukupuoleen. Meillä oli mies niin asennoitunut toiseen poikaan että hänellä kesti hetki sulatella tyttöajatusta.

Ite huomasin esikoisen synnyttyä että se sukupuoli menetti siinä kohtaa merkitystään. Vauvaa ei ajatellut tyttönä tai poikana vaan omana rakkaana vauvana. Tsemppiä! Jätä muiden mielipiteet oman onnensa nojaan. Teidän perhe on just sellanen kun sen pitääkin.
 
Mä toivoin myös jo toisesta lapsesta tyttöä, ja onhan se ymmärrettävää. Että haluaisi kokea molempien äitinä olon, sekä tyttö- että poikalapsen :) Onhan se varmasti erilaista jollain tapaa, vaikka rakkaus lapseen on ihan sama, oliko tyttö vai poika. Eli lopulta sillä ei ole merkitystä, ja sen huomasin myös kun toinen poikani syntyi. Hän on kaikkeni, samoin kuin esikoiseni, enkä voisi ikinä edes kuvitella että tytär olisi minulle jotenkin rakkaampi tai "enemmän" kuin nämä pojat.

Ja toisaalta myös anoppi on aivan hurmioissaan meidän lapsista, ei hän ole koskaan antanut lasten synnyttyä ymmärtää, että heissä olisi jotain vikaa tai he olisivat huonompia kuin tyttöserkut. Nyt tämä asia on taas vaan jotenkin pinnassa, kun odotetaan eikä ihmiset tiedä kumpi meille tulee. Ehkä se sukupuoli on periaatteessa ainoa asia, mitä ulkopuoliset osaavat vauvasta etukäteen ajatella. Tuskin muut jo odotusaikana mitään tunnesidettä meidän vauvaan muodostaa ja miettii, että minkähänlainen hän on luonteeltaan tai mitään, mikä kuuluu taas vanhempien odotukseen. Eli ehkä tomu taas laskeutuu kun vauva on syntynyt ja pieni vauva taas sulattaa sydämet...

En jaksa enää pahottaa mieltäni muiden kommenteista, yritän antaa asian olla ja pistää kommentit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos :)

Kiitos tsempeistä aamu ja jaksamista loppusuoralle, kohta h-hetki alkaa olla jo lähellä :smiley-angelic003
 
Sanot vaan niille jukuripäille, että sinulle kelpaa oikein mainiosti kolme prinssiäkin. Tuommoisista ihmisistä ainakin itse ottaisin heti etäisyyttä ja sanoisin, että eipä sitten tarvitse osallistua muksun elämäänkään jos ei kelpaa sellaisenaan.
 
Täällä huutelee kahden tytön äiti! Meilläkin siis uuden raskauden myötä tuli paljon kommenttia suuntaan: "Kyllähän siihen poika pitää tytölle kaveriksi saada" Ja itse lähinnä mietti että miksi?! Tottakai itsekin arvuutteli raskauden alussa että kumpi mahtaa olla tulossa ja itse olin vahvasti sitä mieltä että poika tällä kertaa. Toisin kävi ja rakenneultrassa selvisi että tyttö! Rakenneultran suorittanut lääkärikin kuulosti meidän puolesta niin pettyneeltä kun emme esikoistytön seuraksi saaneetkaan poikaa vaan toisen tytön mikä siis ilmeisesti on "jo niin koettu"!
Toisen tyttömme synnyttyä on tullut kyllä huomattua että vaikka tämä "tyttölapsi" elämä onkin jo muka koettu esikoisen toimesta niin näin ei todellakaan ole! Tytöt ovat kuin yö ja päivä joten uusia juttuja tulee varmasti lasten kanssa eteen :)

Niin ja onhan tuota meillekin jo heitelty kommenttia suuntaan että: "Kai te vielä pojan siihen jatkoksi teette" Itse ajattelen että ei tässä mitään tehtailemalla tehtailemaan aleta ja jos kolmanteen lapseen päädymme ja raskauden alkuun saamme, se on se ja sama tuli sieltä kolmas tyttö tai se ensimmäinen poika. Raskaus kun jo itsessään on suuri ihme niin miksi kummassa pitäisi tuntea pettymystä jos sen kolmannen tytön maailmaamme saisimme?

Anteeksi jos sekavaa tekstiä! Väsy saa aivot kulkemaan hitaalla :)
 
Ja miksi se edes kiinnostaa/hetkauttaa muita ihmisiä niin paljon? Meidän lapsi ja meidän perhehän se on :D Mulle on ainakin yks ja sama, mitä kavereiden/sukulaisten perheissä on :) Toisilla tyttöjä, toisilla poikia, toisilla molempia tai ei ollenkaan.
 
Onnea tulevasta kääröstä ♥
Jos näissä "täydellisissä" perheissä on tyttö ja poika, niin voit aina heittää kommentin "Mun mies ei olekkaan mikään sekatyömies"
Itse olin tyytyväinen kun 3.nen tytön sain, että kierrätys kunniaan ja nuorimmaiselle ei tarvinnut alkaa ostelemaan poikavaatteita ja autoratoja, ja 2 nuorimmaista elää ja asuu edelleen samassa huoneessa, mikä olisi sula mahdottomuus jos olisivat erinmerkkisiä.
 
Mä en ymmärrä tätä nykyajan sukupuolihysteriaa ollenkaan. Mä pidän molempia sukupuolia yhtä tärkeinä tälle maailmalle. Mä olen kiitollinen siitä että olen saanut lapsia, ihan sama kumpia tulee.
 
Tyhmää kenenkään arvostella onko lapsi "oikeeta sukupuolta"..siihen kun ei voi itse edes vaikuttaa. Itsekin toivoin vauvastani poikaa, mutta ultrassa sanottiin olevan tyttö eikä se vähentänyt rakkautta pieneen..Lopulta tosin vauva kyllä olikin poika. Mutta siis yhtä tärkeä olisi ollut tyttökin. Kaikista lapsista pitäisi olla kiitollisia sukupuolesta riippumatta, sillä lapsi/lapset on suurin lahja mitä voi saada.

Sent from my SM-G350 using Vau Foorumi mobile app
 
Minä jotenkin tästä meidän pienestä koko ajan ajattelin, että tyttö tulossa. Tekonimikin oli tytölle. Joskus epäilin itseäni, kun esim. mun äitini oli koko ajan sitä mieltä, että poika tulossa. Ei siis missään vaiheessa kysytty sukupuolta, pidettiin yllätyksenä itsellekin. En kuitenkaan ollut pettynyt tai harmissani kun poika syntyi, vaikka tytön uskoin saavani. Ja äidin rakas poika onkin :Heartred

Ainakin mun äidille kävi taas niin, että kun oli jo tyttö ja poika, ja tuli kolmannen kerran raskaaksi, niin kysyttiin miksi tekee kolmannen lapsen kun perhe on jo "täydellinen"? Kysyttiin myös neuvolassa. Onneksi aika siitä vähän muuttunut, mutta ilmeisesti kaikille ihmettelijoille ei kelpaa mikään, joka lapsia on liikaa tai liian vähän tai he ovat väärää merkkiä.
 
Toi on niin totta. Teet niin tai näin, se on aina jonkun mielestä väärin. Helpoimmalla varmasti pääsee ne, joilla on kaksi lasta; tyttö ja poika. Sen jälkeen ei sitten enempää niitä lapsia "kuuluisi" tehdä tai saat taas joltakulta ihmettelyjä. Parempi vaan tehdä niinkuin itse parhaaksi näkee, ja antaa kommentoijien olla omassa arvossaan. Se otetaan vastaan mitä saadaan :)
 
Kyllä itselläkin on ollut sukupuolitoiveita. Jossain vaiheessa mietin, että jos hankin kolme lasta ja kaikki ovat samaa sukupuolta, niin ehkä olisivat mieluummin tyttöjä kuin poikia. Ekasta olisin ehkä toivonut tyttöä, mutta poikaolo on, tosin vielä ei sukupuolta tiedä.

Kun näin ensimmäisen kuvan alkiosta "tanssimassa" odottaessani, ettei siellä olisi mitään, tajusin ettei sukupuolella ole mitään väliä. Toki välillä pohdin asiaa ja haluan tietää rakenneultrassa.

Veljeni on jo ilmoittanut innokkaana voivansa hankkia Legoja. Kun kysyin, että mitäs jos se onkin tyttö, niin yhtä hyvin voi kuulemma Legoilla leikkiä. Jos poika taas ei leikkisi niillä, niin se olisi kauheaa :grin

Onneksi sukupuolella ei ole meille tai meidän suvuille kaiketi väliä, mutta olisihan se ihanaa, että molempia saataisiin. Ja että saataisiin enemmän kuin yksi, eihän sekään ole ihan varmaa.
Ymmärrän tavallaan sen, että ihmiset toivovat molempia sukupuolia teille, mutta sen pitäisi olla neutraalia toivomista ja mieluummin pilke silmäkulmassa ja kun tieto tulee samasta sukupuolesta, niin onnitteluista pitäisi kuulostaa vilpittömältä.
Ja AIVAN HIRVEÄÄ, ETTÄ JOKU KEHTAA SANOA, ETTÄ POJAN SAAMINEN SE VASTA JOTAIN ON!!
Jos tuollaisella ihmisellä on lapsia, niin kysyisin varmaan järkyttyneenä, että rakastaako hän poikaansa/poikiaan enemmän kuin tyttöä/tyttöjä. Tai toisinpäin. Muutenkaan en käsitä suosikkilapsia. Ehkä, jos kyseessä on iltatähti ja muut ovat lähteneet kotoa, muuten en.
 
Alkuraskauden aikana kaikkien sukulaisten ja ystävien unet ja ennustukset ja tuntemukset viittasi tyttöön, vain meillä itsellämme ei ollut minkäänlaista 'oloa' suuntaan tai toiseen. Lisäksi anoppi pettyi kovasti, kun miehen sisko sai pojan eikä hänen toivomaansa tyttöä ja laittoi kaiken toivonsa meihin. Ihan piruuttani aloin toivoa poikaa ja viimeisen kolmanneksen aikana minulle on jostain vielä kehkeytynyt melko vahva 'poikaolo'. Ensi kuussa (noin) se totuus sitten selviää... Yllätyn kyllä, jos ei sieltä pippeliä löydy, mutta en missään nimessä pety <3
 
3 poikaa täälläkin,neljäs vauva tulossa :)

Meillä suku saa slaagin ku kuulee et taas vauva tulossa..Kuvittelevat et yritetään niin kauan et tyttö tulee,vaikka asia ei niin oo.
Kyllähän tyttö toivottu olisi,mut aika varma oon et tää neljäskin on super söpö pellavapää poika <3 En tiiä osaisinko edes olla tytön äiti :D
 
Täällä odotellaan vasta ekaa vaavia, mutta jo nyt anoppi ja miehen vanhemmat sukulaiset ovat tehneet selväksi että poika sen sitten pitää olla. Ovat tosi vanhanaikaisia ajatuksissaan. Ei vielä tiedetä kumpi tulee, eikä meille vanhemmille sillä ole mitään väliä kumpi hän on. Ikävää vain kun miehen sukulaiset kokee lapsen epäonnistumisena, jos hän on tyttö ja voidaan olla varmoja siitä, että painostavat tokaa yrittämään, jos näin on.
 
Röpelö; täällä vähän sama meininki. Anoppi odottaa poikaa. Oon vaan alkanu näkemään niin paljon punaista kyseisen henkilön kohdalla viime aikoina, että sanoin miehelle, etten aio nähdä häntä ennenkuin Möykky on syntynyt. Etäisyyttä kiitos, tai voi tulla vaikka minkänäköisiä sammakoita suusta. Oon kerran jo meinannu möläyttää, että ei sen lapsen kanssa tarvitse aikaa viettää, jos ei kelpaa kuka tulee niin pysykööt sitten poissa.
 
Täällä odotellaan kolmatta tyttöä meidän perheeseen. Kukaan sukulaisista ja ystävistä ei ole kommetoinut sanallakaan, että tämän tulevan lapsen odotettaisiin olevan poika. Alkuraskaudessa itse eniten pelkäsin mieheni reaktiota tulevan lapsen sukupuoleen, kun olin jotenkin olettanut että miehille on tärkeää saada poika sukua ja sukunimeä jatkakaan. Aivan yhtä onnellinen hän kuitenkin on tästä tulevasta tytöstä, eikä ole "pettynyt" vaikka poikaa ei meillä nyt sitten hyvin suurella todennäköisyydellä koskaan tulekaan.
 
Me ei tiedetä, kumpi meille on tulossa. Itse olisin halunnut rakenne ultrassa tietää, muttan vauva jalat oli edessä. Mies on aivan varma, että vauva on poika. Itselleni ei ole väliä, ei ole edes missään vaiheessa ollut sellaisia tyttö/poika tuntemuksia :D
Se on kyllä jännä, että lähes kaikki ovat mahan nähdessään tehneet oman arvion kumpi on tulossa. Suurin osa on sitä mieltä, että selkeä tyttövatsa. Vain muutama on veikannut poikaa. Jotenkin sekin ärsyttää, kun ihmiset päättelevät siitä mahasta kumpi tulee. Onneksi tässä ei oo enää pitkä aika kun tämäkin asia selviää.. <3
 
Takaisin
Top