Tukiverkko

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Monet perheet ellei kaikki on joskus tukiverkon tarpeessa. Toiset enemmän toiset vähemmän. Itse olen joutunut siihen tukeutumaan hieman enemmänkin ja saanut huomata sen tärkeyden. Onko teillä tukiverkko? Millainen tukiverkko teillä on?

Omaan tukiverkkooni kuuluu lähinnä äitini (ja hänen miehensä), kaksi veljeä ja muutama ystävä. Nämä siis sellaisia joiden hoiviin voi lähipiiristä lapsen jättää joksikin aikaa. Sitten on erikseen henkinen tuki. :)
 
Tukiverkko on kyllä kullanarvoinen juttu! Meidän tukiverkkona on ehdottomasti isovanhemmat sekä meidän sisarukset/lapsen kummit.. Isovanhemmista 3/4 on sellasia, joille lapsen voi jättää hoitoon ja tietää että he kyllä pärjäävät. Kummeilla ei ole lapsenhoitokokemusta, mutta ovat silti kullanarvoinen tuki muuten.
 
Meillä tukiverkon muodostavat lähinnä isovanhemmat, erityisesti minun vanhempani, jotka asuvat ihan naapurissa. Olisi tosi paljon rankempaa tämä vanhemmuus ilman tukiverkkoa!
 
Ajattelin herätellä tämän topikin, koska en viitsinyt aloittaa samasta aiheesta uuttakaan. :)

Olen paljon miettinyt nyt tukiverkkoja, kun toinen lapsi on suunnitelmissa. Esikoispojalla on paljon sukulaisia ja auttavia käsiä, joskin lähinnä vain isänsä puolelta. Omat välini sukulaisiini ovat ongelmalliset, joten minun puoleltani lasta voi hoitaa välillä vain äitini, hänellekään en luota kovinkaan pitkäksi aikaa pojan hoitoa, enkä alle yksivuotiasta antaisi missään nimessä ollenkaan. Pojan isän puolella taas on mummu, isomummuja, tätejä yms paljon, jotka mielellään hoitavat ja katsovat pojan perään ihan yön ylikin välillä jne.

Nyt, kun mietteissä on ollut toinen lapsi, entisen miehen tukiverkot eivät tietystikään ole enää käytettävissä. Nykyisellä miehelläni on lähisuvussaan mahdollisena apuna vain äitinsä, joka on jo kuitenkin noin 70 ja ei kovin hyvässä kunnossa. Tämä tekee meidän yhteisistä tukiverkoistamme todella pienet. Ystävistä jotkut voivat satunnaisesti auttaa pieniä hetkiä, lähinnä ne joilla itsellä on pieniä lapsia.

Mietinkin, miten teillä muilla, joilla on rajoitetusti sukulaisia apuna, asiat ovat sujuneet? Miten onnistuu illanvietto ihan vain kahdestaan edes joskus, vai onnistuuko? Mitä, jos tarvii lastenhoitoapua johonkin yllättävään tilanteeseen? Onko ainoa vaihtoehto palkata lapsenvahti? Miten olette selittäneet lapselle, jonka isommalla sisaruksella on yökyläilypaikkoja ja mummoja, että sinulla valitettavasti ei ole samalla tavalla?
 
Isäni sairastuttua tukiverkkoni ovat muuttuneet hyvin satunnaisiksi, koska isäni tarvitsee sairautensa vuoksi saman turvaverkon apua. Käytännössä minä hoidan lapseni nykyään kokonaan itse paitsi ollessani töissä, jolloin lapsi on päiväkodissa. No, tähän on jo tottunut, joten ei osaa enää edes kaivata mitään vapaa-aikaa ilman lasta. Lastenhoito on sen verran kallista, että sitäkään en ole käyttänyt, ja toisaalta satunnainen vieras lastenhoitaja ei välttämättä pärjää lapsen astman kanssa.

Yllättäviä tilanteita varten löytyy apua, esim. kun minun piti mennä osastolle sairaalaan jonne ei lasta voinut ottaa mukaan, löytyi lapselle kyllä hoitopaikka. Lapsenhoitaja oli vähän pihalla, ja lopulta joutui viemään lapsen samana päivänä toiseen sairaalaan astman takia. Huvitti kun samana päivänä minä, isäni ja lapseni olimme kaikki eri sairaaloissa ja whatsapp lauloi läpi yön kun kyselimme toistemme kuulumisia.

Lapset ovat pieniä vain joitakin vuosia, joten ei tämä ole ongelma, koska ei tämä ikuisesti kestä. Sain olla ja mennä vapaasti itsekseni yli 20 vuotta ennen kuin sain lapsia, joten sain tuosta "vapaudesta" jo kyllikseni, siinä ei ole enää mitään kiehtovaa.
 
Esikoisen kanssa olin hyvin yksin ekat 5v kunnes tapasin nykyisen mieheni. Täytyy sanoa, että sitä en toivo kenellekään. Vaikka jaksoin hyvin itse pyörittää taloutta ja hoitaa lasta, niin jatkuvasti oli pelko kuitenkin, että jos itselleni sattuu jotain tai sairastun. Omat vanhempani asuvat siis kaukana ja heistä ei ole apua lastenhoidossa, esikoiseni isä ja hänen sukunsa ei ole lapsen elämässä ollut juuri koskaan ja sen mitä yhteyttä on pidetty niin ei ole voinut hoitoon kuitenkaan antaa.

Nykyinen anoppini on aivan mahtava ja energinen eläkeläinen ja asuu käytännössä naapurissa. Osallistuu paljon molempien lasten hoitoon, myös siis tuon minun esikoiseni. Kultaakin kalliimpia tukiverkot, ei niitä paljoa tarvita mutta että on edes joku jolta pyytää apua.

Edelleen näin kolmen vuoden jälkeen arvostan sitä enkä pidä sitä itsestäänselvyytenä.
 
Tukiverkkoa ei käytännössä ole, miehen vanhemmat asuvat yli 900km päässä ja nyt vauvan synnyttyä anoppi tuli kyllä auttamaan mutta appiukko on sen verran sairas että vierailu ei ollut kovin pitkä. Yhden/kahden päivän takia ei edes viitsisi vaivata vaikka anoppi toki varmasti tulis ( bussimatka kestää 14 tuntia yhteen suuntaan :wideyed:)
Omia sukulaisia ei ole lukuunottamatta aikuisia lapsiani jotka asuvat siis Suomessa, jos joku suuremmanluokan katastrofi tulisi he kyllä saapuisivat auttamaan.
Täällä asuvat ystävät tekevät varsinkin näin kesäaikaan 24/7 töitä ja vastaavasti talvella sukuloivat ympäri maata.
Ainoana vaihtoehtona on käytännössä maksettu hoitaja jos parisuhdeaikaa haluaa viettää, toki sille ei ole mitään mahdollisuutta näin kesäaikaan koska mieskin tekee 24/7 töitä.
Ehkä katsomme sitä oman ajan tarvetta uudelleen muutamien vuosien päästä :wink
 
Ensimmäiset 1,5 v. meni niin, ettei poikaa voinut jättää hoitoon. Se oli parisuhteen kannalta raskasta aikaa, käytännössä parisuhde jäi aivan arjen jalkoihin.
Nyt asutaan lähellä Mummolaa ja sieltä saadaan välillä apuja. Ollaan myös palkattu hoitajaa MLL:n kautta, se on toiminut oikein hyvin. Maksaa vain 9 €/h, tuntuu melkein väärältä, että se on niin edullinen. Koiranhoitajakin maksaa enemmän. :wideyed: Pitkiä aikoja ei olla oltu poissa, mutta kolmekin tuntia kahdestaan kaupungilla on luksusta!
 
Meillä on kodin lähistöllä kolme hyvää lastenhoitajaa minun suvustani, lisäksi siskoni olisi myös hyvä ja lapsen kummitäti, mutta ei ole ollut tarvetta pyytää, kun noissa kolmessa on ihan valinnanvaraa. Yötä ei olla haluttu pitää hoidossa, ehkä yksi kolmesta vakihoitajasta selviäisi siitäkin, mutta lapsen astman hoitotasapaino on huono ja melkein joka yö pitää lääkitä, niin ei olla edes harkittu.

Lisäksi miehen vanhemmat hoitavat lasta mielellään, niin ollaan mökilläkin päästy yhdessä huvittelemaan eli metsään ja järvelle.

Minulla myös isompien lasten isovanhemmat toimivat tälle nuorimmalle lapselle mummuna ja pappana, vaikka ovat siis ex-mieheni vanhemmat. Ovat osallistuneet kaikkiin lapsen juhliin ja käymme kylässä usein. Varmasti ottaisivat mielellään hoitoonkin, mutta itse en ole osannut jättää, kun muutenkin käytämme niin vähän lastenhoitajia. Sisarusten kanssa iltatähti on ollut sielläkin mummulassa ilman meitä vanhempia.
 
Lasten hoitajia ei juuri muita ole kuin vanhempani, ja he asuvat 200 km päässä joten ihan äkkiseltään eivät pääse avuksi. Isommalla lapsella alkaa olla jo kavereita, joiden luokse voi mennä muutamaksi tunniksi leikkimään jos hoitopaikkaa tarvitaan. Aika tyytyväisinä hoidamme omat lapsemme kyllä ja satunnaiset irtiotot onnistuvat ennalta suunnittelemalla. Kyllä arvostan etenkin vanhempieni panosta. Nyt on ollut tietenkin vähemmän hoitotarvetta kun olen ollut kotona vauvan kanssa, mutta vauvan kasvaessa lapset varmasti viettävät jatkossakin aikaa mummolassa niin kauan kuin isovanhemmat jaksavat heitä hoitaa.
 
Perheeni on tukiverkkoni. Vanhempani puolisoineen asuvat alle kilometrin päässä. Samoin pikkuveljeni kumppaneineen.
Ukkoni vanhemmat ovat jo siirtyneet ajasta iäisyyteen, eikä sukulaisiakaan asu mailla halmeilla.
 
Mekin ollaan turvauduttu muutaman kerran MLL:n hoitajaan. Sen hinta ei tosiaan päätä huimaa, jos on pari-kolme tuntia ja oon ollut tosi tyytyväinen hoitajaan. :)
 
Ehkä meidänkin pitää kokeilla sitä MLL:ää. Anoppi on vähän liian huoleton turvalliseksi hoitajaksi, ja omat vanhempani eivät aina ehdi, kun ovat vielä työelämässä ja muutenkin aktiivisia (ja heillä on myös muita lastenlapsia).
 
Meillä on hyvä tukiverkko, sillä minun vanhemmat ja miehen äiti asuvat 40 kilometrin päästä meistä ja he auttavat lasten hoidossa, jos tarvitsemme apua. Myös miehen veli perheineen on pari kertaa hoitanut lapsiamme pienen hetken ajan.
 
MEillä on periaatteessa hyvät tukiverkot, mutta käytännössä huonot. Lapsen molemmat mummolat ja ainakin kaksi tätiä ottavat tosi mielellään hoitoon, pidemmäksikin aikaa. Tarvittaessa olisi myös lisää tätejä, joille lapsen voisi antaa max päiväksi. Ainoa vaan, että kaikki asuvat 200-300 kilometrin päässä. Ei siis ihan tule pyydettyä jonkun leffaillan tai vastaavan ajaksi...

Miehellä on yksi työkaveri, joka on sanonut että heille voi lapsen tuoda hoitoon jos halutaan. Vielä ei olla tähän tartuttu, koska lapsi on nähnyt heitä aika vähän. Lisäksi hän ei osaa puhua, joten itsellä on korkea kynnys jättää "vieraan" hoitoon, joka ei lapsen kommunikointiyrityksiä tunnista. Ehkä vielä joskus, kun lapsi tuosta hieman kasvaa ja toivottavasti oppii myös puhumaan. Ja huojentavaa tietää että samassakin kaupungissa on joku paikka minne viedä jos tulee joku akuutti hätä.
 
dimou sanoi:
MEillä on periaatteessa hyvät tukiverkot, mutta käytännössä huonot. Lapsen molemmat mummolat ja ainakin kaksi tätiä ottavat tosi mielellään hoitoon, pidemmäksikin aikaa. Tarvittaessa olisi myös lisää tätejä, joille lapsen voisi antaa max päiväksi. Ainoa vaan, että kaikki asuvat 200-300 kilometrin päässä. Ei siis ihan tule pyydettyä jonkun leffaillan tai vastaavan ajaksi...

Miehellä on yksi työkaveri, joka on sanonut että heille voi lapsen tuoda hoitoon jos halutaan. Vielä ei olla tähän tartuttu, koska lapsi on nähnyt heitä aika vähän. Lisäksi hän ei osaa puhua, joten itsellä on korkea kynnys jättää "vieraan" hoitoon, joka ei lapsen kommunikointiyrityksiä tunnista. Ehkä vielä joskus, kun lapsi tuosta hieman kasvaa ja toivottavasti oppii myös puhumaan. Ja huojentavaa tietää että samassakin kaupungissa on joku paikka minne viedä jos tulee joku akuutti hätä.
Click to expand...

Meidän lapsi ei vielä puhu, mutta on pärjännyt tosi hyvin hoitajiensa kanssa. Tärkeintä lienee, että aikuinen välittää aidosti lapsesta - se välittyy läpi sanattomien muurienkin. :)
 
Towanda sanoi:
Meidän lapsi ei vielä puhu, mutta on pärjännyt tosi hyvin hoitajiensa kanssa. Tärkeintä lienee, että aikuinen välittää aidosti lapsesta - se välittyy läpi sanattomien muurienkin. :)
Click to expand...

Joo, lapsi on kyllä ollut noilla sukulaisillaan hoidossa, sekä päiväkodissakin nyt vuoden ajan ja kaikki on aina mennyt hyvin, mutta se suht vieras aikuinen yhdistettynä puhumattomuuteen oli enemmän huolenaiheena. Mutta joo, tiedostan kyllä senkin että tää on vähän sellainen aihe joka on mulle paljon suurempi ongelma kuin lapselle... :smiley-ashamed008
 
Takaisin
Top