Tukea hukassa olevalle

[Juni]

Päätin kirjoittaa palstalle koska koen tarvitsevani ulkopuolista näkökulmaa tilanteeseeni.

Alkuun haluan vilpittömästi todeta, että minulla on poikkeuksellinen mies. Hän on suurin rakkauteni,
paras ystävä, turvallinen syli. Enemmän kuin osasin milloinkaan odottaa.
Hänelle minä olen vähintään yhtä rakas, se ihminen, jonka kanssa kulkea yhteinen matka.

Olemme vastikään saaneet tietää odottavamme esikoista.

Minulla on elämässäni tilanne joka heijastuu myös mieheeni.

Varakas isäni kuoli muutama vuosi sitten. Nyt, kaikkien käänteiden jälkeen olemme päässeet yhteisymmärrykseen miten kuolinpesä jakautuu.
Asun isäni omistamassa asunnossa ja pankkilainaa vastaan olen ostamassa asunnon itselleni.
Kyseessä on verrattain arvokas asunto.
Miehelläni on omistusasunto ja olemme tähän asti asuneet vuoroin minun että hänen luonaan.

Olemme hänen kanssa keskustelleet paljon mitä teemme sitten kun perintökuviot alkavat ratkeamaan.
Kuitenkin kaikki tuli kertarysäyksenä; tieto vauvasta ja perinnönjaosta.

Mieheni on ehdottanut oman asuntonsa myymistä ja minun luokse muuttamista.
Hänellä on viihtyisä saunallinen omakotitalo, mulla taas trendikäs keskustakolmio paraatipaikalla.
Viihdyn hänen luonaan tosi hyvin ja se juuri hiertääkin.
Olen tunteellinen kun taas mieheni ajattelee rationaalisesti.
Koen tilanteen vakavaksi.
Ajattelen että nyt hän joutuu pakosta myymään talonsa.

Asuntoni on arvokkaampi ja kaikki palvelut muutaman sadan metrin säteellä. Se on mun mielestä ihan varteenotettava pointti.

Kahta asuntoa on mahdotonta pitää paitsi jos saisin kämppäni vuokralle.
Vuokraamisessakin on hyvät ja huonot puolet.

Meidän taloudellinen tilanne on hyvä, toki heikkenee hieman kun jään äitiyslomalle alkukesästä.
Epätietoisuus on pahinta. Missä asumme kun lapsi syntyy jne..
Tuntuu etten pysty keskittymään vauvaan paljoakaan kun nämä kurjat ajatukset hallitsee mieltä.

Olenko ihan kummallinen kun ajattelen näin?

 

[puikula]

Älkää myykö, älkää ainakaan nyt kun talous on mitä on. Kokeilkaa vaikka sitä vuokraamista, valitkaa vuokralainen vain huolella. Asukaa ensin toisessa ja sitten toisessa asunnossa vauvan kanssa ja tehkää päätös tämän perusteella.
Pienokainen muuttaa elämää niin paljon ettette millään pysty kuvittelemaan elämäänne etukäteen..
Ei ole outoa epäröidä suurten muutosten edessä.

 

[winks]

Jos taloudellinen tila sallii, laittakaa asunto vuokralle. Oletko miettinyt, haluatko pienen lapsen omalle pihalle leikkimään vai haluatko kävellä puistoissa (molempi siis toimii). Haluatko nukuttaa lasta ulkona kärryssä vai sisällä? Ovatko lähipalvelut sinulle tärkeitä, varsinkin kun olet kotona äitiyslomalla? Pääsetkö helposti liikkumaan miehesi asunnosta?

Kaikkea hyvää mihin sitten päädytkään.

t.irene

 

[nnopa]

Vuokraaminenkin kannattaa miettiä oikeasti tarkkaan ja harkiten. Ei ole sekään ihan niin yksinkertaista kuin monet luulee.

 

[Tuhinamurmeli]

Vuokraaminen on varteenotettava vaihtoehto. Miehen asunnossa on vuokralainen Vuokraturvan kautta. Itse ei tarvinnut selvittää vuokralaisen taustoja kun Vuokraturva hoiti sen. Toki siitä menee välityspalkkio, mutta Vuokraturva maksaa myös sinulle ensimmäisen vuoden vuokrat jos vuokralainen ei jostain syystä niitä maksaisi. Miehen asunnon vuokralainen on kyllä maksanut aina ajallaan vuokrat ja jos on halunnut esim. maalata seiniä niin on aina ensin kysynyt siihen lupaa.