Hei, Odotan neljättä lastani rv18 + 1. Kaikki aiemmat raskaudet on sujunut ilman minkäänlaisia ongelmia ja niin luulin nytkin olevan. Tulin raskaaksi Taas ensi yrittämällä ja alkuraskaus meni hyvin pahoinvointia lukuunottamatta. Np ultrassa kaikki hyvin ,turvotus 1,3mm, eli ihan normiarvo. Huokaisimme helpotuksesta! Kunnes kävin veriseulassa...kätilö naistenklinikalta soitti että kuulun riskiryhmään sekä ikäni (37) että seulasta löytyneen tuloksen perusteella! Riski on 1 / 140 ja minulle tarjottiin aikaa heti seuraavalle päivälle lapsivesi punktioon! Tuntui kun koko maailmani olisi romahtanut, oliko tämä joku rangaistus siitä kun olin pitänyt itsestäänselvänä että vauva on terve ?Tai kun niin kovasti halusin tyttöä 3 pojan jälkeen? Entä se km riski, entä jos terve vauva menee kesken tämän takia? En nukkunut yöllä. Aamulla mentiin sitten sinne punktioon, lääkäri ultrasi ensin sikiön ja rakenteet ja mitat vastasivat raskaus viikkoja 17+5. Sydänvikaa ei havaittu joka kuitenkin on Downille tyypillistä. Hetken jo ajattelin että eihän tässä mitään hätää ole. Itse punktio tilanteessa olin niin jännittynyt että olin ihan jäykkänä ja kyyneleet silmissä. Neulan pisto ei tuntunut juuri miltään, mutta kun alkoivat vettä " imemään"oli todella epämiellyttävä tunne, sellainen vihlova paineen tunne ala vatsassa. ..kaikki oli ohi ihan hetkessä ja sitten murruin kunnon itkuun. En pystynyt hetkeen liikkumaan ja olo oli todella ahdistunut,entä jos tein väärän ratkaisun ja nyt saan keskenmenon,sikiö on jo iso....
Kun lopulta pääsin liikkeelle, jalat painoi tonnin ja huimasi kovasti, makasin koko loppupäivän sängyssä etsien netistä lohdutusta. Nyt km riski on ohi ja tuloksia odotellessa, pitäisi tulla 7 arkipäivässä. Odotus on yhtä tuskaa ja raskaudesta ei voi nauttia vaikka tunnen jo potkutkin masusta :-(
Voiko tämä stressaaminen vaikuttaa vauvaan? Vaikka olenkin jo kokenut synnyttäjä/äiti olen ihan hukassa ja peloissani. Miten pärjäisin sairaan lapsen kanssa? 3 "terveessäkin" on paljon töitä ja huolta...olinko suuruden hullu kun halusin vielä yhden, miksi en tyytynyt niihin mitä mulla jo on? Kääk, mä en kestä näitä ajatuksia!
Kun lopulta pääsin liikkeelle, jalat painoi tonnin ja huimasi kovasti, makasin koko loppupäivän sängyssä etsien netistä lohdutusta. Nyt km riski on ohi ja tuloksia odotellessa, pitäisi tulla 7 arkipäivässä. Odotus on yhtä tuskaa ja raskaudesta ei voi nauttia vaikka tunnen jo potkutkin masusta :-(
Voiko tämä stressaaminen vaikuttaa vauvaan? Vaikka olenkin jo kokenut synnyttäjä/äiti olen ihan hukassa ja peloissani. Miten pärjäisin sairaan lapsen kanssa? 3 "terveessäkin" on paljon töitä ja huolta...olinko suuruden hullu kun halusin vielä yhden, miksi en tyytynyt niihin mitä mulla jo on? Kääk, mä en kestä näitä ajatuksia!
