Tää talvi-kevät taitaa olla ollut aika pöpöinen. Meilläkin kiertänyt jos minkälaisia sitkeitä nuhia, eikä meidän lapset ole edes päikyssä 
Kop kop puuta, vatsataudilta ollaan vältytty. Se edellinen nuha kyllä alensi mun liikuntavoimia useammaksi viikoksi.
Mua vähän ärsyttää, kun tuntuu etten löydä itselleni sitä omaa lajia. Tykkään liikkua niin monella eri tavalla, ettei sit saa semmoista pitkäjänteistä kehittymistä aikaan oikein missään 
Terveyden kannaltahan se on vaan hyvä, kun liikkuu monipuolisesti. Koetteko muut motivaatiota liikkua vain liikunnan riemusta, ilman tavotteita, vai motivoiko kehittyminen ja mitattavissa oleva tulosten paraneminen? 
Välillä itsestä tuntuu, että tää "liikuskelu" ilman suunnitelmaa ja tavoitteita on jotenkin epänormaalia ja että "kaikilla oikeilla liikkujilla" on joku päälaji ja tavoitteellinen treenaus
